IRC-Galleria

"so we'll drive as fast as we can go
through the black night, black ice and all snow
till we see some street signs that we know
we're coming home"
- Relient K: We wish you a merry Christmas

Jippii! Koulu loppui ja joululoma alkoi viimein minullakin. Koulussa oli mukavaa muutenkin, kun monella kaverilla oli karkkia jaeltavana ja mukavia kortteja tuli myös. Jopa pari lahjaakin tuli saatua.

Loman tarpeessa minä jo totisesti olenkin, sillä olen aivan poikki opiskelusta. Pidän tämän viikon ehkä lomaa ja sitten aloitan vasta lukemaan kirjoituksiin. Aikaisemmin en yksinkertaisesti jaksa, koska olen jo nyt burnoutin partaalla. Muutenkin haluan joulun pyhinä rauhoittua ja levätä.

Joten tahdon kehottaa teitäkin lepäämään ja nauttimaan lomasta ja muistamaan myös joulun synttärisankaria erityisen paljon!

Tässä teillekin "joulukortti", jonka löysin sivustolta, jossa oli erikoisia joulukuusia. Tässä linkki jos haluatte käydä katsomassa muitakin, ne oli aika hassuja. http://www.neatorama.com/2007/12/03/worlds-most-unusual-christmas-trees/ Mukana oli myös video, joka on lopussa. Siinä kerrotaan tarkemmin tölkkipuun rakenteesta.


ItÂ’s probably too late for you to start doing this one: the awesome Mountain Dew Christmas Tree. It took about 3 months of soda drinking (approximately 400 cans of Mountain Dew) and 4 days of building. Link (with video clip)

Kuten kaikki tiedämme, joulun ideana on se, että muistelemme sitä, kuinka Jeesus tuli maan päälle syntymällä ihmiseksi. Tämä on joulun ydinajatus. Mutta kuitenkin jouluun liittyy myös se, että muistamme, Jeesuksen tulevan eräänä päivänä vielä takaisin. Toinen adventtisunnuntai on nimeltään kunnian adventti, ja sen aiheena on nimenomaan keskittyä Jeesuksen toiseen tulemiseen.

Tiedän, tiedän, nyt on jo neljäs adventti, mutta tahdon kuitenkin yhden luukun olevan tästä aiheesta. Laitan tähän erään melko puhuttelevan videon, jonka moni varmaankin on jo nähnyt joskus, mutta minua se ainakin puhuttelee ja koskettaa joka kerta.





ARE YOU READY?

Äiti tuli tänä aamuna herättämään minut huikkaamalla ovensuusta: "Lähdetäänpä hakemaan joulukuusi!" Vähän unenpöpperöisenä innostuin ja sain peräti rahdattua itseni ylös, vaikka olinkin saanut nukkua vasta kymmenisen tuntia.

Laitoin kunnon toppaukset päälle, vaikka ulkona ei ollut kuin -10 astetta, sillä äiti varoitti kylmästä tuulesta. Ja hyvin minä sitten tarkeninkin kerrankin, mutta posket olivat vaarassa paleltua. Toppahousut komeron perältä kaivettujen kumppareitten päälle ja menoksi.

Omasta kuusimetsästä sitä sitten joulupuita lähdettiin etsimään. Tarvitsimme kaksi kuusta, sillä toinen meidän on määrä viedä siskolleni ja hänen miehelleen. Pysähdyimme pari kertaa ja tarkastelimme kuusia tien laidasta. Muutama todella sievä löytyi, mutta niitä oltiin ikävä kyllä käyty hieman nakertelemassa niin, että latva tahtoi olla aika paljas. Lumen peittäessä oksat oli vaikea kauempaa arvioida, oliko siinä neulasia vai ei.

Lopulta vaelsimme ojaa myöten hieman kauemmas tiestä. Melko lähekkäin löytyi kaksi kuusta, jotka olivat kelpoisia meidän kahden silmissä. Jotenkin tuli vähän sellainen olo, kuin muut kuuset olisivat huutaneet: "Miksi nuo, miksi emme me?" tai "Minä täällä kauempana olen vielä kauniimpi! Miksette vaivaudu syvemmälle metsään?". Niinpä ajatuksissani sanoin niille myötätuntoisina: "Sori, no hard feelings. Ehkä ensi jouluna".

Piti kuusia vähän matkaa rahdata autolle, mutta hyvin matka sujui ojaa myöten. Puut vain eivät mahtuneet pakettiauton tavaratilaan kunnolla, joten toinen peräovi oli jätettävä auki. Hyvin kuuset siellä kuitenkin pysyivät, kun ajoimme hiljaa ja toinen ovi piti ne kuitenkin aika hyvin sisällä.

Nyt meillä on siis kaksi kuusiehdokasta pihalla odottamassa, kumpi lähtee kumpaan kotiin. Isi saattaa kyllä tuoda vielä kolmannenkin tullessaan. Saa nähdä, miten käy.

P.S. Luukun nimestä "Joulupuu on varastettu" tulee mieleen hienoja muistoja eräästä espoolaisesta joulukuusesta xD

Otin nyt pakkasviikosta ilon irti ja käytin hyödykseni tarjousta pilvettömästä taivaasta ja menin katselemaan tähtiä. Makasin viimeviikonloppuisen lumienkelin päällä ja tuijotin ylläni aukeavaa näkyä. Oli kummallista ajatella, että nuo kirkkaat pisteet todella olivat suuria aurinkoja kaukana, valovuosien päässä. Minusta ne näyttivät pikemminkin tummaan pahviin pistellyiltä rei'iltä, joista toisella puolella oleva valo pääsi livahtamaan meidän öiseen ja pimeään maailmaamme.

Lopuksi vielä kiikaroin tähtisumuja ja yritin etsiä Orionin vyötä, mutta en löytänyt. Otava erottui kirkkaana, mikä oli aika hassua, kun ajattelee, että siinä ympärillä on niin paljon muitakin tähtiä. Otavan tähdet ovat vain niin paljon kirkkaampia, että selkeä kuvio muodostuu.

Mutta oli niitä tähtiä tosiaan paljon! Tähdet ovat itse asiassa herättäneet minussa pienestä pitäen selittämättömän kauhuntunteen. En ollenkaan ymmärrä, mistä se johtuu, sillä eihän tähdissä nyt ole mitään pelättävää. Saattaahan se tietenkin johtua pimeydestäkin, mutta kuitenkin. Aina tähtiä katsellessani tuo kauhu hiipii luokse ja minun täytyy se hätistämällä hätistää.

Kaikesta huolimatta tähdet kuitenkin kiehtovat minua. Avaruuden arvoituksellisuus kiinnostaa ja innostaa minua, ja rakastan kuvia tähtisumuista ja galakseista. Yläasteella koulussamme kävi erikoinen mies nimeltä Arkki. Hänellä oli mukanaan suuri "kupu", jonka sisään menimme. Luokassa oli aivan pimeää ja sitten hän sytytti kuvun sisäpuolelle tähtitaivaan. Hän kertoi meille hyvin mielenkiintoisia asioita tähdistä ja maailmankaikkeudesta.

Olen siis todella kiinnostunut tähdistä ja minusta olisi mukavaa harrastaa tähtitiedettä. Mutta ihmettelen, miksi olen toisaalta sitten niin kauhuissani tähtitaivaan alla. Ehkä se onkin yksinäisyyden tunne? Tunnen olevani kovin suojaton ja yksin kaikkien noiden tuijottavien valojen alla? Vaikka toisaalta tiedän, etten ole. Reaktion syyt jäänevät loppujen lopuksi pelkkien arvailujen varaan.

Meillä oli tänään koulun kauneimmat joululaulut kirkossa. Oli ihanaa päästä hoilaamaan sydämensä kyllyydestä ja tietenkin olin jo utelias, että mitä lauluja tänä vuonna on valikoitu lähetysseuran lauluvihkosiin. Tänä vuonna olikin monta yllätystä, eivätkä suinkaan negatiivisia. Perinteisten lisäksi oli muutamia tuntemattomampiakin, joita emme sillä kertaa ylläkään laulaneet. Suurimmat yllätykset tuli tuttujen laulujen puolelta, sillä vihkoon oli löytänyt tiensä myös We wish you a merry Christmas sekä englannin- että suomenkielisillä sanoilla ja Jouluyö, juhlayö taas oli vihkossa suahilin ja taiwanin kielillä. Niitä olisi kiva päästä kokeilemaan.

Vielä jokin aika sitten, yläasteen puolella, pidin perinteisiä joululauluja, kuten Sylvian joululaulua melko tylsänä ja pidin enemmän uudemmista ja reippaammista veisuista. Silloin siskoni sanoi, että kyllä sinä sitten, kun kasvat, opit pitämään niistä. Silloin suhtauduin asiaan vielä hieman skeptisesti, mutta kappas kummaa: olen huomannut tänä talvena erityisen selvästi, miten perinteiset joululaulut ovat alkaneet upota. En tosin edelleenkään fanita Sylvian joululaulua kovinkaan paljon, mutta esimerkiksi En etsi valtaa loistoa on kohonnut yhdeksi suosikiksi.

Huomasin tämän oikeastaan ensimmäistä kertaa, kun radiosta kuului yksi jo lapsena tutuksi tullut joululaulu, Tonttu. Pienempänä en todellakaan pitänyt kappaleesta, koska se oli minusta tylsä, mutta nyt huomasin kuitenkin yllätyksekseni, miten paljon kyseisestä laulusta pidän. Niin paljon, että tuli melkein tippa linssiin, kun versio oli vielä koskettava.

Laitan laulun sanat tähän ja sitten videon (jossa on muuten hienot kuvat), niin voitte kuunneellakin biisin. Fiilistelkää! Pian on joulu!

TONTTU
Viktor Rydberg

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.

Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu.

Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kulkevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Jouluvitsejä, jotka kannattaa lukea erityisesti silloin, kun on väsynyt:

Mikä on huonomuistisen joululaulu?
-koska meillä on joulu.

Miksi joulupukki meni psykiatrille?
-hän ei enää uskonut itseensä.

Miksi Amerikassa luullaan, että joulupukki on ruotsalainen?
-Tavallisessa talossa on ainakin kaksi ovea ja kymmenen ikkunaa, mutta silti pukki tulee sisään savupiipusta.

Mitä pipari sanoi särkyneelle piparille?
- sinäkin muruseni!

"Rakas joulupukki! Toivoisin lahjaksi uuden perseen, kun vanhaan on jo kulunut reikä. "

Miten ruotsalaisen saa hymyilemään uudenvuoden iltana?
-Kertomalla vitsin jouluna.

Miksi jouluna ei saa riisuutua valot päällä?
- Tonttu voi tulla ikkunan taa.

Mikä on majavien joululaulu?
- Joulupuu on nakerrettu.

Mitä eroa on joulutortulla ja kumisaappaalla?
- Jos et tiedä, niin ei sinua sitten voi lähettää kauppaan joulutorttuja ostamaan.

Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää?
- Teet itse kaikki työt, mutta lihava mies puvussa saa kaiken kunnian.

Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään, sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö syyvvään ja männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat, sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkki­possut, sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään, sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joolulökit ja sen piälle vähä syyvvään, sitten naesväki lähtöö käämään haavoella ja myö isän kansa sillä aeekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasi niin myö haakataan väljpalloo, sitten kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvään makkaroo, juuvvaan saana­kahvit ja syyvvään piparit, sitten myö ootellaan joolu­aterijjoo ja syyvvään ootellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään joolu­ateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö syyvvään, sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään, sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä, sitten tulloo pukki ja myö vähä syyvvään pukin kansa, sitten avataan lahjat ja sitten syyvvään, sitten isä kaevaa evak­kolekan puulaatikosta ja tarjoo pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään, sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata, sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.

Lapsena joulussa oli lahjojen ja muun lisäksi hyvinkin tärkeitä jouluiset lastenohjelmat, jotka totta kai olivat paljon ihanampia kuin nykyään. Monet niistä onneksi pyörivät nykyäänkin, kuten Joulupukki ja noitarumpu sekä Lumiukko. Mutta monia helmiä on ohjelmistosta kadonnut. Tällainen on esimerkiksi Tontun joulu, jossa kerrottiin Manu-tontun joulusta.

Innostuin muistelemaan näitä suloisia lastenohjelmia, kun löysin sattumalta Youtubesta Rölli-peikon joulumielen. Olen joskus kyseisen jakson nähnyt telkkarista, ja kyllähän se naurahduksia kirvoitti. Rölli oli muutenkin yksi parhaimpia ohjelmia lapsena ja on kyllä edelleenkin yksi parhaimmista suomalaisista lastenohjelmista.

Tässä nyt tämä jakso teille, jos vain jaksatte katsoa noin pitkän pätkän. Mutta kannattaa katsoa jo pelkästään nostalgisen alkumusiikin takia.

Talvi on vihdoin saapunut tänne Kainuun perukoille. Tosin lunta ei ole kovin paljon viime yönä ilmestyneestä lisähunnusta huolimatta, mutta pakkasta sen sijaan oli aamulla kouluun lähtiessä -18 astetta. Melkoiset toppaukset tuli laitettua ja pingviinipalttoo teki taas comebackin.

Olihan ulkona tietenkin kylmä, mutta pakkasen valkoisiksi kuorruttamat puut olivat upean näköisiä katulamppujen valossa ja hanki kimalteli kuin sinne olisi siroteltu pieniä timantteja. Siitä olisi voinut saada vaatteisiin luonnon omaa glitteriä, joka olisi tosin sulanut heti sisään tultaessa.

Pakkasesta huolimatta toppaukset saivat hien nousemaan pintaan takin alla, mutta samaan aikaan posket ja jalat olivat melko jäässä. Eihän -18 tosin edes ole kovin paljon, se vain tuntuu kylmältä lämpimien säiden jälkeen.

Muistan, kuinka vuosituhannen alussa oli kuukausien jaksoja, jolloin elohopea liikkui -20:n ja -30:n välillä. Silloin tosin kuljin vielä kouluun linja-autolla. Toivon tosiaan, etteivät nuo pakkaset ole aikeissa palata, koska jalkamiehenä olisin umpijäässä. Minulla kun ei ole edes kummoista sisäistä toppausta. Pitäisi varmaankin kasvattaa itselle pieni talvirengas eristykseksi. Tosin keväällä pitäisi vaihtaa taas kesärenkaat, eikä minulla ole tarpeeksi kokemusta autoasioissa. Toisin sanoen osaan vain lihottaa.

No, jätän suosiolla talven pakkaslukemat yläkerran päätettäväksi pieniä huokauksia sinne päin lukuun ottamatta (pliis, ei enempää pakkasia, pliis). Yrittäkööt meteorologit parhaansa mukaan ennustaa säärintamien liikkeitä ja kertoa meille niistä vähän etukäteen, jotta ensi kerralla osaisin ottaa toppahousut Kajaaniin mukaan.

Tänään on siinä mielessä spesiaali päivä, että tänään on sekä kolmas adventti että Lucianpäivä. Teillä kaikilla varmaan pursuaa jo Lucian tarina korvista, joten en laita sitä tähän luukkuun. Mutta sen verran kuitenkin verestän muistoja, että Luciahan on valon tuoja. Lucia-juhla on omaksuttu nimenomaan täällä pohjoisessa, jossa on pimeää, joten on hienoa juhlia tällaista juhlaa vuoden pimeimpänä aikana.

Kuitenkin - no hard feelings, katolinen kirkko - tällainen juhla tuntuu tavallaan vähän hölmöltä, varsinkin adventin aikaan. Adventtihan tarkoittaa odotusta eli odotetaan joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Adventtina on tapana sytyttää aina yksi kynttilä lisää, eli sekin on tavallaan valon juhla. Tarvitaanko tällaista Lucia-juhlaa sekoittamaan pakkaa entisestään? Nimittäin Jeesushan on se, joka toi valon tähän maailmaan. Kuten Anna-Mari Kaskisen sanoittamassa Pieni liekki -laulussa lauletaan: "Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on."

Toisaalta Lucia-juhla voi muistuttaa meille, että valo todellakin palaa siellä, missä Jeesus on. Myös meidän sydämissämme. Me ihmisetkin olemme siis valon tuojia, kun kerromme muille Jeesuksesta. Lucian lailla mekin saamme loistaa tässä pimeässä maailmassa ja johdattaa eksyneitä kotiin.

Olette varmasti kuulleet tämän Pieni liekki -laulun miljoona kertaa, mutta oletteko koskaan todella miettineet mistä se kertoo? Itse en ainakaan mitenkään eritysen tarkkaan ole miettinyt, että mitä nämä sanat oikeastaan tahtovat sanoa, paitsi ehkä ihan viimeisimpinä jouluina ja silloinkin se on jäänyt vähän puolitiehen. Siksi tahdon laittaa sanat tähän, jotta voisitte kanssani todella lukea ne ja ymmärtää, mitä niillä on meille kerrottavana.

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki ympärilleen
hiljaa hehkuu lämpöä.
Pieni liekki meille kertoo:
Jumala on lähellä.

Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton.
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on.

Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

Kissa houkutteli minut ulos anovalla ilmeellään. Pakkohan sitä oli lähteä, kun eihän tuota nyt voinut vastustaa.


Takapihalle oli ilmeisti pudonnut viime yönä enkeli, kun jäljet oli jäänyt. Sitä, minne se oli sitten mennyt, en tiedä. Tai ehkä se vain oli maannut lumella hetken katselemassa tähtitaivasta ja sitten jatkanut matkaansa. Lepuuttanut suuria siipiään hetken ja sitten levittänyt ne taas ja lähtenyt lentoon.


Seikkailin hämärtyvässä metsässä ja tutkiskelin maisemia. Pikku tontut juoksentelivat ja piiloutuivat juuri ennen kuin katse ehti ne tavoittaa. Vain aavistus punaisesta lakista vilahti äärseinäön tuntumassa, niin että sitä jäi miettimään, oliko oikeasti nähnyt jotain vai kuvitteliko vain.



Kissaa alkoi palella ja se halusi sisään. Menimme ja kissa sai haisevaa Rainbown ruokaa kuppiinsa, jota se kylläkin ahnaasti ahmi. Minä taas herkuttelin mukillisella kuumaa kaakaota.


Ikkunassa oleva enkeli tähtien keskellä palautti ajatukseni jälleen takapihan enkelinkuvaan. Se muistutti, että meitä jokaista Jumala rakastaa ja meitä jokaista hän lähtettää enkelinsä varjelemaan synkimmässäkin yössä.