Lueskelin tuossa vanhoja päiväkirjoja ja kaikkea hauskaa löytyi, esimerkiksi vuoden 2008 piispakoulutuksen yhteydessä tuli yksi repeyttävä lyhenne, "hell. seurakunta" xD Ei varmaan mikään uusi juttu, mutta se oli silti aika hupaisa.
Mutta tarkoituksenani oli siis etsiä merkintöjä jouluista, jotka olen tähän mennessä saanut elää. Merkintöjä on sitä harvemmin, mitä vanhemmaksi olen tullut. Nimittäin pienempänä kirjoitin päiväkirjaan paljon useammin kuin nykyään. Ennen kirjoittelin aika lailla kaikenlaista vähintään parin viikon välein, mutta nykyään vuodatan kaiken muutaman kerran vuodessa :D.
Vuosien 2003-2008 jouluista ei löydy mitään erityisen kiinnostavaa, lähinnä olen luetellut lahjat ja that's it. Ainut nauruja kirvoittanut maininta oli vuoden 2005 merkintä. Tässä katkelmaa (kirjoitusvirheet kuuluvat tekstiin):
"Mä sain joululahjax vaikka mitä: Güntherin CD:n meikkisarjan +
-pussin, suklaata (mm. Twixpakk., jossa 10!!!), taskarin, muuta karkkia, sen muotokuva jutun, jossa on Batmanin kuva [lisäys: tarkoitan valokuvakehystä xD], raahaa 20 €, taskukalenterin, Don Rosa-kalenterin<3 ja... KÄNNYN! Wihdoinkin! Se on 1100. Siinä on vaan 2 pelii.
Aika läppä. Kauheita kirjoitusvirheitä ja Güntherin levy , haha. Toinen repeyttävä kohta samassa merkinnässä on, kun selitän myöhemmin näkemästäni unesta: "Mutta sitten mä olin Mustan Pekan näkönen..."
Aikaisemmilta jouluilta paras on vuoden 2002 merkintä, joka on kirjoitettu 20.12. eli ennen joulua. Sitä joulua tosin varjosti hieman oksennustauti, ilmeisesti silloinen sikainfluenssa, koska:
"Ulkona on hirvee puhuri ja kauheesti lunta. Mä oon ollu sairas (sairaus, mitä on kuuluettu radiossa, telkkarissa ja lehdissäkin kai) ja se alko keskiviikkona noin kello 12.05."
En viitsi laittaa kuvausta, koska kerron vain miten paljon olen oksentanut. Mutta ainutlaatuista tässä merkinnässä on se, että olen kirjoittanut joulurunon. Eli tässä 11-vuotiaan Ellin tuotos:
"Joulu
Joulu, joulu, juhla armas lapsien
ja aikuisten
Jouluna saa lahjan antaa,
rakkaalle tai ystävälle.
Jouluna saa kiltti olla,
arvoa nimittäin sille annetaan.
Joulumieli sua koskee,
ja kaikkialla riemu kaikaa.
Kuusen oksilla kynttilät ja muut loistaa,
surun alta sydämen poistaa."
No tapu tapu, kun on hieno runo. Oikein tyylillisesti epäsuhtakin, kun lopussa jostakin ilmestyy yhtäkkiä loppusointu ja kaikkea. Mutta kuten tässä muutama päivä sitten totesin ysiluokkalaisille, taiteella ei ole rajoja.