Karmea totuus valkeni kun tieltä hyppäsin penkan yli lumihankeen - upposin sinne puolta reittä myöten ja lumikinosten päällä oli melkein 10 cm jäätä, kiitos suojasään pari päivää sitten.
Vittu eihän siellä päässyt mihinkään liikkumaan kun upposin siitä jääkerroksesta läpi ja jäin jumiin joka askeleella. Koirat se jääkerros kantoi ihan hyvin, siellä ne mennä viipotti ilman mitään ongelmia. No minä tyhmänä sitten vaan jatkoin rämpimistä siellä kun aattelin että kyllä tää tästä.
Vitut, väsyin ihan silmänräpäyksessä ja lopulta konttasin siellä lumessa ihan hiessä ja kadotin koiratkin näkyvistä ja pimeäkin tuli.
Kun viimein pääsin kierähtämään hangesta yhdelle mökkipihatielle niin makasin siinä vaikka kuinka kauan kun olin niin kuollut uupumuksesta. Onneksi piskitkin palautuivat kurkistelemaan siihen.
Kotiin kun pääsin ni katoin kelloa, olin ollu siellä pellolla vaivaiset 20 minuuttia. Elämän pisimmät 20 minuuttia! Kohtuullinen treeni. Suosittelen.
Siitä hyvästä lettuja ja hedelmiä sokerikastikkeessa.
