IRC-Galleria

Se oli siinä, nimittäin viimeinen työpäivä Euromarketissa. Vähän tulee haikea olo jättää se paikka, meinaan kyllä se koulun voittaa 1-0. Kas tässä koosteena niitä "ehheh tapahtuipa tänään töissä jotain metkaa" juttuja mitä aina kirjoittelen tänne. Lyhennettyinä.

Ensimmäisenä työpäivänä joku 40-kymppinen rouva tulee ruikuttamaan kahvin hinnoista, koska se pahvi ei osaa lukea hyllyreunalappuja. En itsekään tosin osannut neuvoa. Eka työpäivä so cut me some slack! Asiakkaan lähdettyä kuiskasin kuitenkin "Vittu mä työnnän ton sun perseeseen...". Ja se kuuli sen. Käännähti salamannopeasti ja heitti sellaisen tuiman katseen notta huhhuh, ihan muna jäätyi siinä kylmässä katseessa.

-

Kaksi noin 60 vuotiasta miestä tulivat ostamaan pornoa ja kilon mandariineja. Siis ei mitään muuta. Siinä se.

-

Juttelin jonkun mukavan mummon kanssa kuolemasta naureskellen (kerroinkin tästä aiemmin).

-

Joskus meille tuli edustajia, jotka pystyttävät sellaisen pienen puodin leipäosaston läheisyyteen. Useimmiten meillä kävi Kullan Pullia-niminen porukka myymässä tuoreita leivoksia. Edustaja sieltä sitten aina tervehtii ja pyytää ostamaan tuoretta leipiä ja munkkeja. Ja joskus toisinaan kävi myös vammaisten ryhmä ostoksilla siinä kaupassa. Eräänä päivänä molemmat osuivat samaan aikaan paikalle. Edustaja oli selvästi hieman hämillään kun paikalle saapui hieman erilaisemman näköistä porukkaa (vitun ennakkoluuloinen paska, ajattelin). Vammaiset olivat hänen "myyntipiirin" ulottuvilla.

Edustaja: Huomenta! Maistakaapa Pullan Kullia! Eiku...

Tuon edustaja kerkesi sanoa, sen jälkeen koko vammaisten porukka repeää täydelliseen huutonauruun. Jumalauta se kaikui. Nauroivat varmaan jotain puoli minuuttia yhtä huutoa ennen kuin heidän valvojansa saivat heidät kuriin. Ei sillä että pilkkaisin kenenkään omalaatuisuutta, mutta yrittää saatana itse pitää pokka siinä tilanteessa kun olette melkein siinä vieressä, ihan kuin se edustajan moka ei olisi ollut tarpeeksi paha. Mutta en nauranut, eli olin selvillä vesillä.

-

Olin laittamassa leivinpapereita hyllylle, joka sattuu olemaan vastapäätä lastenruokahyllyä. Vierelle kurvaa nainen muksunsa kanssa.

Nainen: Setä on töissä.

Lapsi: Ei oo setä. Se on neekeri!

Vittu että tuli paha mieli tuon jälkeen. Heitin sellaisen :< -ilmeen äidille. Pyyteli kovasti anteeksi.

-

Tein inventaariota näkkileipä ja korppuvälikössä. Käytimme sellaisia palleja, joiden päältä on helpompi kurotella sinne ylempien hyllyjen taakse (huom! Uusin päiväys aina takimmaiseksi). Eräs lyhyempi (hehe, ne on kaikki sellasia tumppeja ^^) työntekijä lainasi kahta minun käyttämääni pallia. Toinen työntekijä tulee ihmetellen paikalle.

Työntekijä1: Brutus, siekö pöllit miun pallin?

Työntekijä2: En, pöllin Simonin pallit kun ei se niillä mitään kuitenkaan tee.

Silmäni sulkeutuivat heti, ja mielessäni toivoin ettei kukaan tajunnut tuota kaksimielisesti. Kuinka ollakaan viereisellä hyllyrivillä olivat ne TET-harjoittelijat. Naurunpurskahdus kuuli, jonka perään totesin että vittu.

-

Ja tulipa tänään tehtyä päivän hyvä työ. Työpäivän loputtua odottelin linkkapysäkillä linkkaa. Yhtäkkiä viereeni ilmestyy joku tummaihoinen mies. Yritti kysyä minulta englanniksi apua kännykän kanssa. Vastasin täydellisellä englannilla "How may I help you?" Eihän se jätkä osannut englantiakaan kuin ne "Can you help me?" "Excuse me" ja vastaavat sanoa. Yritti siis jollain lataussetelillä tai jollain ladata lisää saldoa puhelimeensa, mutta joka kerta kun sieltä vastasi se vastaajan naisääni niin tyyppi pisti heti puhelimen kiinni. Totesin "Goddamn it, give me that!" nappasin puhelimen ja hoidin koko homman miehen puolesta. Ei siinä siis mitään vaikeaa ollut, mutta hankalaa toiselle yrittää selittää paljon mitään kun ei puhu englantia eikä todellakaan suomea.

Että sellasta. Nyt kuuntelen Nine Inch Nailsia. Sanon kiitoksia.