IRC-Galleria

Mutta silti muistot kirvelee.Ihan pirusti...

Huomasin, että turhaa taas olin murheissani mönkinyt, vaikka ei olisi ollut mitään syytä... Nyt voin vaan naureskella :D

Kuusi kuukautta sitten syntyi pienen pieni örkki maailmaan.Myöhemmin hän sai nimekseen Oskari Onni Matias.Nyt tämä kakkiainen ei ole ehkä niin pieni, mutta sitäkin suloisempi.
Pärjätty ollaan hyvin, vaikka joskus sitä miettiikin, että: Jos olisin vielä hiukan väsyneempi, nukahtaisinkohan tähän paikkaan..?Näin jälkikäteen voi vain miettiä, mistä sen voiman löysi.Ehkä vastaus löytyy siitä pienestä hymystä ja tuikkivista sinisistä tähdistä, jotka suurina katsovat minua.Nyt pieni mies nukkuu ja odottaa huomista.Josko vaikka huomenna korjaisi sen DVD:n kun äidin silmä välttää;)

Suhun luotin,
sua rakastin,
olin hullu,
sen huomasin.

On aamu,
aurinko on noussut,
aivan kuin tämä päivä
olisi jo ollut.

Silloin kun sinä olit minun
aurinko oli yhtä kultainen.

Katson ikkunasta,
ohi kulkevat ihmiset,
on maanantai,
heitä väsyttää.

Silloin kun sinä olit minun
me kuljimme yhdessä. Hymyillen.

Vaivun mietteisiin,
silloin kun sinä olit minun
oli jokainen päivä kaunis,
jokainen aamu onnellinen.

Silloin kun sinä olit minun
olin onnellinen.

Suljen silmät,
pelästyn pimeää,
olen yksin,
ei ketään vierelläni.

Silloin kun sinä olit minun
olin rohkea.

Nyt istun,
mietin asioita,
joita en haluaisi miettiä.
Tahtoisin palata...

Silloin kun sinä olit minun
minä olin sinun.

Unohdetaan kaikki,
ei puhuta enää,
annetaan olla,
päästetään menemään.

Käännytään pois,
ei katsota toisiin,
kävellään kävellään,
ei palata enää.

Voisimpa iskeä sinua vyön alle,
nauraa paskamaisesti,
sylkäistä päin naamaa,
kävellä pois tyynesti tuntematta mitään.

Vääntäisin sinut solmuun,
hirttäisin sinut itseesi,
kierittäisin rotkoon,
huutaisin perässä: ei muuten tule ikävä!

Repisin sinut kappaleiksi,
pilkkoisin kilon paloiksi,
suikaleiksi silppoisin,
petolinnuille hopeavadilla tajoilisin.

Katoaisit maailmasta,
hyvästelisin sinut kyyneleittä,
ensimmäisen kerran.

Nauraisin.



-Olen katsonut liikaa massakauhuleffoja, elänyt liikaa pimeydessä, pitänyt asioita itselläni ja se vaikuttaa tekstini sisältöön.Pahoittelen.

Monen monta ihmistä on pienellä tytöllä niin kamala ikävä.
Osaa en ole nähnyt vuoteen, osan näin vasta toissapäivänä, mutta silti on jo ikävä..!
Keväinen sade on ihanaa, maailma tuoksuu puhtaalle<3

"Näyttämö tyhjäksi!" *jumitan keskelle stagea* "Joo, jos nyt vaan saisi sen näyttämön tyhjäksi, vaikka näkymät onkin ihan hyvät..." -Kiitos jälleen Toni-

Jos voisin, kadottaisin maailmasta 2 ihmistä.Muistot saisivat säilyä, mutta heidän tulisi kadota pois ja pysyä poissa.
Jos voisin, kadottaisin maailmasta 2 tunnetta.Ne, jotka vaikeuttavat elämää ja saavat mielen usvaisen harmaaksi.
Jos voisin, kadottaisin itseni hetkeksi ja katsoisin, miltä maailma näyttäisi ilman minua, miten asiat olisivat...

Huoh...Tänään vain tallille.En siis näe Eetua, joka olisi voinut piristää minua kummallisilla tarinoillaan elisestä murohumalasta(?!)Ehkä Eetu kertoo minulle huomenna;)
Vähän vajaa kk ensi-iltaan ja kaikki tuntuu olevan jotenkin kesken.Paniikki tosin taitaa olla siinä teatterissa ihan vakio...Harkkoja vain on välillä liian tiuhaan ja väsymys meinaa painaa päälle, kun pitäisi ehtiä ratsastamaankin.

"Sus...Sussa on joku ihme vetovoima..."<-Kyllä Toni, niin on:D