IRC-Galleria

Älä yritä,
nyt se on turhaa.
Päästä irti kokonaan,
kun et milloinkaan
edes pitänyt kunnolla kiinni.
Hyvät hetket
valuvat läpi sormiesi
ja vaikka nyt haluaisit,
on liian myöhäistä,
tehdä mitään.
Minä olen täällä
ja odotan.
Ja vaikka kaikki on
niin kuin ennenkin,
en kaipaa sinua takaisin.

"Ja tiedän: tärkein puuttuu.."
Nyt on tyhjä olo.. Tietty kuohunta, mutta silti pinta ei värähdä. Etäisyys..

Mmmm.. Yleensä merkitykselliset asiat ja ihmiset tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, mutta tänään yksi rakkaista sai minut muistamaan, miten merkityksellinen hän on minulle. Pienetsuuret asiat kasvattivat jälleen merkitystään. Aww, ystävänpäivä on joka päivä ja rakkaat pitää muistaa aina. Hmp.. Heti kun kykenen otan itseeni leiman, joka muistuttaa minua heistä..

Musiikki on toisinaan improvisoivaa..:)
Tänään taas reeneihin..

Kuulen
rumpujen soivan
ja tiedän olevani,
eläväni.
Kiipeän kehään,
olen mukana,
voittamattomana.
Odotan
hiljaa paikoillani
ja sinä isket
ensimmäisen iskusi,
joka kimpoaa minusta
ja iskeytyy sinuun.
Kestät sen,
nostat pääsi pystyyn
ja kohotat katseesi,
kunnes silmäsi osuvat omiini.
Vilkaisen terävästi,
alta kulmien
ja sinä tiput polvillesi
aivan jalkojeni juureen.

"No it won't ever stop,
my hands are in the air,
yes I'm in love"

Kliseet ovat kauniita, mutta minä haluan sanoa asiat toisin. On kai siis sanomattakin selvää, että siellä, missä taivallan minä on myös kasapäin väärinkäsityksiä ja ristiriitoja?

Minä pohdin,
sinä puhut.

Pohdin niitä näitä
ja ennen kuin olen valmis
sinä sanot ajatukseni ääneen.

Ahdistun.
Ei vielä,
ei minun suloisia ajatuksiani,
ne eivät olleet vielä valmiita
syntymään tähän maailmaan!

Hetken ne kimmeltävät edessäni
ja sitten..
Ne sammuvat pois

Kirjoittaminen takkuaa.. HUOH -.-'

Jätä minun mieleni rauhaan!
Siellä sinä pyörit,
kieput,
poltat
ja raastat,
etkä hellitä otettasi.

Aiotko edes tehdä sen?
Pääsisin vihdoin kivuistani,
tuskistani,
peloistani,
surustani
ja saisin lopulta jatkaa.

Naurat nurkan takana ivallisesti,
pilkallisesti,
alentavasti,
mielissäsi siitä kaikesta,
mitä sinä saat minut tuntemaan.

Minä tunnen sinun tuoksusi,
ihosi,
hengityksesi,
voimasi,
sydämesi kiivaat lyönnit,
jotka siinä hetkessä kuuluvat vain minulle.

Olet saanut minut heikoksi,
vahvaksi,
tyyneksi,
villiksi,
rakastamaan enemmän kuin koskaan,
ikinä tai milloinkaan.

Anna minun jo haudata,
surra,
huutaa,
itkeä
ja unohtaa sinun sydämesi.

Istun hiljaa ja odotan
sitä viimeistä soittoa,
jossa kerrot minulle,
etten enää kuulu
sinulle.

Me erisuuntiin katsottiin,
toistemme yli kuljettiin,
poljettiin maahan unelmat,
jäi siitä sieluun mustelmat.

Nyt molemmat vain odottaa
sitä viimeistä puhelua,
ettei enää kummankaan tarvitse
särkeä yhtään unelmaa
ja molemmat ehkä vielä saa
yhden mahdollisuuden rakastaa.

Toistemme virheisiin takerruimme,
kuin sokeat
niissä roikuimme,
emme halunneet kumpikaan
niitä lähteä korjaamaan.

Me erisuuntiin katsottiin,
toistemme yli kuljettiin,
poljettiin maahan unelmat,
jäi siitä siluun mustelmat.

Viellä hetken aion odottaa,
kuulenko huutoasi
enää milloinkaan.