"Itsensä unohtaessaan mönkiäinen lakkaa toljottamasta peileihin, lakkaa yrittämästä tulla joksikin, mitä ei ole. Aito olento on päättäväisyydessään kuin Pikku Myy, jota ei koskaan tavoiteta kyselemästä, mitä muut hänestä ajattelevat.
Kun Myy alkaa Muumipapassa ja meressä roikkua majakanvartijan kintereillä, näemme sen, mitä ötököiden yhdessäolo voi korkeimmillaan olla:
...he eivät puhuneet keskenään. He suhtautuivat toisiinsa jotenkin huvittuneen suvaitsevasti ja olivat kumpikin itsenäisiä. He eivät vaivautuneet toistensa takia, kumpikaan ei yrittänyt ymmärtää toista tai tehdä vaikutusta toiseen."