Särkänniemi. Sähköntuhlausta. Kertakäyttöastioita. Ihmismassoja. Melua.
mutta lauantaina myös
Mari<3, hattaraa, toisinaan aurinkoa, pieni ylivakava silmälasipäinen tyttö heppakarusellissa (se oli niin suloinen! olisipa ollut min tyttäreni, oisin ostanu sille jäätelön ja kuljettanut sitä etusormella taluttaen katsomaan lampaita Koskiseikkailun luona ja ollut ylpeä Mari-äidin kanssa<3), urheus joka sai pienen ja ujon Marin Tornadoon.
Teenkö minä tahallani tästä päiväkirjasta näin helposti nautittavan? Tämäkin edustaa kertakäyttökulttuuria, jossa kaikki on saatava nopeasti ja heti. Surullista. Ehkä venytänkin tämän dostojevskistiseen mittaan? Nääh.. Esko-Elinakin tuos pyytäis pelaan jotain. Ehkä menisinkin.. kohta. Ehkä.
Maailman kamalin biisi:
http://blog.wired.com/music/2008/04/a-scientific-at.html
jonkun tutkimuksen mukaan siis. Ei minusta kylläkään. Minust tuo on liian jännä ollakseen kamala. Se Radio Rockilta useinkin tuleva Macho Man -renkutus on minusta maailman ällöin biisi, pitkän mietinnän lopputuloksena. Tuon on jännä. Jännä.