IRC-Galleria

Ristiriitaiset fiilikset.. Elämä on melko mielenkiintoista. Joutuu tekemään päätöksiä ja isot päätökset ne vasta kivoja onkin. tai isot ja isot.. No henkilökohtaisesti isot päätökset, sanotaan vaikka niin.
Nyt taas pitää pohtia, että ketä sitä oikein tahtoo miellyttää? Mihin suuntaan pitäisi kumartaa ja mihin suuntaan näyttää persettä. On kaksi vaihtoehtoa: 1. Mä teen niin kuin mun halutaan/oletetaan/toivotaan/vaaditaan/määrätään tekevän. 2. Mä teen niin kuin musta tuntuu parhaimmalta/mä oikeasti haluan. Vaihtoehdosta kaksi saattaisi syttyä sota, niin kuin ensimmäisestäkin vaihtoehdosta. Kumpi on parempi: se, että vaihtoehdon 2 jälkeen leimahtaa välitön sota, joka kestää taatusti tasan niin kauan ku tilanne on päällä vai se, että vaihtoehdon 1 jälkeen kerään itseeni jonkun tovin patoumia ja kiukkua, joita höystän ahdistuksella ja katkeruudella ja sitten pärähtää käyntiin ehkä laadultaan 1000 kertaa pahempi sota, joka tosin suurella todennä'köisyydellä loppuisi joskus?
Kun vaihtoehdot on kirjoittanut ylös tuntuu ratkaisun teko täysin itsestäänselvältä ja helpolta, mutta asia ei ole niin. Aina on monta monessa ja asioilla on puolensa. Sitä tosin voisi sulkea silmänsä, korvansa ja sydämensä ja antaa vain asian olla, mutta se olisi urpoa toimintaa. Siitä se vasta pahin sota syttyisi, jos "ottaisi rennosti", eikä ajattelis asioita. Se oksettaisi jo minua itseänikin. Miksi haluaisin päästä helpolla ja "vaan olla"? Kuvottavaa.
Joskus asioiden jossittelu ja paapominen on varsin hauskaa, mutta nyt olis aika tehdä niille asioille jotan. Joissakin tilanteissa paras tapa ratkaista asia on heittää kolikkoa, joten ehkä minäkin teen nyt niin. Kruuna tuli.. Olisin halunnut klaavan.

Huh, mitäköhän säätöä vielä tulee vastaan?

Olen otettu.. Sain mielettömän hyvän arvostelun roolistani ja nyt olen hieman hämmentynyt. Pelkäsin, että Ansa lytättäisiin täysin, koska mielestäni Ansa edustaa juuri sellaista sihteeriä kuin leffoissa ja teattereissa yleensä sihteerit ovat; tyhmiä, flirttailevia ehkä jopa hieman säälittäviä. Siksi kehut kolahtivat ja lujaa.
Olen myös erittäin onnellinen, että Iines, eli Jenna, sai ansaitsemansa kehut teinitytön roolistaan. Se muija vetää hyvin. Juuri niin kuin kuuluukin, asenteella.
Nyt vietetään pientä breikkiä ja juhannuksen jälkeen taas jatketaan into piukassa.

Ihmisillä on vaikeuksia käsittää asioita.

Olipas kerran ensi-ilta ja sitä seuranneet villit juhlat. Joo-o.. Tulipas taas vähän pyörähdeltyä :) Kiitosta <3

Huomenna ensi-ilta ja bileet. Hinku-yhtiön henkilökunta <3

Ja valmennukseen.. -->

Melko monissa liemissä keitelty ja parissa hornankattilassakin on käyty. Mitä seuraavaksi? Paha saa aina palkkansa.. Mun tilipäivä on tainnu jäädä välistä.

Joni on ihan paras mursu! Olipas ihanaa nähdä sekin hiippari piiiiitkästä aikaa.
"Oooooi, sä annoit mulle kukan. Nyt on maailman kirjat sekasin!"
"Joo, intissä oppii niinkin herrasmieheksi, että antaa toiselle voikukkia."
Yleensä olen saanut häneltä vaan kuolleita risuja, joten kyllä mä olin ihan aidosti iloinen voikukastakin. On se vaan semmonen herrasmies.
Piiskaki oli käymässä ja se vaan söpistyy päivä päivältä. Siitä tulee isona ihan oikee prinssi ja sit se vaan ratsastaa valkealla ratsulla ympäriinsä ja taistelee lohikäärmeitä vastaan.
"Mut se riittää, et oot mun sisar-hento-valkoinen."

Kaipaan pieniä asioita.. siis ihan semmosia tavallisia.