IRC-Galleria

Tään on PERSEESTÄ!Mä en tykkää tästä olotilasta, joka pahasti enteilee flunssaa.
Mä tahdon EKOon moikkaa kavereita enkä maata sängyn pohjalla kipeenä.Sitäpaitsi mä tahon nähä mun miehen.PISTE.
Mä en tykkää tästä ollenkaan ja tappelen koko ajan tätä fiilistä vastaan, sillä mähän EN tule kipeeksi, en ainakaan nyt.Maanantaina on iha sama, et mikä on kunto, mut ei nyt kiitos, ei näin!!
Muutenki ajatus tukkoisuudesta ja kuumeesta ällöttää, mä en tykkää ollenkaan.

TULKAA PARANTAMAAN MUT!!!

Viha ja katkeruus, ne painuu taka-alalle.Saavat hetken olla hiljaa ja olla vaivaamatta mun mieltä.Nyt mul on hyvä, en kaipaa huolta enää.Vihdoin voin vain olla ja hymyillä, nauttia tästä elämästä.Ei ole aikohin tuntunut näin hyvältä tuntea kun sydän lyö ja ilma kulkee keuhkoissa, sitä tuntee vihdoin jotenkin elävänsä.
Uudet haasteet houkuttaa katsomaan tulevaisuuteen, mutta tulevat paineet hiukan pelottaa ja tekee mieli viellä hetkeksi paeta nurkan taa...En sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä.Nyt on hyvä, mutta jos asiat onnistuu, niin sitten kaikesta tulee täydellistä ja mä voin vihdoin olla lopullisesti täysin vapaa, mikä mun kielellä tarkoittaa vakaata sitoutumista asioihin.
Mitä ihmissuhteisiin tulee, olen sitoutunut jo, mutta muu elämä, lähinnä työ, menee viellä aika villiä tahtia ympäri-ämpäri ja nyt tahtoisin sen saada kulkemaan tasaista tahtia yhdessä paikassa, jotta tavoitan lopullisen pisteen mahdollisimman nopeasti.
Tiedän, mitä haluan ja se helpottaa etenemistä jossakin määrin.Toisaalta tahto johonkin tiettyyn asiaan saattaa kääntyä negatiiviseksikin...Pitää vaan pitää pää kylmänä ja kaikki langat turvallisesti omissa käsissä, niin kaikki järjestyy kyllä.
Tasapaino ennen kaikkea.

"Tänään on se huominen, josta eilen uneksit."

Mä voisin painautuu ihan lähelle
ja katsoo sua silmiin,
hymyillä nätisti,
olla ihan kiltisti.
Tahtoisin nukahtaa,
kun sä taas kerrot mulle tarinaa,
mikään ei oo upeempaa,
ku sun vieres olla vaan.
Mul on turvallinen-,
hyvä olo
ja sellanen tunne,
et tää kestää läpi aikojen,
ollaan pari tulevaisuuden.
Rakastan rakastan,
en koskaan voi sitä liian usein sanoo
ja toivon,
et joku kerta koko maailma sen uskoo.
Muut epäilee,
ne ei usko aina muhun,
mut kulta,
mä olen rakastunut suhun...

Ei kulje...En osaa enää.

Nyt kun olen asiaan perehtynyt ja sitä tutkinut voin todeta, että asiani ovat helkkarin hyvin ja siksi voinkin turvallisin mielin jatkaa matkaani.
Tutkimukseni opetti sen, että viinan kanssa en läträä enää edes niinkään paljon kuin nyt, eli musta tulee jälleen lähes absolutisti.Se on kumma aine, mutta joitakin se tuntuu helpottavan ja se sitten taas on heidän asiansa, en halua siihen sen enempää puuttua.Huom!Ellei kyseessä ole poikkeustapaus, eli erittäin läheinen ihminen.
Ihmissuhteetkin tuntuu olevan kunnossa täydellisesti ja mikäs sen mukavampaa.Hyvää kannattaa aina odottaa ja muutama mätä omena on pakko maistaa ennen kuin tietää, mikä todella on hyvää.Olo on vihdoin tyyni ja rauhallinen.
Suurin mullistus näissä asioissa kuitenkin on se, että nyt joku rakastaa Meitä ja tunnen saavani takaisin kaiken sen, mikä joskus valui sormien läpi pois.Harvalla on kyky tarjota moista elämää, mutta kuten sanoin: Kyllä se sokeakin kana jyvän joskus löytää.
Nyt pitäisi poistua töihin...

Pitäkää kiva päivä:)

Uni, missä sä olet?Mä kaipaisin sua jo..!

Hauskoja juttuja mahtuu maailmaan.
Ihme angsti ollu tänää pääl ja nyt ei tuu jostai syyst uni vaik ei enää angstitakkaa.Voi olla, että olen huolissani rakkaistani.
Huoli on yksi niistä hassuista jutuista, joita maailmassa on monta.Jokainen huolehtii joskus jostakin, mutta joskus mulla on sellanen olo, että mä olen ylihuolehtiva kanaemo tai joku sen tyyppinen.Rakkaistani ainakin tahdon pitää huolta ja nytkin harmittaa etten ole yhdenkään matkassa mukana.
Haluaisin kuunnella heitä enemmän.Tahtoisin lukea jokaisen huolen heidän sisältään jo ennen kun he sitä kertovat.Tahtoisin helpottaa heidän elämäänsä ja ottaa huolet pois.Sillä kaikkihan sen tietää, että tämä tyttö kestää kyllä, vaikka toisinaan välillä vähän angstittaakin.
Sitten kun saan työt Aurassa päätökseen mä annan aikaa itselleni ja käytän sen tallilla treenaukseen ja rakkaistani huolehtimiseen, sillä haluan, että heillä on kaikki hyvin.Tahtoisin pitää ovet auki 24/7, mutta se ei onnistu muista talon ihmisistä johtuen.Saisinpa oman kämpän.
Kai mä koitan pian nukkua...

Hih!vertasin just mun ekaa ja vikaa kuvaa oletusalbumissa ja totesin, että niin se aika muuttuu.
Nahkarotsi toki on viellä tallella ja yhä kovassa käytössä, mutta lähes kaikki muu viimeisen kuvan ajalta on muuttunut.Ystävistä on jäljellä vain parhaat ja muut menikin sitte kiertoon.
Aika on kulunut huimasti ja kuvien väliin mahtuu paljon.Suurimman osan haluaisin valitettavasti unohtaa, mutta ne pienet yksittäiset jutut, jotka silloin pelastivat mun pienen maailman ovat edelleen muistissa ja pysyvät siellä aina.

Joskus, kaikesta huolimatta, mulle tulee olo, että olen aina vain se toinen valinta.Vuosien epävarmuus, pettymykset ja rikotut lupaukset ovat muokanneet minusta toisen, ikuisen kakkosen.
Nyt kun fiiliksen pitäisi olla korkealla ja minun pitäisi tietää olevani ykkönen, menee kaikki väärin ja kyseenalaistan enemmän kuin koskaan.Epäilen jatkuvasti ja etsin merkkejä, jotta osaisin varautua iskuun, joka päättää kaiken.En halua kokea enää ikäviä yllätyksiä, niitä on koettu jo liikaa.
Koitan hengittää rauhassa, katson peiliin, hymyilen hiukan ja totean: Sä olet tyttö ykkönen.Joskus, jonakin päivänä ainakin yhdelle henkilölle ja se päivä on nyt.

Ihaninta on herätä yöllä ja huomata, että kännykkään on tullut viesti, jossa lukee: Hyvää yötä rakas, mä rakastan sua<3
Yleensä mä olen erittäin kärttyinen, jos unissani joudun viestejä lukemaan, mutta nyt oli poikkeava tilanne.
Fiilis on täys 110 ja nyt pitäs mennä töihin, jotta saa hiukan rahaa...

Radio huutaa läpi kappaleita, joissa sanat ovat kipeitä...