Maailma on niin paljon kauniimpi valkoisen peitteen jälkeen. Ei loskaa tai ruskeeta mutaa, vaan valkoista, putipuhdasta lunta. Oli hauskaa nähdä lasten kasaavan lumiukkoja. Ollappa itekkin vielä sen ikäinen. Tänä talvena teen lumiukkoja, ajattelin. :) Joulu alkaa olla korvilla, voi jo tuntea sen lämmön mikä tuona mystisenä päivänä on. Perhe yhdessä, kaikilla rauhaisa mieli. (elleivät stressaa jostain ruoasta). Isäntä aina puheli miten tärkein lahja on joulumieli. Nyökytin lapsena ymmärtäväisesti, mutta vasta nytten vanhempana on tajunnut oikeasti kuinka arvokasta se on.
Ja jouluna on oltava paljon tuota lunta! Veljen kanssa ollaan pikkupojasta painittu lumihangessa, mutta tahti on laantunut. Ehkäpä tänä talvena jälleen. Selkäänsä saa tällä kertaa. Olen kakskymppinen, perkele! (^^)
Ja selkä tekee yhteistyötä. Pelaan jo "keppisalibandya" eli vähän enemmän selkäpystyssä mitä normaalisti ja välttelen vaikeimpia liikkeitä. Venyttely pitää tuon selän kivasti kurissa.
Mutta ensilumet!!! At last!!! Winter`s tears, fall now and let the night to come alive. :)