IRC-Galleria

Kahvia, galleria, MUN naiset, Turku ja hevoset!! Ah, päivä ei voisi olla ihanampi!
Tää päivä tulee olemaan ihanin ikinäääää<3<3
Ehkä Turku ei enää ole entisensä..? Noh, bokserit vinoon, stringit korviin ja pitsiunelmia metsästämään!
Nam nam, rakastan ja tykkään..
Mikä muuten on rakastamisen ja tykkäämisen ero?
Rakstan mun naisia<3
Hiiii!! Nyt ne pussailee<3 Tahon mukaan tekemään irstauksia;)
Anne ihmettelee nykyaikaista maailmaa. On se niin lutunen!
Tahon läppärin, et voin kirjoitella useemmin<3<3
Tilannekomiikka on mahtavaa:D Tänään elämä hymyilee ja minä olen ihan hassu:)
Annen päässä on kuplinut tänään:D Hih, blondi nainen<3<3
Muah! Sonja kärsii Likkiksen kanssa tänään mun rääkissä:P
Miksi hiusten blondaus on niin vaikeaa ja väkivaltaista? Siinä touhussa menettää vaan hiuksensa, eikä suihkun jälkee uskalla kuivata hiukiaan.
Nyt nämä nauraa mulle, joten lähdemme raiskaamaan Turkua!

"Oot söpö" -Kiitti Anne<3

The bitch is back!!
Vihdoin ja viimein taas kuvioissa mukana. Meni siihen aikaakin, mut Sonjan taikojen avulla kaikki hoituu. Kiitos Nainen<3

Ruusut on kivoja..<3
joissakin tapauksissa ymmärrän risutkin..

"Tuleeko meistä viisaampia - vai ainoastaan vanhempia?" - Carrie Bradshaw

Mä pystyn kyllä siihen.. Mä teen sen.. Mä osaan tehdä asioita myös pelkästään itseni vuoksi. Liian kiltti olen helvetti sentään..

Fiilis on niin ristiriitainen..
Tekee lähinnä mieli sulkeutua kuoreen ja jättää kaikki sen ulkopuolelle. Ei huono vaihtoehto, mutta ei se oikeinkaan ole.
Pitäisi olla rohkea tyttö ja vaan uskaltaa, mutta joku mun sisällä huutaa ja käskee juoksemaan piiloon niin pian ku ikinä vaan pystyn.
Mitä mä pelkään? Toista ihmistä, niin yksinkertaista se on kaikessa monimutkaisuudessaan.
Tänään vihaan itseäni ja pelkään kaikkea. Muutoksia on ilmassa ja ne pelottavat, mutta koska ne pelottavat niiden on pakko olla oikeita, tai ainakin mä otan itse asiat vakavasti. Askel tuntemattomaan ja itsensä vapaaehtoinen tyhjän päälle pudotus on aina riski, mutta mä haluan tehdä sen, sillä nyt en ole onnellinen. En vain ole.

Päivä oli sittenkin parempi, ku miltä se alussa vaikutti.
Sonjan luona alko fiilis jo kohentua ja kotona ei sit enää muuta ku hymyilty.. Tai jotain..

Olen ääliö...
Taas kerran, vaikka lupasinkin etten enää koskaan ole.
Anteeksi vain, mutta ei kaduta. Vaikka sattuukin, kun isket suoraan vyön alle ja revit auki haavat, jotka paransin ITSE jo aikaa sitten. Pärjäsin näin silloinki ja teen sen myös nyt. Usko pois, sä et ole se, joka mut saa kaatumaan. Sä olet se, jonka elämän mä aion varastaa, että pääsen itse omilleni. En aio pyytää anteeksi, sillä sinä olet jo tehnyt tarpeeksi. Nyt vaan autat mut takaisin pystyyn. Mitäkö sinä hyödyt? Jos olet viisas et hyödy mitenkään, mutta jos olet kusipää imet mut jälleen kuiviin.
Olo on raskas, väsynyt ja hakattu. Miksikö? Ihmissuhteista puhuminen on iskuja vyön alle ja sinä hakkasit minut. Ei, älä pode syyllisyyttä, sillä sen tunteminen on turhaa.
Niin kauan, kun minä olen hiljaa on sinunkin mielesi kevyempi. Usko pois. Et tahdo tietää.

Näen näkyjä,
tunnen harhoja.
Jokse,
juokse viellä kun voit.

Minä aloitin jo pakoni...

Jos sanon sen tänänään, unohtaisitko sen huomiseksi?