Oleskelijan elämä on erikoista. Meen nukkumaan, kun nukuttaa (tahtoo sanoa siinä kahden jälkeen) ja heräilen kymmenen maissa. Koska televisiosta ei tuu mitään, rantaudun lopulta tietokoneen ääreen odottamaan iltapäivää. Pelaan miinaharavaa ja kirjottelen esim. päiväkirjaa. Huono puoli tässä hommassa on se, että ajatukset liukuu pohdintoihin ja mietiskelyyn.
Kaipaan kesää. Kun aurinko paahtaa niin kuumasti, että ei voi kävellä paljainjaloin asfaltilla. Ottaisin pyörän varastosta, lähtisin painaa täysillä rantatietä pitkin kauppatorille. Tuoreita porkkanoita ja puol litraa kirsikoita ja sitte Espalle. Istuisin pitkään paikoillani sulautuakseni katukuvaan niin hyvin, että kun mä lopulta lähtisin, niin muut ihmiset jäis kattomaan mun tyhjäks jättämää paikkaa niinku siitä puuttuis jotain oleellista.
Illalla kun tulis pimee, niin menisin Hietsuun uimaan. Jos jaksais, nii vois ottaa auton ja ajaa vaiks jonnekin pidemmälle syrjäsemmälle rannalle ja mennä kuutamouinnille.