IRC-Galleria

Oleskelijan elämä on erikoista. Meen nukkumaan, kun nukuttaa (tahtoo sanoa siinä kahden jälkeen) ja heräilen kymmenen maissa. Koska televisiosta ei tuu mitään, rantaudun lopulta tietokoneen ääreen odottamaan iltapäivää. Pelaan miinaharavaa ja kirjottelen esim. päiväkirjaa. Huono puoli tässä hommassa on se, että ajatukset liukuu pohdintoihin ja mietiskelyyn.

Kaipaan kesää. Kun aurinko paahtaa niin kuumasti, että ei voi kävellä paljainjaloin asfaltilla. Ottaisin pyörän varastosta, lähtisin painaa täysillä rantatietä pitkin kauppatorille. Tuoreita porkkanoita ja puol litraa kirsikoita ja sitte Espalle. Istuisin pitkään paikoillani sulautuakseni katukuvaan niin hyvin, että kun mä lopulta lähtisin, niin muut ihmiset jäis kattomaan mun tyhjäks jättämää paikkaa niinku siitä puuttuis jotain oleellista.

Illalla kun tulis pimee, niin menisin Hietsuun uimaan. Jos jaksais, nii vois ottaa auton ja ajaa vaiks jonnekin pidemmälle syrjäsemmälle rannalle ja mennä kuutamouinnille.

Oijoi, mikä herkkupala! Elämäni ensimmäinen päiväkirjamerkintä netissä... Siltä varalta, että joku tän sattuu näkemään, niin tervetuloa vaan. Ilman sen kummempia koreiluja.

Tuo kuva otettiin eilen. Olin illalla kylässä parin kaverin luona ja onnistuin kokeilemaan poikien makeita kauluspaitoja ja krakoja. Hieno solmu, eikö? Tein itte jopa.

N. 1½ vuotta sitten mä olin lukion tokalla, ahkera seurakuntanuori, oppilaskunnan hallituksessa aktiivisesti, tutor, kirjallisuuslinjalla, laulaja, savuton fiksu nuori, josta sukulaiset povas suuria.

Sen jälkeen mä hankin duunin Stockalta, muutin 18-vuotiaana asumaan yksin Kallioon, kirjotin loppujen lopuks ihan ok tuloksin ylioppilaaks, vietin hengauselämää kesän Ruoholahdessa, lopetin duunit kassana, lähdin Espanjaan, Madridiin, hoidin lapsia 4kk. Sitten mun mutsi sairastu pahasti ja mummi kuoli ja mä tulin takasi Suomeen. Nyt asun himassa, ajan vanhempani hulluks ja ne mut. En tee duunia tällä hetkellä, elän parin kuukauden takasilla casinovoitoilla (Espanjassa sattuu kaiken näköstä yllättävää). Tuhlaan elämääni seuraavaks 5vkoa ennenko alotan koulutuksen Securitaksella turvatarkastajaks.

Aika tapaus, vai mitä? Nuoruus on hämärämpää ku mitä uskoiskaan.