Talvi on vihdoin saapunut tänne Kainuun perukoille. Tosin lunta ei ole kovin paljon viime yönä ilmestyneestä lisähunnusta huolimatta, mutta pakkasta sen sijaan oli aamulla kouluun lähtiessä -18 astetta. Melkoiset toppaukset tuli laitettua ja pingviinipalttoo teki taas comebackin.
Olihan ulkona tietenkin kylmä, mutta pakkasen valkoisiksi kuorruttamat puut olivat upean näköisiä katulamppujen valossa ja hanki kimalteli kuin sinne olisi siroteltu pieniä timantteja. Siitä olisi voinut saada vaatteisiin luonnon omaa glitteriä, joka olisi tosin sulanut heti sisään tultaessa.
Pakkasesta huolimatta toppaukset saivat hien nousemaan pintaan takin alla, mutta samaan aikaan posket ja jalat olivat melko jäässä. Eihän -18 tosin edes ole kovin paljon, se vain tuntuu kylmältä lämpimien säiden jälkeen.
Muistan, kuinka vuosituhannen alussa oli kuukausien jaksoja, jolloin elohopea liikkui -20:n ja -30:n välillä. Silloin tosin kuljin vielä kouluun linja-autolla. Toivon tosiaan, etteivät nuo pakkaset ole aikeissa palata, koska jalkamiehenä olisin umpijäässä. Minulla kun ei ole edes kummoista sisäistä toppausta. Pitäisi varmaankin kasvattaa itselle pieni talvirengas eristykseksi. Tosin keväällä pitäisi vaihtaa taas kesärenkaat, eikä minulla ole tarpeeksi kokemusta autoasioissa. Toisin sanoen osaan vain lihottaa.
No, jätän suosiolla talven pakkaslukemat yläkerran päätettäväksi pieniä huokauksia sinne päin lukuun ottamatta (pliis, ei enempää pakkasia, pliis). Yrittäkööt meteorologit parhaansa mukaan ennustaa säärintamien liikkeitä ja kertoa meille niistä vähän etukäteen, jotta ensi kerralla osaisin ottaa toppahousut Kajaaniin mukaan.