IRC-Galleria

1. Olut on aina märkää, pimpan kostuttaminen voi vaatia hieman työtä.
Piste OLUELLE.


2. Lämmin olut maistuu hirveälle.
Piste PIMPALLE


3. Todella kylmä olut on mahtavaa.
Piste OLUELLE


4. Jos oluestasi löytyy karva, on laatta lähellä.
Piste PIMPALLE


5. Jos tulet kotiin juovuksissa oluelle lemuten voi vaimosi suuttua, saada raivarin tai jopa potkia sinut takaisin pihalle jne.
Jos tulet kotiin haisten pimpalle voi vaimosi suuttua, saada raivarin, potkia sinut takaisin pihalle jne.
Tämähän meni TASAN.


6. Kymmenen olutta illalla ja et pysty ajamaan kotiin. Kymmenen pimppaa illalla ja et edes halua kotiin.
Piste PIMPALLE


7. Jos nautit paljon olutta julkisella paikalla, maineesi voi kärsiä.
Jos nautit pimppaa julkisella paikalla, sinusta tulee legenda.
Piste PIMPALLE.


8. Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset oluelle, joudut puhaltamaan ja saatat jopa menettää korttisi.
Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset pimpalle, niin voit saada poliisista hyvän kaverin.
Piste PIMPALLE.


9. Yleensä et löydä vanhentunutta olutta.
Piste OLUELLE.


10. Liikaa olutta ja luulet näkeväsi ufoja. Liikaa pimppaa ja luulet olevasi taivaassa.
Piste PIMPALLE.


11. Etiketin repiminen on tylsää. Pikkuhousujen repiminen on hauskaa.
Piste PIMPALLE.


12. Oluesta pitää maksaa veroa.
Piste PIMPALLE.


13. Jos otat toisenkin oluen, ensimmäinen ei ole siitä moksiskaan.
Piste OLUELLE.


14. Olet aina se ensimmäinen, joka oluen avaa.
Piste OLUELLE.


15. Jos ravistat olutta, se kuohuu hetken mutta asettuu lopulta.
Piste OLUELLE.


16. Oluessa on aina vaihtoehtoja: Lager, porter, pilsner, ale jne.
Tosin on niitä pimpassakin: vaalea, brunette, tumma, aasialainen, eskimo jne.
Päätetään tämäkin kohta tasan.
Piste MOLEMMILLE.


17. Tiedät aina, paljon olut maksaa.
Piste OLUELLE.


18. Oluella ei ole äitiä.
Piste OLUELLE.


19. Olutta ei tarvitse halailla puolta tuntia nauttimisen jälkeen.
Piste OLUELLE.

Ammunko itseni nyt?! En nyt sentään tänään viellä, mutta huomenna voi olla jo se tilanne lähellä..
Nätti päivä, vois mennä sen kunniaks ottaa arskaa hieman ja nautiskelemaan kesän lämmöstä ja lintujen laulusta.
Toivon, että yksikään murkku ei pure minua, sillä se olisi kovin ikävää, sillä olen niille allerginen ja vanhatkin puremat on parantumatta. Eihän ne ole vasta kun viikon mua kiusanneet ja ne ovat ÄRSYTTÄVIÄ!
Voisin ottaa alkomaholia, mutta eihän se toki käy, sillä olen ollut selvänä 4kk 1vko ja 5 pvä, joka on hemmetin hyvä juttu, koska alkomahooli on jotenkin pahasta, tai ainakin siitä voi tulla kaameen kipeeksi pää. Viimeksi ainakin oli pää ihan hajalla, mutta sitä ennen oli kivaa.
Äsken oli kauhea nälkä, mutta nyt olen täynnä kuin possu. YÖK!! Olen aivan liian täynnä ja se ei ole kiva tunne. On ihan sellainen olo, että vois vaan kieriä kaikkialle. Ehkä savuille??

Viikko ja 5 (!!) tuskaisaa päivää viellä ja ehkä sitten palaan ratsuni selkään..

Miten saamme oman elämämme näyttämään niin mitättömältä ja kurjalta? Miksi olemme sokeita oman elämämme hyville asioille?

Toisinaan en jaksaisi olla "saatavilla" 24/7. Luulin, että nyt kun olen hetken rampa, saisin olla ihan yksin jos niikseen haluaisin. Ja paskat !! Puhelin pitää olla päällä ja mielellään äänet päällä 24/7 jos vaikka tallilla tapahtuu jotain ja mut pitää saada kiinni. Kaverit soittelee ja laittaa viestiä tämän tästä ja jos vastausta ei kuulu, ni ne pirut osaa tulla ovelle asti norkoamaan. Tosin ei se haittaa :) Ystävät ovat ihania ja saa mut pysymään järjissäni tämän ajan, kun muuten vain olisin ja stressaisin kaikesta.
Ähäää! Mä tahdon ratsastamaan mun omalla rakkaalla tulisella tammallani. Nyt ei kelpaa hellä ori, vaan ainoastaan tulinen tammani Likkis. -Sori kulta, olet silti rakas <3
Siitä on aikaa jo kaksi viikkoa ja muutama päivä, kun viimeksi olen ollut hevosen selässä. En aikoihin ole pitänyt näin pitkää taukoa.. En ainakaan 1½ vuoteen.. Kokonaisuudessaan tauosta tulee niin pitkä, etten pitänyt edes näin pitkää taukoa silloin kun odoton Oskaria. Silloin ratsastin 2vko ennen ku O syntyi ja viikon O:n syntymän jälkeen. Siitä tulee siis taukoa 3vko ja nyt pitäis olla reilu 4vko. KUOLEN NYT !!
Olin eilen IKEAssa ja voi luoja mun kädet on nyt hieman kipeät, kun siellä tuli keppien kanssa köpöteltyä. Sinäänsä se oli hemmetin hyvää liikuntaa käsivarsille jne., mutta nyt kämmenet on niiiin kipeät, että itku meinaa tulla kun jonnekkin pitäisi liikkua. Kaiken lisäksi tänään taas pitää lähteä jonnekkin keppeilemään. Joni ehdotti 10km lenkkiä, mikä ei sinäänsä olisi kovin kaukaa haettua tuntien äitini kieroutuneen huumorin. Pelkään vain pahasti, että edessä on shoppailua täysissä kaupoissa ja sehän ei nyt ole kovin mukavaa näiden keppuroiden kanssa.
Mulla on taas näemmä tylsää, kun vain kirjoitan lauseen toisen perään. Lauseita, joilla ei ole mitään merkitystä, jotka vain ovat ja se häiritsee minua. Aina pitäisi olla jotain sanottavaa. Lauseiden tulisi merkitä jotakin, edes jollekkin, mutta nyt ne ovan yhtä tyhjän kanssa. Merkityksetöntä paskaa. En tosin osaa lopettaakaan, sillä näppäinten äänessä on jotakin niin kovin rauhoittavaa.
Olen varmasti ollut joku kuuden vanha, kun olen ensimmäisen runoni kirjoittanut. Sen jälkeen ei ole näkynyt loppua runoille ja saduille, mielipiteille, itsensä avaamiselle. Kirjoittaminen on aina ollut luontevaa.
Seitsemännen luokan tienoilla mukaan tuli laulaminen. Olinhan mä sitä ennenkin laulanut, mutta silloin mä ekan kerran kuulin, että mä osaan tehdä sitä. Itse en edelleenkään allekirjoita sitä lausahdusta, sillä äänellään se variskin raakkuu. Laulajana olen aina ollut vahva tulkitsija ja laulamalla saan vuodatettua syvimmät tuntoni toisten kirjoittamilla sanoilla, joka ei tee niin kipeää kuin omien tekstien tulkitseminen. Silti laulaminen puhdistaa. Se auttaa, kun tekee mieli huutaa, raivota, kirota, itkeä, olla väkivaltainen, tunnustaa jotain, mitä ei kuuna kullan valkeana muuten saisi sanottua..
Teatteri tuli mukaan kuvioihin vuonna -01 ja on osoittautunut myös vallan terapeuttiseksi harrastukseksi. Tällä hetkellä se antaa kyvyn unohtaa ja toisaalta mahdollisuuden purkaa tunteet roolihahmon kautta. Siihen harrastukseen liittyy muisto jos toinenkin, mutta ne pidän mieluiten itselläni. Jos joskus kirjoitan näytelmän se kertoo vuosistani näyttämöllä. Siitä tulisi mielenkiintoista, sillä silloin kertoisin asiat, niin kuin ne minusta tuntuivat. Joku saattaisi yllättyä.

Silloin, kun vuonna -06 kerroin odottavani poikaani kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Jotkut eivät hämmennykseltään saaneet edes onniteltua. Puhuttiin paskaa. Kaikki eivät edes uskoneet minua, kun asia ei viellä näkynyt päälle.
Nyt yhä useampi saa tai on saanut lapsen ja julistavat äityiden onnea. Onnea teille, ette viellä tiedä, mihin olette ryhtyneet, mutta olkaa ylpeitä itsestänne, sillä olette saaneet aikaan ihmeen.
Yht' äkkiä käsitykset tuntuvat kokonaan muuttuneen.. Ero 17 vuoden ja 18-19 vuoden välillä ei ole kummoinen, mutta miksi nyt asiaan suhtaudutaan niin kuin siihen kuuluukin, normaaliati, rauhallisesti?
Myönnän, minulla oli sotku poikineen, mutta niin käy joskus, eivätkä ongelmat asian suhteen niin kummoisia olleet. Niin käy valitettavan usein ja nyt asiat ovat hyvin.
Olen onnellinen :)

Hyvää juhannusta kaikille.
Eläkää rauhassa ja nauttikaa alkoholia kohtuudella. Älkää pettäkö kumppanianne, älkääkä plttako saunaa, sillä se olisi kovin ikävää.
Itse vietän juhannuksen katselemalla ikkunasta ulos ja pohtien asioita. Kyllä, aivan täysin selvin päin ja mikäs sen mukavampaa olisikaan? Samat paskat ajatukset riesana 24/7, eikä pääni ole edellenkään osoittanut ainuttakaan todella vakavaa hajoamisen merkkiä, vaikka sen hajoamista jo kovin innolla odottelen, sillä haluan kovasti tietää, miltä maailma sen jälkeen näyttää.

3 vko !! Jesh, mä olen pelastettu :) Luut oli niin hyvässä asennossa, et pitäis olla kunnos muutaman viikon sisää. I'm so happy now !!
On 3 viikkoa toki pitkä aika myös mun laiselle hölmölle, jolle paikoillaan oleminen ja rennosti eläminen on lähes kirosana. Tulee vaan enempi stressiä, kun mitään ei saa tehdä, eikä edes yksin tallilla pärjää.
Voin ainoastaan taluttaa hevostani itse, mutta silloinkin tarvitsen avustajan jos tulee jokin tilanne ja mä en pysty yksin pitämään.. Jotenkin hajottavaa, sillä viimeisen 2 kuukauden aikana olen antanut hevoselle kaiken mahdollisen aikani. Jätin jopa houkuttelevan työn vastaanottamatta, jotta voisin keskittyä vain hevoseeni ja kesän kisoihin. Nyt kaikki on ollut tämän kesän osalta lähes turhaa, mutta ehkä me syksyllä viellä tästä noustaan :)

Voi vitun vitun vittu !!
Olihan se jalka sitten murtunut.. Ammunko itseni heti ?! & vitun viikkoa kipsissä ja elämä maistuu niin paskalta !!
Totaallinen angsti ja masennus ja elämän kuolema! Mitä mä teen koko 6 viikkoa ?! Elämä ois kiva tai jotain, mutta sitä ei nyt valitettavasti ole saatavilla.
Noh, mä voin piirtää, laulaa ja runoilla koko sen pitkän ajan, kun muut viettävät onnellista kesää ja hoitavat minun hevoseni, jonka kanssa toki piti kilpailla paljon, mutta vitut siitäkään nyt sit mitään tuu. SAATANA !!

Viikon olen tehnyt en-yhtään-mitään ja nyt en enää jaksaisi. Tahtoisin ampua vaikka lokkeja tjtn... Kunhan vain saisin jotain tekemistä !!
Tälle systeemille ei näy loppua eikä merkkiä paremmasta ole, pikemminkin merkit vittaavat huonompaan suuntaan ja säären murtumaan, joka ei olisi ollenkaan kiva asia, joten toivokaamme, että suloinen sääreni on ehjä.
Eilen oli piristävä päivä :) Hepat laitettii eilen laitumelle ja heillä oli erittäin hauskaa. Tosin he eivät järjestäneet mitään hirmuista rodeo-showta, joka sinäänsä oli pienoine pettymys.
Olitiin eilen rakkaan kans hiukan liikentees. Oli taas niin ihanaa, et ei sitä varmaan voi edes sanoin kuvata. On se vaan niin ihmeellistä, kun yht' äkkiä pääsee eroon kaikista murheista jne. ja voi vaan olla toisen kanssa, joko ihan hiljaa tai sitten puhua paskaa, ellei sitten laula ihan täyttä kaikkia mukavia biisejä, niin kuin me teimme :D
Kyllä, myönnän.. Olemme hieman erillaine pari joka suhteessa, mutta pyrimme kovasti siihen, että edes julkisesti vaikuttaisimme jotenkin normaaleilta. Tosin mä vähän luulen, että osa porukasta jo tietää, että meitä ei voi sanoa normaaleiksi, ellei tahdo valehdella pahasti.
Tänään ollaan taivallettu 4 kk yhdessä ja on ollut jokseenkin mielenkiintoista. Helpoksi en tätä voi kutsua, sillä silloin huijaisin todella paljon.
Perheen rakentaminen on haastavaa. Varsinkin silloin, kun yksi peruskivistä on "ulkopuolinen", aivan niin kuin kultani on. Hän on kuitenkin tietoinen asioista ja haasteista, joita tämä suhde tuo tullessaan. Me molemmat tiedämme, että huomenna on uusi päivä ja se voi muuttaa kaiken. Tiedämme, että elämä ei aina ole reilua ja joskus ei rusinat mee tasan. Uskomme kuitenkin siihen, että yhdessä saamme asiat kuntoon.
Ihme kyllä, että minä olen se, joka kyseenalaistaa kaikki asiat, lupaukset, muutokset ja suunitelmat. Minä olen se jossitteleva osapuoli, joka pistää kapuloita rattaisiin ja eniten pohtii, onka huomenna kaikki sittenkään hyvin. Ehkä tämä on sitä "virhieistä oppimista"..
Kantapään kautta sain joskus oppia, mitä on kun sokeasti luottaa toisen luomiin vaaleanpunaisiin pilvilinnoihin ja lupauksiin, jotka kuitenkaan eivät pidä. Pahinta kaikessa on kuitenkin siitä seurannut katkeruus ja pelko. Ne johtavat varovaisuuteen, mutta myös sairaaseen haluun tehdä asiat paremmin ja niin että tällä kertaa jok' ikinen lanka on omassa kädessä. Jotkut kutsuvat tätä perfektionismiksi, mutta itse en välttämättä allekirjoita sitä.
Se siitä muistelemisesta..
Eilen oli rakkauden synttärit ja sitä siis eilisellä "paolla" juhlimme. Tänään haluaisin olla hymyilemässä suloisesti hänen sukulaisilleen, mutta se ei ilmeisesti onnistu. Pahoittelen.

Tylsistyy-->