IRC-Galleria

Aikaa on taas kulunut jokunenkin tovi, kun viimeksi olen tänne rustaillut. Tämä mesta tuntuu nyt olevan enempi muistojen, niin hyvien kuin huonojenkin, hautausmaa. Ihan kivahan näitä kuvia ja tekstejä on selailla..
Ilokseni voin huomata, että pärstä on yhä sama, mutta tyyppi sen takana on muuttunut.. Tullut ehkä hiukan vanhemmaksi. Aavistus ehkä viisauttakin on tarttunut mukaan matkalla.

Nyt on sellainen juttu, että tällä prinsessalla meni hermot yhteiskunnan seksikeskeisyyteen. Pornoa joka tuutista tunkeva media saa luvan hävetä.
Jollakin kummallisella tavalla meinaan herättää romantiikan henkiin ainakin omassa lähipiirissäni muullakin kuin arkisella tavalla.
Ei, ei nyt ruveta vaatimaan ruusupuskia ja hulppeita illallisia ravitoloissa, mutta samalla unohdetaan myös kiihkeät sylitanssit baari-iltoina.
Pieniä juttuja ja tarpeen tullen pihtausta, mutta siveysvyötä en aio päälleni edelleenkään laittaa. Seksistäkin pitää löytää se kaunis ja herkkä puoli, joten ei panna vaan rakastellaan.

-Ei edelleenkään nunnaksi kelvollinen: Annika

Teatterilla painetaan melkein 7pvä viikossa ja pientä taisteluväsymystä on havaittavissa. Tänään pitäis mennä käymään viimeisessä johtokunnan kokouksessa ennen enskaria ja sit johdolliset asiat ois vähän niinkus siinnä tämän kesän osalta.
Duunia on vielä jäljellä ja maalisutia saa heilutella niin ripeästi kuin ikinä vaan pystyy, mutta niin kuin aina; nytkin kaikki on valmista ennen kuin h-hetki koittaa.
Hiukan jo jänskättää, miten paljon ihmisiä tulee katsomaan ja tykkääkö ne. Vaivaa on taas nähty roimasti ja siksi soisinkin, että porukkaa paljon kävisi.

Eilen tuli vedettyy kunnon apinat ja tänään maalailtiin lavasteita. Mursun massukin sai väriä osakseen. -Mitäs tuli suutaan soittamaan.
Lauantaina taas apinat edessä ja sitä ennen koko viikko, perjantaita lukuunottamatta, treenataan joka päivä. Tiistaina vissii taas veivataan salilla, mutta muuten toivotaan hyviä kelejä, jotta jaksetaan painaa pihalla.
Ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia, mutta eipä se niinkään hirvitä. Kaikki on ihan yhtä kesken ku normaalistikin tässä vaiheessa. :)

Hiljaista popittelua.. Suosikkina tänään(kin) Sonatan Shy.
Ekat apinaharkat tänään ja edessä varma kuolema, kiitos helteen. Päivästä on siis tulossa megalomaanisen ihana ja hauska. Voi olla, että viiden aikaan ei enää hirveesti sykitä.
Pari viikkoa odottelua odottelua odottelua.. Sitten taas katsellaan, millä tuulella kukakin on ja missä on kenenkin paikka. Onneksi on paljon tekemistä, ettei tarvitse vaan odotella, muutenhan tähän vois hajota.
Kamat vaihtoon ja menoks. Reeneis nähää!

Paljon kaikkia asioita pitäisi tapahtua ja just nyt kaikki ne asiat on hyviä. Kerrankin. Ainut pelottava asia onkin, että mikään niistä asioista ei toteudu, mut sit vaan isketään leuka rintaan ja mennään kohti uusia pettymyksiä. Pessimisti ei pety, tiedän.
Vappukin on taas tulossa ja minähän vietän sen onnellisesti kotona Okkin kanssa painien ja ilmapalloja puhkoen. Vappu sinne tai tänne, koska kohta lienee aihetta suurempaan juhlaan, mutta siitä sitten lisää ehkä myöhemmin.
Kuume hakkaa päälle, mutta se ei saa nyt haitata koska tänään on treenit ja minähän menen vaikka pää kainalossa. Ensi-ilta on 11.6. ja mä olen käynyt max kymmenissä reeneissä ja nyt hitusen hirvittää, että miten sujuu. Kyllähän se sujuu, pakkohan sen on! Tuleekin sit vähän erillaisempi roolisuoritus tehtyä, mikäli saan pirskahtelevan luonteeni piilotettua ja otan 2 kieltä haltuun. Toinen sujuu jo, mutta toisessa on työstämistä.
On muuten harvinaisen jännä huomata, miten teatteri vaikuttaa muuhun elämään. Silloin kun yritän sisäistää hahmoa alan vaistomaisesti pukeutua hahmoni tyylisesti ja ajattelemaan niinkuin hahmoni jne. Onneksi tämän kesän hahmo on inhimillinen persoona.. Mies tuskin kestäisi edellisen kesän tyyppiä. Kun sisäistäminen on suoritettu on hahmo helppo kytkeä on- tai off-tilaan..
Mutta se siitä. Kiitos näkemiin.

Rehellisesti ja suoraan sanottuna: mulla on IKÄVÄ. Saamari, mikä tunne tää on ja kuka sen on keksinyt? En nauti yhtään.

Niin monta kaunista muistoa
on jäänyt kiinni sydämeen,
mutta niistä kaikkein kaunein
on tunne sinusta
ja siitä kuinka sinä minut ihollesi painoit
ja kerroit ettei tämä koskaan unohdu.

Painoin pääni olallesi
ja syvään hengitin.
Uskoin kaiken ja suudelman huulillesi sulatin.

Muistan paljon asioita,
jopa ne turhat pienet riidat,
jotka alkoivat jostain turhaakin turhemmasta
ja repivät rikki enemmän kuin sodat julman maailman.

Sait minut itkemään usein
ja minä loukkasin sinua lujempaa takaisin.

Silti tässä seisomme yhdessä
ja yhä toisiimme turvaamme.
Emme pelkää menneen haamuja,
uskomme voimaamme
toivomme kaunista huomista.

Tähti lentää kirkkaana ylitsemme
ja toiveen sille lausumme
kun toisiamme silmiin katsomme,
tiedämme toiveen toteutuvan:
me yhdessä kuljemme ja toinen toisiimme uskomme.

Minulla on jotakin arvokasta, mitä ei rahassa voi mitata.. <3
Sitä pitää suojella ja vaalia kaikin keinoin.

Muutama paras.. <3