IRC-Galleria

Sait haluamasi, nyt sinun tarvitsee tehdä tulosta, sillä muuten menetät sen mitä sait..

Minulla oli muita,
sinulla ei.
Hyvä niin,
koska mä olen tulossa takaisin.

Huomasin hukanneeni aikaa täydellisen idiootin kanssa. En tiedä, oliko viimeinen naula arkkuun hänen haluttomuutensa maalata yhteinen makkarimme vaaleanharmaaksi vai mahdollisesti hänen haluttomuutensa muuttaa vanhaan puutaloon, millaisen minä olin aina halunnut.
Läpsäisin itseäni poskelle. Miksi jälleen yritin peitellä todellista syytä haluttomuuteni elää juuri hänen kanssaan? Perimmäinen totuus oli kuitenkin se, etten koskaan kokenut saavani minkään näköistä ymmärrystä. Tottahan toki olin itse ahdistuksissani käyttäytynyt hyökkäävästi ja käynyt sanallisesti kumppanini päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta yksinäisyyden keskellä riiteleminenkin oli balsamia haavoille. Ehkä juuri siksi kuuntelin niinä aikoina usein PMMP:n Matoja-biisiä, jossa laulettiin: Nimität mua hirviöksi, silti kelpaisi kyllä seksi. Miksi se naurattaa? Ehkä se on hauskaa.. Minun ja hänen suhteeseensa ei olisi auttanut edes pariterapia.Vielä pitkään suhteen jälkeen toivoin, että hän olisi edes kerran valehdellut ymmärtävänsä ja tukevansa minua. Vaikka minullahan on aina paha olla ja ideani ovat enemmän tai vähemmän järjettömiä.
Vitutuspyörremyrskyn keskellä kai kovetuin ja päätin olla tulematta häntä vastaan. Jos hän ei itse vajoaisi edes kerran minun tasolleni, ei minullakaan ollut mitään intressejä yrittää kavuta hänen suuruutensa ja viisautensa tasolle. Ylpeyteni ajoi suhteen pian äkkikuolemaan. Tänään niin on hyvä.

Muutama tonni rahaa, kiitos. Haluan siihen kouluun!

Hmm.. Olipas miellyttävää majailla välillä mammalla.
Nyt on molemmilla poneilla kengätkin jopa ja matka jatkuu.

Josko sitä vaikka tänään leiriytyis Okkin kanssa mamman luo ja jäis ihan jopa yöksi sinne. Jotenkin nyt houkuttais suunnattomasti rento ilmapiiri ja hyvä ruoka.
Tanssijalka on vipattanu tasaiseen tahtiin koko päivän, mutta bilettämiselle ei nyt taida löytyä aikaa. Käsi lippaan jne.. Kuukauden päästä Anne-pallero täyttää vuosia ja sitten me tytöt mennään. Saunan kautta tiettykin :) Hmm.. Siitä tulee hauskaa. Kuukausi vielä... Odottavan aika.. on tunnetusti pitkä.
Mulla päivät on kaikki samanlaisia. Yleensä arjen erottaa viikonlopusta se, et arkena tulee Salkkarit 19.30, mutta nyt sekään homma ei toimi. Kalenteri kertoo, että on keskiviikko. Missään kohtaa ei kuitenkaan voi valittaa, että ois muka tylsää. Tekemistä riittää aina.

Milloin teit ensimmäisen kerran asiat toisin kuin äiti on AINA neuvonut, vain siksi, että äidin kultaiset neuvot eivät enää tuntuneet omilta?

Olosuhteet pakottavat meidät kummallisiin ratkaisuihin. Koska vastaan tulee seinä?
Ihmiset antavat tapahtumille merkityksien. Jotkut ihmiset saavat merkityksen vasta kuoltuaan. Miksi?
Eilen tunsin itseni lapseksi ja olin siitä onnellinen. Ihmisten pitäisi osata iloita enemmän hassuista asioista. Niin kuin vaikka seinän maalaamisesta vedellä. Mulla oli ainakin hauskaa.
Ehkä vuosi sitten mä päätin olla auki. Se oli hyvä päätös. Miten erillainen olisikaan elämäni, jos en olisi ollut nuorena niin sulkeutunut? Sitä minun on turha miettiä.
Miksi riidellä menneistä, jos haluaa olla yhdessä onnellisia nyt?

Kulkuri matkaa tähtensä luo
ja tähti odottaa,
onhan se aina paikoillaan,
sielä missä kuuluukin,
sillä se on tähden osa.

Päivisin kun tähti ei nää,
se kulkurin mielestä
hetkeksi häviää
ja kulkuri polultaan katoaa,
kunnes tähden aika jäälleen koittaa.

Tähti itkee,
se tietää ettei ole kulkurin osa helppo,
kun jokaista täytyy rakastaa,
eikä osaa pysty kuin vihaamaan.
Se tietää,
miten kulkuri yrittää,
vaikka hän ei pysty yhtään enempään.

Voima rajaton on tähdenkin,
vaikka elo sen kestää kauemin
kuin ihmisen.
Se paikkansa tietää
ja yrittää viitoittaa,
oman kulkurinsa kohti suuntaa parempaa.

Ja tähti tietää,
miten jääräpäinen on sen kulkuri,
jota piesseet on maailman tuulet,
kurittaneet tyhjät rakkaudet,
joita kohtaa aina
kun on matkalla jonnekkin.

Kärsivällisesti hiljaa odottaa,
tähti yötä,
jona kuu rakentaa sillan kulkurille
tähden luo
ja kaiken taivalluksen jälkeen
tähtenä kulkurilleni rakkauteni suon.
_______________________________________

Palasin taas ajassa takaisin suloisiin muistoihin ja niihin arkoihin unelmiin. Niihi, jotka eivät välttämättä koskaan toteudu, mutta silti ne antavat toivoa.

Oh hoh.. Ihmiset on lähdössä Tampereelle hurvittelemaan. Minä jään kotiin ja varmaan runoilen yön. Ei huono.. Ois paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta kun en osaa muotoilla sitä mitenkään ulos itsestäni. Noh, eiköhän tämäkin ongelma kohtaa ratkaisunsa jossakin kohdassa.

Minä luulin totuudeksi satuja,
joita sinä minulle kerroit kun olin pieni.
Minä uskoin valheitasi todeksi
vielä silloinkin kun olin isompi.

Monta vuotta hukkaan heitin maailmassa,
johon minä en kuulunut,
olin kadoksissa.

Työnnä minut pois,
en tänne kuulu enää,
haluan irroittaa.
Tahdon nähdä enemmän,
sen maailman,
jolta minua suojelit.

Luotin sinuun kuin vajaamielinen,
en halunnut itseäni kadottaa,
sillä uskoin etten ilman sinua
pärjää kuitenkaan
ja vasta nyt kaiken jälkeen
palaset yhteen loksahtaa.

Salaisimmat haaveeni saivat taas eilen itseensä eloa, kun pieni lämmin tuulahdus puhalsi niihin lisää eloa. Ehkä joskus ne ovat riittävän rohkeita, jotta voivat tulla ulos ja näyttäytyä kaikille. Nyt pidän ne vain itselläni ja kävelen pitkin katuja hymyillen, niin kuin eilenkin tein juuri sillä hetkellä kun törmäsin... Niin.
Sisällä roihuaa, mutta ulos se näkyy paremminkin tylynä viileytenä. Ei se mitään. Nää on mun juttui.