IRC-Galleria

Viikonloppu oli taas je menikin jo...Sillon pitäisi nukkua ja kerätä voimia työviikkoa varten, mutta mä olen viettänyt yöt lähinnä tuijottamalla kattoa ja miettimällä asioita ja ihmisiä.viikonlopun aikana mielessä on käynyt monen monta ihmistä.
Maailman paino tuntui taas niin kovin raskaana harteilla eikä uni maistunut...Pitäisi oppia olla ajattelematta mitään, tai olla ottamatta stressiä asioista.Tällä hetkellä mulle on tärkeintä, että kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia, mutta jälleen tajusin tekeväni muut onnelliseksi omalla kustannuksellani.
Tekisi mieli kirota ja pärrätä.Ensin mesoaisin itselleni, että miten helvetissä ihminen voi olla tämmönen ja sitten niille, jotka käyttävät tämmösiä ihmisiä hyväksi.
Viime kuukausina tapahtui niin paljon hyvää, mutta se vaati monien arpien avausta ja syvälle sisimpään katsomista.Joku oli mulle mukava ja mä halusin niiiin kipeästi olla mukava takaisin, että viimeiseksi tajusin olevani umpikujassa ja minun piti päästää se toinen menemään, sillä se pyysi niin.
Nyt vasta ehkä tajuan, että oikeasti välittävä ihminen olisi etsinyt yhdessä reitin ulos ja pyytänyt päästä pois vasta sitten, mutta minkäs teet kun olet niin saatanan sinisilmäinen ja tahdot uskoa ihmisistä vaan hyvää.
Nyt alko taas tuntua siltä, että pää kolisee tiiliseinään urakalla, joten ehkä on aika lopettaa ja mennä töihin ja koittaa olla ajattelematta mitään.
Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni.
Tykkäilkää ihmiset toisistanne enemmän ja keskittykää vähemmän niihin ei-niin-kivoihin-puoliin:)

Eile taas jäätävä päivä töissä ja kiirekki tuli..Viimeset 2 tuntia saa painaa niin eläimellistä tahtia, et piuh!Hommat tuli kuitenki tehtyä ja fiilis oli korkealla kun päivä vihdoin päättyi.Oikestaa kävin törkeesti ylikierroksilla, mut mulle vaan naureskeltii töissä...
Luojan kiitos, mä vältin linja-autoasema helvetin tänään ja hyppäsin bussiin raisiosta, mutta ei sekään ihan niin kivaa ollut...Pysäkillä seisoskellessani pysäkille tuli nuori suloinen pari, jotka selkeästi olivat täysin in love.Noh, mikäs siinä sitten, syöhän se hiukan mieltä, mutta siinä kohtaa, kun itse palelee, ensin hiottuaan töissä, on sangen kyrsivää katsoa, miten poika lämmittää tyttöä, joka hytisee ja palelee.Siinä tulee itselle vielä kylmempi!Sitten kun viellä miettii, että itse on töiden jälkeen siinä kunnossa, että kukaan tuskin koskisi edes pitkällä tikulla, ovat vitutuskäyrät melkoisen korkealla.
Jees, takaisin töihin....

Huome taas töihi jees...

Mä en enää ikinä taho pitää vapaata viikolla!Ei jumalauta, kotona ollaan palkatonta orjatyövoimaa ja mua ei jus nyt iha nappais tää juttu.
Onneksi enää vähä reilu viikko ja sit mä pidän pitkän viikonlopun ja nään ihmisiä, ehä hankkiudun humalaankin, mutta toisaalta ei viitsis vapaata tuhlata krapulaan ja väsymykseen.
Paikat iha morjens!Töissä on rankkaa, mut ilmeisesti olen tehnyt hyvän vaikutuksen...Ainaki eile vielä kehuttiin:)
Maanantaina tuli telkkarista Bidget Joneskin ja jotenki vuosi vuoden jälkeen tunnen ajautuvani samaan tilanteeseen.Pitäiskö munkin lopettaa tupakointi, laihduttaa, juoda vähemmän ja sitte jostai löytyis unelmien mies..?Nää, ei se niin mene.PISTE.

Aamu-uninen ihminen tekee hommaa, jossa pitää herätä jo aikasin aikasin...

Olipas taas kiva päivä!Bussi meni johki iha väärää paikkaa ja turkuun menevä bussi oli niin myöhäs etten ehtiny lemun bussii ja sitte ku vihdoin pääsin kotiin, ni piti alkaa tekee ruokaa, sillä äitini, ah niin rakas, oli unohtanut, miten ruokaa tehdään.O oli sentää nukkumassa ja töissä meni sinäänsä kivasti, ainut ongelma vaan on toi kulkeminen sinne....Auto ja kortti perkele!Niin ja koko vittuuntuneisuus huipentui linkka-asemalla känniseen n.50v ehdottelevaan mieheen, joka sai kyllä kuulla kunniansa...jaa, o heräs...

Jännä juttu, miten se parantaa mielen, mutta sitten kun se hiipii kasvoille yllättäen, on se parasta, mitä tiedän.
Hymyilyttää, tiedät kyllä miksi:)

Ulkona on pirun kylmä, eli EI kiva!
Tallilla tuli taas jäädyttyy ja juteltuu henkevii ihmisten kanssa.Annika tilitti taas, niinku aina:DJohanna oli ihana, ku lupas autella ponin hoidossa mun töitten ajan.Nyt ku reippaasti jaksaa pusertaa, ni sitte onki jo pia kevät ja alkaa kisat.JES!

Tasapainoinen parisuhde olisi nyt se juttu, jota kaipaisin.Olisi turvallinen syli, johon käpertyä ja vastaavasti voisi itse olla se syli, joka tarjoaa turvaa ja huolenpitoa.
Sellainen mukava mies, joka ymmärtäisi hankalan luonteeni ja tapani nähdä asiat.
Joku, joka ymmärtäisi, miten paljon ihminen voi toista kohtaan tuntea.
Ei mitään satua, vaan yhdessä oloa, luottamusta, rehellisyyttä, tunteita, töitä, yhdessä valvottuja ja nukuttuja öitä, puhumista, hiljaisuutta, tekemistä ja touhuamista yhdessä ja joskus erikseenkin,
jotain ihan(an) tavallista.
Mun elämästä puuttuu jotain, mitä kovin moni ei voi antaa.

"Laulu rakkaudelle,
tosi koville hemmoille,
tytöille,
jotka uskaltavat tunnustaa,
kuinka paljon merkitsee,
kun on joku,
jota rakastaa"

Noh, kumpi vie sinä vai minä?
Tekis mieli ottaa ohjat käsiin, antaa mennä ja tehdä asiat selväks.
Joku kumma mua kuitenkin jarruttaa, ehkä se on odotus, joka käskee ottaa rauhassa ja antaa ajan kulua.

Menin sinne uuteen mestaan töihin ja sitä tietty juhlitaan sit viikon tai kahden päästä.
Ehkä sillon nähdään, kuka vie ja ketä.