IRC-Galleria

Talvi on vihdoin saapunut tänne Kainuun perukoille. Tosin lunta ei ole kovin paljon viime yönä ilmestyneestä lisähunnusta huolimatta, mutta pakkasta sen sijaan oli aamulla kouluun lähtiessä -18 astetta. Melkoiset toppaukset tuli laitettua ja pingviinipalttoo teki taas comebackin.

Olihan ulkona tietenkin kylmä, mutta pakkasen valkoisiksi kuorruttamat puut olivat upean näköisiä katulamppujen valossa ja hanki kimalteli kuin sinne olisi siroteltu pieniä timantteja. Siitä olisi voinut saada vaatteisiin luonnon omaa glitteriä, joka olisi tosin sulanut heti sisään tultaessa.

Pakkasesta huolimatta toppaukset saivat hien nousemaan pintaan takin alla, mutta samaan aikaan posket ja jalat olivat melko jäässä. Eihän -18 tosin edes ole kovin paljon, se vain tuntuu kylmältä lämpimien säiden jälkeen.

Muistan, kuinka vuosituhannen alussa oli kuukausien jaksoja, jolloin elohopea liikkui -20:n ja -30:n välillä. Silloin tosin kuljin vielä kouluun linja-autolla. Toivon tosiaan, etteivät nuo pakkaset ole aikeissa palata, koska jalkamiehenä olisin umpijäässä. Minulla kun ei ole edes kummoista sisäistä toppausta. Pitäisi varmaankin kasvattaa itselle pieni talvirengas eristykseksi. Tosin keväällä pitäisi vaihtaa taas kesärenkaat, eikä minulla ole tarpeeksi kokemusta autoasioissa. Toisin sanoen osaan vain lihottaa.

No, jätän suosiolla talven pakkaslukemat yläkerran päätettäväksi pieniä huokauksia sinne päin lukuun ottamatta (pliis, ei enempää pakkasia, pliis). Yrittäkööt meteorologit parhaansa mukaan ennustaa säärintamien liikkeitä ja kertoa meille niistä vähän etukäteen, jotta ensi kerralla osaisin ottaa toppahousut Kajaaniin mukaan.

Tänään on siinä mielessä spesiaali päivä, että tänään on sekä kolmas adventti että Lucianpäivä. Teillä kaikilla varmaan pursuaa jo Lucian tarina korvista, joten en laita sitä tähän luukkuun. Mutta sen verran kuitenkin verestän muistoja, että Luciahan on valon tuoja. Lucia-juhla on omaksuttu nimenomaan täällä pohjoisessa, jossa on pimeää, joten on hienoa juhlia tällaista juhlaa vuoden pimeimpänä aikana.

Kuitenkin - no hard feelings, katolinen kirkko - tällainen juhla tuntuu tavallaan vähän hölmöltä, varsinkin adventin aikaan. Adventtihan tarkoittaa odotusta eli odotetaan joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Adventtina on tapana sytyttää aina yksi kynttilä lisää, eli sekin on tavallaan valon juhla. Tarvitaanko tällaista Lucia-juhlaa sekoittamaan pakkaa entisestään? Nimittäin Jeesushan on se, joka toi valon tähän maailmaan. Kuten Anna-Mari Kaskisen sanoittamassa Pieni liekki -laulussa lauletaan: "Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on."

Toisaalta Lucia-juhla voi muistuttaa meille, että valo todellakin palaa siellä, missä Jeesus on. Myös meidän sydämissämme. Me ihmisetkin olemme siis valon tuojia, kun kerromme muille Jeesuksesta. Lucian lailla mekin saamme loistaa tässä pimeässä maailmassa ja johdattaa eksyneitä kotiin.

Olette varmasti kuulleet tämän Pieni liekki -laulun miljoona kertaa, mutta oletteko koskaan todella miettineet mistä se kertoo? Itse en ainakaan mitenkään eritysen tarkkaan ole miettinyt, että mitä nämä sanat oikeastaan tahtovat sanoa, paitsi ehkä ihan viimeisimpinä jouluina ja silloinkin se on jäänyt vähän puolitiehen. Siksi tahdon laittaa sanat tähän, jotta voisitte kanssani todella lukea ne ja ymmärtää, mitä niillä on meille kerrottavana.

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki ympärilleen
hiljaa hehkuu lämpöä.
Pieni liekki meille kertoo:
Jumala on lähellä.

Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton.
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on.

Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

Kissa houkutteli minut ulos anovalla ilmeellään. Pakkohan sitä oli lähteä, kun eihän tuota nyt voinut vastustaa.


Takapihalle oli ilmeisti pudonnut viime yönä enkeli, kun jäljet oli jäänyt. Sitä, minne se oli sitten mennyt, en tiedä. Tai ehkä se vain oli maannut lumella hetken katselemassa tähtitaivasta ja sitten jatkanut matkaansa. Lepuuttanut suuria siipiään hetken ja sitten levittänyt ne taas ja lähtenyt lentoon.


Seikkailin hämärtyvässä metsässä ja tutkiskelin maisemia. Pikku tontut juoksentelivat ja piiloutuivat juuri ennen kuin katse ehti ne tavoittaa. Vain aavistus punaisesta lakista vilahti äärseinäön tuntumassa, niin että sitä jäi miettimään, oliko oikeasti nähnyt jotain vai kuvitteliko vain.



Kissaa alkoi palella ja se halusi sisään. Menimme ja kissa sai haisevaa Rainbown ruokaa kuppiinsa, jota se kylläkin ahnaasti ahmi. Minä taas herkuttelin mukillisella kuumaa kaakaota.


Ikkunassa oleva enkeli tähtien keskellä palautti ajatukseni jälleen takapihan enkelinkuvaan. Se muistutti, että meitä jokaista Jumala rakastaa ja meitä jokaista hän lähtettää enkelinsä varjelemaan synkimmässäkin yössä.

Lueskelin tuossa vanhoja päiväkirjoja ja kaikkea hauskaa löytyi, esimerkiksi vuoden 2008 piispakoulutuksen yhteydessä tuli yksi repeyttävä lyhenne, "hell. seurakunta" xD Ei varmaan mikään uusi juttu, mutta se oli silti aika hupaisa.

Mutta tarkoituksenani oli siis etsiä merkintöjä jouluista, jotka olen tähän mennessä saanut elää. Merkintöjä on sitä harvemmin, mitä vanhemmaksi olen tullut. Nimittäin pienempänä kirjoitin päiväkirjaan paljon useammin kuin nykyään. Ennen kirjoittelin aika lailla kaikenlaista vähintään parin viikon välein, mutta nykyään vuodatan kaiken muutaman kerran vuodessa :D.

Vuosien 2003-2008 jouluista ei löydy mitään erityisen kiinnostavaa, lähinnä olen luetellut lahjat ja that's it. Ainut nauruja kirvoittanut maininta oli vuoden 2005 merkintä. Tässä katkelmaa (kirjoitusvirheet kuuluvat tekstiin):

"Mä sain joululahjax vaikka mitä: Güntherin CD:n meikkisarjan +
-pussin, suklaata (mm. Twixpakk., jossa 10!!!), taskarin, muuta karkkia, sen muotokuva jutun, jossa on Batmanin kuva [lisäys: tarkoitan valokuvakehystä xD], raahaa 20 €, taskukalenterin, Don Rosa-kalenterin<3 ja... KÄNNYN! Wihdoinkin! Se on 1100. Siinä on vaan 2 pelii.

Aika läppä. Kauheita kirjoitusvirheitä ja Güntherin levy , haha. Toinen repeyttävä kohta samassa merkinnässä on, kun selitän myöhemmin näkemästäni unesta: "Mutta sitten mä olin Mustan Pekan näkönen..."

Aikaisemmilta jouluilta paras on vuoden 2002 merkintä, joka on kirjoitettu 20.12. eli ennen joulua. Sitä joulua tosin varjosti hieman oksennustauti, ilmeisesti silloinen sikainfluenssa, koska:

"Ulkona on hirvee puhuri ja kauheesti lunta. Mä oon ollu sairas (sairaus, mitä on kuuluettu radiossa, telkkarissa ja lehdissäkin kai) ja se alko keskiviikkona noin kello 12.05."

En viitsi laittaa kuvausta, koska kerron vain miten paljon olen oksentanut. Mutta ainutlaatuista tässä merkinnässä on se, että olen kirjoittanut joulurunon. Eli tässä 11-vuotiaan Ellin tuotos:

"Joulu

Joulu, joulu, juhla armas lapsien
ja aikuisten
Jouluna saa lahjan antaa,
rakkaalle tai ystävälle.
Jouluna saa kiltti olla,
arvoa nimittäin sille annetaan.
Joulumieli sua koskee,
ja kaikkialla riemu kaikaa.
Kuusen oksilla kynttilät ja muut loistaa,
surun alta sydämen poistaa."

No tapu tapu, kun on hieno runo. Oikein tyylillisesti epäsuhtakin, kun lopussa jostakin ilmestyy yhtäkkiä loppusointu ja kaikkea. Mutta kuten tässä muutama päivä sitten totesin ysiluokkalaisille, taiteella ei ole rajoja.

Tutustuin vasta vähän aikaa sitten käsitteeseen FlashMob, kun Kajaanissa järjestettiin sellainen. Eli jos joku ei tiedä, mitä se tarkoittaa, niin ideana on, että ryhmä ihmisiä tekee yleisellä paikalla aivan yhtäkkiä jotakin yllättävää, yleisimmin tämä tapahtuma on yhtäaikainen pysähdys, joka kestää tietyn aikaa. Kajaanissa oli nimen omaan tällainen pysähtyminen, mutta ihmiset eivät kuulemma hirveästi asiaa huomanneet tai jos huomasivat, niin eivät välittäneet. Ilmiö kuitenkin levisi ja entisessä koulussani järjestettiin FlashMob mielenosoituksena paremman kouluruuan puolesta. Tässä tapauksessa oppilaat kesken tunnin nousivat äkkiä seisomaan liikkumatta minuutin ajan.

Itse en Kajaanin FlashMobiin ikävä kyllä päässyt, mutta innostuin sitten katselemaan Youtubesta erilaisia FlashMob-videoita. Yksi parhaimmista oli tällainen:

:

Sain tässä vähän samantapaisen idean, joka olisi hauska toteuttaa. Että olisi jossain julkisella paikalla ja yksi voisi hyräillä tai laulaa hiljaa jotakin joululaulua ja sitten randomohikulkijalta näyttävä ryhmään kuuluva yhtyisi mukaan lauluun ja ihmisiä tulisi samalla tavalla enemmän ja voisi olla hienoja koreografiotakin mukana. Eli joululaulumusikaali. :D Se olisi mahtavaa. Pitäisiköhän kysyä kavereilta, että lähtiskö mukaan? :D Prismaan vaan ja laulamaan!

No, se jää nähtäväksi.

Tässä vielä kaupanpäällisiksi Relient K'n versio, joka on minusta kaikkein paras. siinä tosin otetaan sanat kirjaimellisesti, mutta ei se haittaa, mahtava se on silti.



P.S. loved the video! xD
P.P.S. sorry about being so excited about Relient K

En tiedä oletteko koskaan kuulleet laulua 12 days of Christmas. Siinä joka päivä "my true love" lähettää melko omituisia lahjoja, kuten "three french hens" tai 12. päivän "Twelve drummers dumming". Nämä ovat symboleita, joten piilomerkityksenä "true love" tarkoittaa tietenkin Jumalaa, tai Jeesusta, kun joulusta puhutan, ja lahjoilla on omat merkityksensä.

Viime jouluna löysin kuitenkin omasta mielestäni paremman version, jossa symbolien sijaan lauletaan siitä, mitä Jeesus voi meille antaa. Laitan nyt seuraavaksi kolme eri versiota laulusta, alkuperäisen sekä tämän löytämäni version. Pyydän, että katsoisitte edes jälkimmäisen, jossa hengellinen sanoma on näkyvissä.

AAAAARGGH, kun kaikki kaatuu päälle ja joulustressi yllättää, tämä on oikea video silloin. Se herättää todellisuuteen ja saa miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Toki se on hyvä video muulloinkin.




Selviämisiä kaikille <3

Eilinen luukku meni itsenäisyyspäivän merkeissä, joten tänään kerron hieman, mitä silloin tapahtui. Kävimme nimittäin Oulussa siskonpoikaa katsomassa. Suloinen pikkuinenhan se oli ja kiltti. Kiltisti se vain päilyili, että ketä on tullut vierailulle. Itse taisin ensimmäistä kertaa ikinä pitää vauvaa sylissä (kukaan ei ole aiemmin uskaltanut antaa lastansa minun hoiviini xD) ja olihan se mahtavaa, vaikkakin kömpelöä.

.Jo se oli niin ihmeellistä että siitä kumpareesta, joka kohosi siskoni mahan kohdalla vielä vähän aikaa sitten, syntyi ihan elävä pieni vauva. On mielenkiintoista ajatella, että ihan oikea, ajatteleva ihminen siitä kehittyy. Nyt voi vasta aavistella, että minkälainen luonne hänelle kehittyy, millaisen elämän hän elää. Tietenkin pienet persoonalliset piirteet ovat näkyvissä jo mahassa (jos se potkii oikein kovasti, niin se on joko aggressiivinen tai sitten siitä tulee jalkapalloilija tai potkunyrkkeilijä tai Matti Kankaanniemi 2) ja erityisesti sitten syntymän jälkeen. Mutta näin ulkopuolisena voi vain arvata, millainen ihminen tuosta pienokaisesta kehittyy. Vanhemmilla on enemmän varaa arvailuun, mutta eivät kai hekään sitä tarkkaan saata arvata.

Totisesti, palautui myös mieleen, että itsekin olen ollut tuollainen pikku jutkula kerran, kun äiti hämmästeli vauvan pienuutta ja totesi tietenkin: "Ajatella että Elli on ollut vielä pienempi. Sehän on mahtunut kämmenelle!" Todellakin, hämmästyttävä, että minä olen ollut vielä pienempi, "kuin nukke". Niin sitä on vaan tullut kasvettua. Mutta pointti on siis se, että minäkin olin kerran sellainen ja minusta kehittyi ajatteleva (silloin kun jaksaa), tunteva (tunteita onkin vähän liikaa) ja yksilöllinen ihminen, jonka kaltaista ei ole toista.

Totisesti syntymä on ihme!

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. -- Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi kaikki on kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
Ps. 139: 13-14,16

Nyt laitan tänne kaikki rästiin jääneet kalenteriluukut. Anteeksi, etten ole saanut niitä laitettua, vaikka lupasin joka päivä pistää jotain. Mutta nauttikaa nyt kerralla minun upeista ideoistani :D

---

Voin nyt päteä historian neloskurssilta opituilla tiedoilla ja kertoa, että 92 vuotta sitten eduskunta hyväksyi hallituksen itsenäisyysjulistuksen. Tätä päivämäärää, 6.12. juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivänä, kuten kaikki tiedämme.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa isänmaata ja itsenäisyyttä. Kun Maamme-laulun sävel kajahtaa, röyhistyy rinta ylpeydestä: MEIDÄN ikioma maamme, jossa on saanut elää ja varttua. Ja viimeaikoina olen alkanut tuntea ylpeyttä myös siitä, että taidan lähes täydellisesti yhtä vaikeimmista kielistä, mitä on.

Silti oma ylpeytemme Suomenmaasta tahtoo usein peittää ja jättää taka-alalle ongelmat, joita Suomessa on. Lauluissa ylistetään luonnonkaunista Suomea, jossa asuu katajainen kansa. Virheet jätetään usein mainitsematta. Siksi olisikin aiheellista miettiä, mihin Suomi on oikein menossa. Ongelmia ei tule haudata takapihalle, vaan ne pitää ottaa esiin ja miettiä, miten ne ratkaistaisiin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi saatte lueskella Klinikin Tietääkö kukaan? -kappaleen sanoja. Se löytyy levyltä pysäytä ja pudota, jonka luultavasti kaikki tämän joulukalenterin lukijoista omistaa valittuaan sen fifteenpalkinnoksi. Pyydän teitä kanssani rukoilemaan Suomen kansan puolesta, että se kääntyisi Herran puoleen eikä hylkäisi edes vähäistä uskonripettään.

Tietääkö kukaan?
(san. Heikki Nieminen)

Sormet villaista neuloo vapisten
jotta lämmön siitä saisi
lapsi nälkäinen
äiti lastaan lempeästi hymyillen
iltaisin peittelee sänkyyn
siinä hiljaa rukoillen

näin oli silloin
vaan onko vielä?

Kerto:
Tietääkö meistä kukaan
miten käy jos hylkäämme
sen uskon jolle maamme rakennettiin
sen suuren voiman isiemme
voiman suuren Jumalan?

Kuokka kääntää märkää suota pelloksi
isä petäjäistä halkoo
perheen kodiksi
ja kun sade muuttuu kohta lumeksi
siunaa perhettään ja karjaa
vasta sitten itseään

näin oli silloin
vaan onko vielä?

kerto

huominen odottaa
rakentajaa rohkeaa
joka oppia ottaa
vanhasta viisaudesta
huominen tulla saa
ei mikään lannistaa saa meitä
jos pysymme
vanhassa totuudessa

kerto