IRC-Galleria

Päässä soi niskalaukauksen lintu..
Onpa taas fiksua ja filmaattista herkistellä yksinään ja muistella menneitä.
Aivan mielettömän järkyttävä ikävä muutamia ihmisiä. Tekisi mieli ottaa heidät syliin ja halata ja pussata ja sanoa, että mä en mee mihinkää. Murh!


Tulkaa joku mun vieree nukkuu!!

Sataa..
Piti lähteä juhlimaan, en sit kuitenkaa lähde. Olen pahoillani, sillä olisin halunnut tulla ja halata sua ja sillee... <3


Ha ha! Sisko palaa huomenna kouluun. Voi sitä pikkusta :D
Oliskin viellä ala- tai yläasteella.. Vois vaan olla eikä tarvis stressata niin miljoonasta asiasta. Okei, mä myönnän! Stressasin asioista silloinkin AIVAN liikaa, mut jotenkin ajatus silti houkuttaa.
Toisaalta olen nähnyt mielettömiä painajaisia siitä, et mut on jälleen heitetty peruskoulun penkille mätänemään ikuisiksi ajoiksi, eikä kukaan tule mua sieltä pelastamaan.
Hih, nyt tulee mieleen yläasteella vedetyt kännit koulussa. Oli kyllä kivoin ruotsin tunti ikinä koskaan milloinkaan. Tosin en edes muista oliko se ruottia vai enkkua, mut ihan sama :D Tunnin jälkeen ei enää oikee jalat totellu. Jätkät mut sit palautti kotii joskus klo. 00.00 ja sain armottomat huudot. Ei se mitään, sillä se päivä oli yksi ihanimmista ja hauskimmista koskaan. Ikävä niitä hetkiä. Tosin sitä seuraavan päivän krapulaa ei ole ollenkaan ikävä. Onneksi oli kuvista ja Putte oli iloisella (ei se siis koskaan ollu iloinen)..

Kohti tallia pitäisi kai lähteä.. Eilen vedettii armoton lenkki Mervin ja Vekan kans :D Nii ja perjantain me hypättii. En sit vissii melkee 2 vuotee oo hypännyt, mut eipä se mitään. Pikkusisko yllytti, ni pakko oli loikata yks "maahan kaivettu" este. Älkää edes kysykö, että pelottiko! Pelkäsin sitä ekaa hyppyä aivan hirvittävästi, mut sit se olikin jo KIVAA :)
Nätti ilmakin taas vaihteeksi <3

Muutenkin ollu muutaman päivän iha sairaan mukavaa jotenki... Perjantai-illan jälkee varsinki on ollu hyvä fiilis. Rakkaan ihmisen kanssa on aina niin mukava tehdä juttuja ;)<3 (ps. sorry viel Toni)

Se, että minulla on hitonmoinen perhe, maailman suloisin lapsi, rakastavin poikaystävä ja loistavimmat luotettavimmat parhaimmat kaverit IKINÄ, ei tarkoita sitä, että mun pitäisi olla hymy korvissa 24/7. Hemmetti vieköön! Antakaa mun perkele angstata :D

Sataa ja muuten lujaa.
Jotenkin niin kovin kaunista ja puhdistavaa. Kuitenkin sen romanttinen merkitys tänään latistui..
Muistan erään kesäisen yön, kun satoi viellä lujempaa. Silloin vannottiin rakkautta puolin ja toisin. Se ei tosin koskaan johtanut mihinkään muuhun, kuin satunnaiseen nussimiseen, silloin kun molempia sattui huvittamaan, mutta tokkopa sillä on väliä. Se oli silloin elämäni romanttisin hetki ja muistoissa se tulee aina säilymäänkin sellaisena. Siitä on jo aikaa muutama vuosi, mutta aina kun sataa rankasti muistan sen yön.
Sen yön seurauksena kuitenkin syntyi uusi romanttinen unelma, joka tänään kyllä raiskattiin pahemman kerran. Ei sillä väliä.

Minulla oli unelma, Sinusta ja Minusta.
Unelma, joka oli vain meidän.
Kunnes kuulin,
se oli sinun ja sen toisen
ensimmäinen.

Kun parisuhde alkaa rasittaa, alkaa sitä hiljalleen miettiä, että oliko suhteessa mitään järkeä alkuunkaan. Miksi ylipäänsä ihastui, saatika rakastui, toiseen ?
Sitä alkaa miettimään, mitä on luvattu puolin ja toisin. Yleensä ainakin muistetaan helvetin hyvin, mitä se toinen on luvannut. Eron edellä sitä jotenkin aina tahtoo puhdistaa ainakin oman maineensa, vaikka se onkin naurettavan turhaa.
Mikä sitten johtaa eroihin? Jos nyt unohdetaan kliseiset pettämiset, erilleen kasvamiset ja vika-ei-ole-sinussa-vaan-minussa-ilmiöt... Onko olemassa 6. aisti, joka tieten tehtoen ajaa parin edelleen ja alkaa näyttää toisesta vain ne huonot puolet? Vai johtuuko toisen huonouden näkeminen siitä, että parisude on saanut oman egon kasvamaan niin suureksi, että loppujen lopuksi tuntee olevansa parempi kuin muut ja varsinkin parempi, kuin oma kumppani?
Mistä voisi aavistaa, että pahin on tapahtumassa, jos mitään varsinaista syytä eroamiseen ei ole?
Alamme nähdä kumppanin huonossa valossa. Lähikaupan kassa-pojalla onkin yht' äkkiä maailman säihkyvimmät silmät ja suloisin hymy. Kun nukahdamme ajattelemme viimeiseksi vanhaa ihastusta ja nukahdamme lempeä hymy kasvoilla.. Merkkejä on kai lukemattomia..
Ja kuitenkin viellä ajattelemme, että kaikki järjestyy...

Suurta huijausta kaikki?

Lasin takaa katselee hän,
kuinka muut elämäänsä viettävät.
Hän tahtois olla,
niin kuin toiset on;
huolissaan
ja toisinaan huoleton.

Älkää edes kysykö, että jännitänkö, sillä totta munassa jännitän! Ja PALJON!!
Tänää viä tallil, sit uus tukka, pakkaus ja menoksi.
Ah, pääsee taas ihanaan maailmaan. Tosin ei riittävän kauas täältä ja liian lähelle ahdistavia alueita, mutta eipä se toki haittaa ollenkaan.

Saatii Jannalta ja Jorilta rapuja :)
Ne perkeleet säikytti mut jo heti aamusti, ku niit oli 2 sillee pinnas kyljellää ja mietin, et "voi vittu, nyt niistä on jo 2 kuollu", mut sit ku menin hiukan lähemmäs ja puhalsin veteen, ni se saatanat sinkos salamana piiloon, nii et vesi vaan pärskähti :D Mä tietty meinasin kohtauksen saada ja keittää ne perkeleet itselleni, mut olkoot ny sit.