IRC-Galleria

Jotenkin jänniä sanoja onnistuin lukemaan netistä...

"I love you. And I want you. YOU. Not some version of you that doesn't include what you do. I won't have anything but you, and don't ever suggest offering me anything else, again.
Just... When you're done tonight, no matter how long it takes, return here. Consider this "home". That's all I need."

Tajusin kaipaavani rakkautta, ja löysin sisältäni kaiken sen vihan ja turhautumisen keskeltä mitä sisälläni on, kaipuun. En niinkään menneeseen, vaan turvallisuuteen. Olen turhautunut, pettynyt ja ollut vähättelyn kohteena niin paljon viimeisen 6 kuukauden aikana, etten ole ymmärtänyt eläväni peloiltani ollenkaan.
Unohdin elää täyttäessäni muiden tarpeita ja täyttäessäni muiden haluja. Keskityin muiden miellyttämiseen niin paljon että unohdin itseni... Ja kun ihminen unohtaa itsensä, hänellä ei ole kaikki hyvin, se on niin sanottu avunpyyntö.
Kukaan muu ei sitä kaiketi ole huomannut, mutta huomasin edes itse.

Minulla on psykiatrin aika perjantaina...
Teen jotain, mikä olisi pitänyt tehdä jo kuusi vuotta sitten, ehkä sen jälkeen joku vielä haluaa minut vierelleen ja sanoo rakastavansa minua.
Menneisyys on kaunista.
Omistan kauneimmat kolme vuotta mitä kukaan muu. Ainakin omin silmin kellään muulla ei ollut kauniimpaa kolmea vuotta. Mutta toivottavasti, luultavimmin, koen vielä kauniimpaa aikaa...
Täytyy vain hoitaa asiat kuntoon.
Aivan kuten ruoste Pontiacin ovesta.
Aivan kuten tämä kaipuu sisälläni.
Joku avaa vielä oven.

~Darkie

Consider me as you.