Mua on alkanu pelottaa ihan ihme asiat viime aikoina. Pelkään pimeetä, ääniä rappukäytävässä, vaikka tiiän oven olevan kiinni, pelkään olla yksin, pelkään jopa X-filesejä. Välillä pelkään nukahtaakin. Kuuntelen musiikkia, etten kuulis hajanaisia kerrostalon ääniä tai hiljaisuutta.
Mä olen muuttunu. Se tuntuu erikoiselta, kun huomaa muuttuneensa. Ihan ku joku ois justiinsa niksauttanu selän tai jotain. Tiiät, et kyl kaikki on ihan ok, mut silti voit viel kuulla sen naksahduksen, ku joku vaihto paikkaa. Katon maailmaa eritavalla nykyään. Katon itteäni ihan uudella tavalla. Mut on tärkeetä muistaa, miks oli ennen semmoin ku oli. En haluis ikinä unohtaa sitä, kuka olin ennen.
Vaikka kai niin tulee kuitenkin tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.
PS: Jopas mun kaverit on alkanu valittaa kuvien vähyydestä. Saatan koittaa poseerata useammin tai sit pistän joitain randomei kuvii tänne ihan muuten vaan. Huomenna vaikka, jos jaksan. Mutta nyt nukkumaan. Öitä.