Maailma on yksi iso nyrkkeilykehä.
Pukuhuoneessa laitan hanskat käsiini. Tunnen itseni ne käsissäni niin vahvaksi ja taitavaksi. Isken pari kertaa nyrkkeilysäkkiin harjoituksen vuoksi, vaikka luotankin voimiini, jokaiseen kehoni osaseen ja mielen lujuuteeni täydellisesti.
Kun astelen lavalle voittajan viitta harteillani, olen kuin kuningas. Vahvan ja pelottavan näköinen. Tiedän, jokainen katsoo minua. Joku toinen ihailee, joku toinen on vastustajieni puolella. Mutta jokainen heistä tietää - en välitä paskaakaan siitä, mitä he ajattelevat.
Alku menee tapansa mukaan hyvin. Isken, väistän, huitaisen kunnolla turpaan. Alan kokea voiton tunteen kehossani. Olo on euforinen.
Sitten se tulee. Yllättävä isku lyö minut maahan. En ole huomannut sitä voiton sokaisevassa vaikutuksessa. Iskeydyn naama edellä lattiaan, suuni ikenistä purskahtaa verta. Tuomari laskee kymmeneen. Se on siinä. Olen hävinnyt.