IRC-Galleria

Kovasti koitan kadota, niin ettei kukaan huomaisi mitään.
Päässä soi häiritsevästi Harhakuvitelman Erään ihmisen tarina.Ihan niin angsti fiilis ei ole, mutta siinä biisissä on tähän olotilaan sopivia kuvauksia.
Ymmärsin etten voi olettaa ihmisten ymmärtävän, en edes sen ainoan.
Nyt korvissa soi Harhakuvitelman Unohdus satuttaa ja joo, satuttaahan se, mutta siihen tottuu kyllä jossakin kohtaa, itseltäni menevät jo ne hetket ohi, kun huomaa jonkun unohtaneen.Sen tajuaa sitten vasta myöhemmin eikä silloin enää auta muu kuin kohauttaa olkapäitä ja todeta: No hard feelings babe.
Väsyttää...Uni tuli vasta sitten kun enää ei voinut muuta ja voimat antoi periksi.Ihan hyvä kuitenkin, että tuli edes vähän nukuttua, ni voi taas ajatella asioita ja sitten hetkisen päästä ehkä jopa toteuttaa ne ajatukset.Mullahan ei ole mitään hävittävää.Ehkä.
Biisiki vaihtui Apulannan Odotukseen, joka on yksi kauneimmista biiseistä.Kannattaa kuunnella odotuksen sanoja, kertosäe on ainakin mahtava!
Ihmisten tuntuu olevan vaikea irroittaa.Ne tuntuu olevan jotenkin vankeina vapaudessaan.He haluavat pitää unelman yllä vapaudesta, mutta eivät huomaa, että ovat jääneet siihen unelmaan kiinni.Ehkä heidän pitäisi uskaltaa päästää irti ja koittaa aivan jotain muuta, sillä ehkä sieltä löytyy se mitä he ovat aina etsineet.
Taas uusi biisi: Apulannan Viivakoodit.Taas yksi hieno biisi, joka herättää mussa tiettyjä fiiliksiä."minä annan kaiken ja enemmän.."Kuulostaa jotenki tutulta toiminnalta.Olen "all in" tyyppi, uhkapeluri, joka on myös nähnyt, mitä tappioputki ja velkaantuminen tuo tullessaa.Tulee häpeä.