IRC-Galleria

Reenit ohi!! Maanantaina alkaa Eindvoorstellingenweek, aika hienoa. Maanantai on ihan superbusy ja keskiviikko semisti, mutta tuntuu varmasti ihan hemmetin leppoisalta tämän pariviikkoisen jälkeen. Meistä koulitaan selkeästi Ihan Oikeita Tanssijoita, koskapa klassisen reenit on joka ikinen päivä... keskiviikkonakin, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut :D
Tuosta viimesunnuntaisesta könyämisestä tosiaan jäi aika nätit jäljet. Hauskaa kun ei hoksannut ensin ollenkaan, muuta kuin suuremmanpuoleisesti vuotavan sormen, mutta sitten seuraavana päivänä (itse asiassa kyllä nukkuminenkin meinasi sattua:DD) alkoi huomaamaan noita mäiskeen merkkejä. Aika murjottu olemus :p mutta kun, enhän minä tee mitään puoliteholla, että jos könytään, niin könytään sitten kunnolla <3 mutta nää alkaa haalistumaan jo. Onneksi ei sattunut pahemmin.
Keskiviikkona oli general run-through teatterissa. Nähtiin siis kaikkien teokset. Tuli kamala masennus!! Sitä kun jollain asteella on pitänyt itseään muka hyvänäkin (no okei, kohtalaisena) tanssijana niin oppi taas hitusen nöyryyttä. En minä onnistu niin hyvältä näyttämään lavalla! Samaten sellaiset tytsit, jotka ei ole pitäny melua itsestään ja jotka näki oikeastaan ekaa kertaa tanssimassa, niin hei hitto, ne oli hyviä. Ei mitään siis wonderful aah ooh -meininkiä, mutta kaunis perustekniikka ja ojennukset ja vartalonhallinta - eli tasan juuri ne mitä itseltä puuttuu :p Eli en välitä siitä millä luokka-asteella olen ensi vuona, kehitys lähtee kuitenkin aina itsestä ja omasta asenteesta. Näköjään siinä on parantamisen varaa. Nöyryyttä ei ole koskaan liikaa, jos sen tekee oikealla tavalla - nimittäin, voi joko a)kitistä ja manata omaa huonouttaan ja vaihtoehtoisesti päteä niillä harvinaisilla saavutuksilla tai b)päteä ihan siellä omissa aivoissaan ja tehdä töitä, töitä, töitä. Olen hemmetin laiska ja mukavuudenhaluinen, vaikka tuskin narsistiksi voisi sanoa sitten kuitenkaan. Lähinnä muistin taas, että on oppinut todellisesta tanssijuudesta ihan hemmetisti täällä ollessa. Syöksyin kirjaimellisesti pystymetsästä Euroopan eliittiin, ja sen kyllä huomaa. Pohjatekniikka ihan kateissa (no sen tiesin toki), lahjakkuudesta en ole varma, ottivathan ne sentään kouluun ja jopa ihan hyvälle luokka-asteelle. Olisi ollut parempi olla luokkaa alempana...
Saamarin hyväähän tällainen herätys tekee.
Nyt on muuten Kaikki hyvin, aika ihmeellinen tunne. (jos ei lasketa sitä competence examia jonka kimppuun käynkin nyt seuraavaksi)
24 päivää Suomeen!
Elsje