Etkö unta saa,
aaveetko taas sun vuoteellesi ominluvin istahtaa sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa.
Etkö unta saa,
yksinäisyys kun soittaa sydämmessä pirunviulua, ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan.
Mä tahdoin karkoittaa ne pois, olemattomiin, ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan.
Mut siihen yksin pysty en, vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.
Ja yö kun aamuun liukenee, vierellä sun, ei enää pahaa tee syliis rauhoitun.
Etkö unta saa,
kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen eessä kohoaa, ja lailla vuoren tuijottaa.
Mä tahdoin karkoittaa ne pois, olemattomiin, ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan.
Mut siihen yksin pysty en, vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.
Ja yö kun aamuun liukenee, vierellä sun, ei enää pahaa tee syliis ruhoitun.
Ja yö kun aamuun liukenee, vierelllä sun, ei enää pahaa tee syliis rauhoitun.
Vierelläsi sun, mä siihen rauhoitun..
Vierelläsi sun, on turvapaikka mun..