IRC-Galleria

Mä sanon itseni nyt kyllä irti!!!:)

Oi oi oioioi....

PUNAHILKKA R.I.P. ;D taitaa lentää roskiin..

ei tiedä ei tiedä, vaik tietäis niin ei oikein tiedä, ja vaik ei oikein tiedä niin silti tietää.. Vai tietääkö sitä kuitenkaan sit ollenkaan?

Kaikki muuttuu se on
elämää tätä,
elämä pettää mut ilman se
ei jätä.
Rakkautta sitä mikä
pystyssä pitää,
elämä jatkuu älä unohda
sitä.

Kaikki tää oli kivaa
harhaa.
Mä löysin onneni enkä enää
nähnyt pohjaa.
Tapahtu niin paljon
väärää,
mut ne ei pystyny tappaan
mun valtavaa unelmien
määrää.
Mä pysyin vahvana vaik oli
vaikeeta.
Mun sisäinen sielu se
kaipaa rakkautta.
Se on se juttu mikä
pystyssä pitää,
elämä jatkuu älä unohda
sitä.

Quero ver ya
I never knew it could feel so funny
Like a gambling game when you got no money
The stakes are high and I might just lose you
I donÂ’t know why but I think that you do

Ei tänään oo kiire minnekkään, mun kanssani peiton alle jää, ei mikään voi meitä pysäyttää..
Ei tänään oo kiire minnekkään, mun kanssani peiton alle jää, mikä olis meitä tärkeempää..

Maailma voi odottaa..

Pikku-Kallen kotona käy säännöllisesti äidin rakastaja sillä aikaa,
kun isä puskee töitä. Pikku-Kalle on seuraillut tilannetta ja
päättää piiloutua makuuhuoneen vaatekaappiin nähdäkseen, mitä äiti ja
mies oikein puuhaavat.
Erään kerran, kun Pikku-Kalle on kaapissa tarkkailemassa
tilannetta, isä tuleekin yllättäen aikaisemmin kotiin.
Rouva piilottaa rakastajansa vaatekaappiin ja sen jälkeen seuraa
keskustelua kaapissa:
Pikku-Kalle: Täällä on pimeää...
Mies: Niin on.
Pikku-Kalle: Mulla on jalkapallo!
Mies: No sehän on hienoa.
Pikku-Kalle: Haluaisit sä ostaa sen?
Mies: Eii, kiitos vaan.
Pikku-Kalle: Mun isi on tuolla huoneessa!
Mies: OK, kuinka paljon?
Pikku-Kalle: 250?

Seuraavalla viikolla toistuu sama tilanne ja Pikku-Kalle sekä mies
joutuvat jälleen kaappiin
Pikku-Kalle: Täällä on pimeää...
Mies: Niin on.
Pikku-Kalle: Mulla on jalkapallokengät!
Mies (muistaen edelliskerran - huokaisten): OK, kuinka paljon?
Pikku-Kalle: 500?

Muutaman päivän kuluttua isä pyytää Pikku-Kallelta: Otappas
jalkapallo ja kengät niin lähdetään vähän pelaamaan.
Pikku-Kalle: Sori, mutta ei se käy, koska myin ne pois.
Isä: Paljollako?
Pikku-Kalle: 750 eurolla...
Isä: Tuo nyt on tosi törkeesti tehty kavereitasi kohtaan! Sehän on sairaan
paljon enemmän kuin ne ovat maksaneet! Tämän takia minun täytyy viedä
sinut ripittäytymään sunnuntaina.
Isä vie Pikku-Kallen sunnuntaina kirkkoon rippituoliin ja sulkee
oven.
Pikku-Kalle: Täällä on pimeää...
Pappi: Ei oo totta, lopeta nyt jo jumalauta!!!

Varttumisen myötä saat oppia, että jopa se henkilö, jonka ei koskaan pitäisi tuottaa sinulle pettymystä, todennäköisesti kuitenkin tekee sen.
Sydämesi särkyy varmaan useammn kuin kerran, ja joka kerta se tuntuu entistä kipeämmältä.
Myös sinä itse särjet sydämiä. Joten muista miltä tuntui kun oma sydämmesi särkyi.
Tappelet varmasti myös pahaan ystäväsi kanssa.
Moitit uutta rakkauttasi asioista, joihin vanha rakkautesi oli syypää.
Itket sitä että aika kulkee liian nopeasti, ja että ennenpitkää menetät jonkun rakkaasi.

Joten: Ota liian monta valokuvaa, naura liikaa ja rakasta niinkuin sinua ei olisi koskaan satutettu, koska jokainen allapäin vietetty kuusikymmentä sekuntia merkitsee yhtä onnen minuuttia, jota et saa koskaan takaisin. Älä pelkää elämäsi päättymistä. Pelkää mielummin sitä, ettei elämäsi pääse koskaan alkuun :)

Tunnettu luennoitsija aloitti seminaarinsa pitämällä kädessään 200
euron
seteliä. Tilaisuudessa oli 200 henkilöä. Hän kysyi, että kuka haluaa
tämän rahan? Kaikki kädet nousivat ylös. Luennoitsija sanoi, että hän
antaa rahan jollekin, mutta sallikaa minun ensin tehdä jotain sille.
Hän
jatkoi, ja kurttasi setelin ja kysyi, kuka sen vielä huolisi. Ja
kaikkien kädet nousivat edelleen ylös. Nooh........entä jos minä teen
näin..... hän pudotti setelin maahan ja astui sen päälle ja hieroi
sitä
lattiaa vasten kengällään.
Hän nosti sen ylös tosi ryttyisenä ja likaisena, ja kysyi, että
mahtaako
kukaan enää huolia sitä...
jälleen kädet nousivat ilmaan...... hän sanoi: ystäväni, olette juuri
oppineet hyvin arvokkaan läksyn..Nimittäin sen että, ei ollut väliä
mitä
rahalle tehtiin, te halusitte sen silti, koska se ei ollut menettänyt
arvoaan.
Usein elämässämme me putoamme, kompuroimme ja likaannumme tekemiemme
päätösten takia ja tiellemme tulevien olosuhteiden takia... tunnemme
olevamme arvottomia... mutta ei väliä mitä on tapahtunut tai tulee
tapahtumaan, sinä et koskaan menetä arvoasi, sinun arvosi, likainen
tai
puhdas, rikkoontunut tai hitusen rypistynyt, sinä olet korvaamaton
edelleen niille jotka sinua rakastavat. Elämämme arvo ei tule siitä
mitä
me teemme tai siitä mitä tiedämme, vaan siitä mitä me olemme. Sinä
olet
jotain aivan erityistä! Älä koskaan unohda sitä!
Voisit varmaan kertoa tuon sinun ystävillesi, et koskaan tiedä ketä se
koskettaa, kenen särkevää sydäntä se lohduttaa, toivoa jonka se antaa.



Kiitos ystävyydestäsi..