IRC-Galleria

Sofi Oksanen - Puhdistus
***½
Virolaisen Aliide Truun pihalle ilmestyy tuntematon vieras - viroa puhuava, mutta selkeästi venäläisittäin kieltä murtava Zara. Kumpikin nainen edustavat erilaista aikaa ja paikkaa. Aliide on maalta oleva virolainen, joka on kokenut neuvostomiehityksen, Zara on venäläisen kaupunkielämän kasvatti, joka on länsimaalaistunut nopeasti. Heillä kummallakin on myös paljon yhteistä - kummallakin on takanaan menneisyys, johon liittyy paljon tuskaa, häpeää ja ikäviä päätöksiä. Naisten tarinoiden lankakerä alkaa purkautua kirjan edetessä.

Sofi Oksasen kirja käsittelee monia kuolemattomia teemoja kuten rakkautta, petosta, katkeruutta. Tarina etenee palasittain, non-lineaarisesti - jos edellisessä kappaleessa ollaan vuoden 1992 Virossa, seuraava voi sijoittua 80-luvun lopun Vladivostokiin tai toisen maailmansodan aikaiseen Viroon. Osittain non-lineaarinen eteneminen tekee kirjasta mielenkiintoisen, sillä tarina rakentuu pala palalta, avautuen hiljalleen ja palkiten lukijaansa. Toisaalta, ajoittain hyppiminen tasolta toiselle on puuduttavaa. Tarinasta tulee sirpaleinen ja sekava. Juuri kun jokin kohtaus on pääsemässä vauhtiin, se päättyykin ja alkaa uusi kohtaus, jossa tilanne ja tunnelma voivat olla täysin toisenlaisia.

Naisten tarinat ja niiden yhteen kietoutuminen ovat mielenkiintoisia, mutta juuri kerronnan pirstaleisuus jättää hieman pettyneeksi. Nopea pomppiminen aikatasolta toiselle ei varsinaisesti ole huono juttu, mutta jatkuvan hyppelehtimisen sijasta kuvaus ja hahmojen syventäminen jää puolitiehen. Kolmiulotteisen, syvän hahmon sijasta monet henkilöt jäävä kerronnassa vain pahvisiksi nukeiksi. Ehkä tämä "kaiken turhan" poisjättäminen selittyy Puhdistuksen taustalla - romaani pohjautuu samannimiseen näytelmään.

Sofi Oksasen läpimurtoteos on lukemisen arvoinen, ja vähintään romaanin tunteminen taitaa miltei kuulua jo kansalliseen yleissivistykseen. Silti etenkin pitkästyttävä alku ja ajoittain kaksiulotteiseksi jäävä kerronta jättää jälkeensä pienen pettymyksen. Neuvosto-Viron historia on mielenkiintoista, mutta esimerkiksi Zaran tarina ei järkytä, vaan se on nähty/luettu/kuultu erilaisina versioina jo kymmeniä kertoja.

Rehellisesti sanoen, odotin vuosia kirjan ympärillä pyörineen hehkutuksen jälkeen Puhdistuksen olevan parempi, mitä se loppujen lopuksi oli. Puhdistus ei ole mikään "omg wow uskomatonta", mutta se on silti ihan hyvä.

Dan Brown - Meteoriitti
***-
Yhdysvallat elävät mielenkiintoista aikaa - presidentinvaalit ovat meneillään, ja niin republikaanien kuin demokraattien ehdokas (istuva presidentti) ovat lähes tasoissa. Republikaanien ehdokas, senaattori Sexton, on saanut itselleen runsaasti uusia kannattajia kritisoimalla Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASAa. Istuva presidentti on kuitenkin pysynyt NASAn innokkaana tukijana. Samaan aikaan NASA on tehnyt ehkäpä vuosituhannen mullistavimman tieteellisen löydön. Kirjan päähenkilö Rachel Sexton, joka työskentelee tiivistäjänä tiedustelujärjestö NRO:ssa, saa kutsun tulla ns. siviilitutkijana varmistamaan löytöä. Erikoiseksi asetelman tekee, että Rachel on NASAa vastustavan republikaaniehdokas Sedgeway Sextonin tytär. Onko hän vain pelinappula valtataistelussa? Entä kuinka käy, kun asiat alkavat ajautua kohti kaaosta löydön ympärillä?

Dan Brown yhdistää taitavasti kirjassaan tiedettä, politiikkaa, tekniikkaa, evoluutioteoriaa ja osaa myös kirjoittaa niistä taitavasti. Kirja käsittelee joitakin elämän ja ihmisen ikuisia kysymyksiä.

Tarina on mukaansatempaava, mutta ajoittain mukana on pieniä epäuskottavuuksia. Osittain tapahtumat ovat ennalta-arvattavia ja vain eräs pieni käänne oikeastaan yllättää. Lisäksi itseäni on Brownin tuotannossa kyrpinyt tietynlainen "ylitäsmällisyys" - juuri kun toivo alkaa olemaan mennyttä ja henkilön X:n päivät ovat luetut, tapahtuukin jokin käänne Y, ja X pelastuu. Tai kun henkilöt A ja B tutkivat jotakin ja tekevät jonkinlaisen oletuksen, he osuvat aina oletuksellaan oikeaan. "Kyllä se vain on juuri näin, kuten heti alussa ajattelimme!" Näiltä kliseiltä ei säästytä tässäkään eepoksessa.

Meteoriitti on ihan mukava lukukokemus ja soveltuu esimerkiksi teknologiasta kiinnostuneille.

Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
(novellikokoelma)
**
Uusimman novellikokoelmansa esipuheessa King harmittelee kuinka oli unohtanut, miten kirjoittaa novelleja. Menneessä aikamuodossa ilmaiseminen tarkoittanee, että King itse uskoo oppineensa kyseisen taidon uudestaan. Valitettavasti näyttö osoittaa muuta - suurin osa kokoelman novelleista on keskinkertaisia (Kuntopyörä, Heidän jättämänsä tavarat, New York Times erikoishintaan), osa jopa surkeita (Ayana, Harveyn uni, Levähdyspaikka) .

Muutamia mielenkiintoisiakin tapauksia löytyy. Novellissa N psykiatri saa neuroottisen potilaan, joka uskoo löytäneensä portin toiseen ulottuvuuteen. Psykiatri antaa potilaan tapaukselle nimen "N", ja uskoo potilaan puheet mainelaisen suon salaisuudesta olevan vain kuvitelmaa. Potilaan tapettua itsensä psykiatri ajautuu tarkistamaan suota ja alkaa pian oireilla potilaansa tavoin.

Kokoelman parasta antia on Hyvin tiukka paikka. Päähenkilö Curtis joutuu elämänsä tukalimpaan tilanteeseen. En uskalla kertoa juonesta tuota enempää, etten spoilaisi liikaa. Tämä novelli osoittaa taas kerran Kingin kykyä luoda eläviä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tosin elävyydellä ja mielenkiintoisuudella on hintansa: kokoelman paras tarina on myös kirjan pisin.

Stephen King - Julma leikki
****½

Aviopari on keksinyt piristää seksielämäänsä sitomisleikeillä. Gerald ja Jessie Burlingame lähtevät kesämökilleen, ja Gerald innostuu sitomaan vaimonsa aidoilla poliisikäsiraudoilla kiinni sänkyyn. Seksi saa hirvittävän käänteen, kun kesken kaiken mies saa sydänkohtauksen ja kuolee saman tien. Vaimo Jessie tajuaa olevansa kiinni sängyssä käsiraudoilla, keskellä kesämökkialuetta, jolla ei liiku syksyllä ketään. Aika kuluu, jano iskee, lihaskrampit alkavat, päänsisäiset äänet alkavat kiistellä, sekavuus lisääntyy, pelko kasvaa, Geraldin mätänevälle ruumiilleen saapuu raatokärpäsiä, kaikki ikävät muistot menneisyydestä nousevat pintaan. Eikä Jessie voi olla täysin varma, onko kaikki hänen näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa täyttä totta vaiko vain hänen omaa mielikuvitustaan...

Olen pitänyt itseäni lukijana, joka ei vähästä hätkähdä. Kingin Julma leikki sai minut kuitenkin ajoittain järkyttymään. Jessien tuskalliset nuoruusmuistot ovat hätkähdyttäviä ja myös kuvottavia. Herttainen kesämökki muuttuu pelon, ahdistuksen ja kuoleman leikkikentäksi. Loppu on suorastaan huimaavan hieno. Jessie on uskottava hahmo, jolle ei haluaisi tapahtuvan mitään pahaa...

Hyytävä Julma leikki pitää lukijaa ottessaan kuin käsiraudat tarinan päähenkilöä. Julma leikki on Kingiä ja psykologista kauhua parhaimmillaan ja yksi tämän vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Eräs suurimmista eduista on vielä se, että kirjaan ei ole buukattu yliluonnollisuutta, mikä on joskus ollut Kingin heikkous.
LUKEKAA! Miksei tämä ole noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin esimerkiksi Carrie tai Hohto?

Maailma muuttuu, niin sinäkin, mutta ihQutusbiisin ihQuus pysyy.

Marraskuun parasta antia on amerikkalainen duo Karmin uudella kappaleellaan Hello. Karmin on jo pidempään ollut lupaavan oloinen yhtye, jolla on uutta soundia. Covereistaan Youtube-suosikiksi noussut bändi yhdistää musiikkiinsa tanssia, rockia, poppia ja rappia. Solisti Amyn kieli kääntyy monenlaiselle mutkalle.

Pysähdyn hetkeks enkä mee
Paikasta aa paikkaan bee
Hetkeen en mä mitään tee
Ja mietin et mitä järkee
Me olemme niin kiireisiä
Aivan liian hektisiä
Aikataulutettu elämä
Suunniteltu jo edeltä

Me emme ehdi suremaan ruumiita kaduilla
Täytyy juosta eespäin sateisilla kujilla
Salkku kouras töihin, mielessä bonukset
Ehkä ylennys ja pomon kädenojennukset
Ehdimme vain pohtii miten lisää ansaita
Ei oo aikaa jäädä murehtimaan kuolleita
Voimme vain kauhistella ryppyjä kasvoilla
Ja toivoa, ettei kukaan tajuu niit katsella
Miettii miten antaa toisten huomen ymmärtää
Et kaikki hyvin on ja siltä myös näyttää
Vaikka kaikki merkityksettömältä tuntuu
Eikä mitään uutta parempaa tilallekaan tuu

Sä teit vuosikaudet töitä eteen numeroiden
Joiden piti pelastaa sun tulevaisuuden
Sä käytit parhaat vuotes lukemiseen kirjojen
Koska halusit vielä joskus olla onnellinen
Aikaa ei ollut silloin eikä kyllä nytkään
En tiedä ootko koskaan edes miettinytkään
Kun solmion aamul laitat kaulaan, sinä rukka
Se ei tukiköysi oo, vaan hirttosilmukka

Hymyilet ihmisille maireesti ihan turhaan
Se johtaa pikaisesti henkiseen itsemurhaan
Kun pöydällesi meet ja työmääräsi sä näät
Sä pudistelet päätäs et kohta muuttuu säät
Piakkoin sul oma yläkerroksessa on
Tilipussi kasvaa ja saat kattohuoneiston
Uraputki avautuu ja onnistut sä vain
Vaikka muutkin kilpailee samalla lain
Menestykselläkin hintansa, mut kaikkeen tottuu
Ei kukaan katso silmiin sua tai kysy mitä kuuluu

Niin sitä kuolee kuin on elänytkin
Jonain päivänä tulet loppuun sinäkin
Ja kun kadulle makaamaan sä jäät
Ei sua kohti käänny ohikulkijoiden päät
Liian kiireisiä ovat kuolleita katsomaan
He kiirehtivät, kuten säkin teit, kuolemaan

Jonkin aikaa sitten kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä luovutettiin käsiteltäväksi. Yli 50 000 suomalaisen allekirjoittamassa aloitteessa toivotaan turkistarhauksen täyskieltämistä Suomessa. Laki saattaa hyvinkin jopa toteutua, sillä tiettävästi kansanedustajista enemmistö on lakiehdotuksen takana. Jos laki astuu voimaan, turkistarhaus kielletään Suomessa, todennäköisesti siirtymäaikaa tosin annetaan. Monet eläinoikeusjärjestöt ovat riemuinneet tapauksesta - uutisen on katsottu olleen edistysaskel sekä kansanvallalle että eläinten oikeuksille.

Jätin itse aloitteen allekirjoittamatta. Ajatus turkistarhauksen lopettamisesta on hieno, mutta hieman idealistinen. Mielestäni eläinten kasvattaminen turkin takia on epämiellyttävä ja epäeettinen keino ansaita elanto, mutta sekin tuo Suomeen vaurautta useamman sata miljoonaa euroa vuodessa.

Turkistarhaus merkittävänä tulonlähteenä ei kuitenkaan ole pääsyy siihen, miksi turkistarhaus voisi olla kannattavaa pitää Suomessa. Fakta nimittäin on, ettei kysyntä turkiksille ole kadonnut mihinkään - monissa paikoin maailmaa turkis on kysytty tuote, ja turkis palaa aina ajoittain muotiin. Jos tarhaus loppuu Suomesta, syntyvä markkinarako paikkaantuu nopeasti niin, että tuotanto yksinkertaisesti siirtyy jonnekin muualle.

"Jonnekin muualle" tarkoittaa tässä tapauksessa valtiota, jossa eläinten oikeudet eivät ole yhtä hyvällä tolalla kuin Suomessa - niitä ei valvota, tai niistä ei välitetä lainkaan. Suomalaisessa lainsäädännössä eläinten oikeudet ovat moniin muihin maihin nähden hyvät. Toki suomalaistiloillakin on paljastunut laiminlyöntejä ja välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan, mutta täytyy myös muistaa olevan monia tiloja, jotka ovat hoitaneet eläimiään asianmukaisesti ja kunnioittavasti.

Voisiko kuitenkin olla parempi, jos turkistuotanto säilyy Suomessa vai se, että tuotanto siirtyy vaikka jonnekin Venäjälle, jossa eläinten oikeuksien eteen ei olla valmiita ja ei ole tarvetta tehdä sitäkään vähää?

En itse kannata turkistarhausta, sillä jo nykyisin on olemassa laadultaan ja ulkonäöltään aitojen turkiksien veroisia tekoturkiksia. Turkiskiellon täyskieltäminen on kuitenkin mielestäni väärä keino edistää eläinten oikeuksia, sillä se voi kääntyä itseään vastaan.

Ajoittain lukiessa joistakin eläinaktivistien toiminnasta olen joutunut kyseenalaistamaan jopa heidän tietämystään luontoon liittyvissä asioissa. Turkistiloilta vapautetut minkit ja tarhaketut ovat aiheuttaneet suomalaiselle luonnolle ja suomalaisen luonnon biodiversiteetille (monimuotoisuudelle) suuria vahinkoja. Minkit ovat valloittaneet elinympäristöjä esimerkiksi lumikolta. Luonnosta vieraantuneen, vapaaksi päästetyn tarhaketun kohtalo on todennäköisesti ollut karumpi, mitä se olisi ollut turkistilalla. Todellisuudessa luontoon vapauttamista ekologisesti parempi vaihtoehto olisi turkiseläinten tappaminen.

Laki turkistarhauksen kiellosta Suomessa ei siis ratkaise ongelmaa, että turkikselle on edelleen kysyntää. Ratkaisun avaimet ovat kuluttajan käsissä. Asioihin voi vaikuttaa omilla valinnoilla eli jättämällä turkistuote kaupan hyllylle. Omilla valinnoillaan ja ohjeistamalla muita kulutuksessaan itse kukin voi parhaiten edistää eläinten oikeuksien maailmanlaajuista toteutumista.

---

- Tämä nyt on tietty vain yksi näkökulma, mutta toivon, että se tarjoaisi jokaiselle turkistarhattoman Suomen puolustajalle uudenlaisen kohdan lähestyä asiaa. Onko parempi pitää kettu häkissä kohtuullisen hyvissä oloissa täällä, vai onko parempi, että kettu on jatkossa muualla vieläkin huonommissa olosuhteissa?
- Ps. Miksi vain turkiseläinten kohtalosta ollaan huolissaan? Naudat ja broilerit saavat vielä vähemmän omaa tilaa ja virikkeitä osakseen.

Elämä ottaa ihanasti suihin ainoastaan siksi, että se voisi seuraavaksi puraista kivekset puhki raateluhampaillaan.

Lokakuun ihQutusbiisi on täällä taas. Voisitko elää ilman sitä? Epäilen.

Lokakuun ihQutus kulkee maailmanlopun merkeissä. Luca C & Brigante featuring Róisin Murphy - Flash Of Light (Solomun remix) inspiroi tällä hetkellä minua hyvin paljon futuristisella äänimaailmallaan. Murphyn kauniin käheä ääni on myös mielenkiintoinen.



Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihQutukseksi valikoituu remix-versio jostakin kappaleesta. Monesti miksaukset tosin ovatkin alkuperäisiä kappaleita parempia.
Róisín Murphya on kuultu aiemmin ihQutuksessa tammikuussa 2008. Nainen tekee tiettävästi paluuta pitkään kestäneen tauon jälkeen, sillä uusia julkaisuja on viime aikoina kuultu tihenevissä määrin. Varsinaisesti albumia saataneen kuitenkin vielä odottaa.

Tarvitsetko apua kuntavaaleissa äänestämiseen? Oletko niin pahasti pihalla, ettei sinulla ole harmainta (tai punaista tai sinistä tai vihreää tai muunkaan puolueen väriä) aavistusta siitä, mitä puoluetta edes äänestäisit? Vaalikoneet eivät anna välttämättä oikeaa tulosta, mutta tästä voit tutustua jokaisen puolueen keskeisimpiin tavoitteisiin. Valitse mieluisin ja lähde uurnille!

Kokoomus
Pakkoliittämällä ("emme me nyt kuntavaalien alla haluakaan pakkoliittää") kunnat yhteen yhden yksittäisen kansalaisen rääpäleen äänen merkitys vähenee ja mainonnan ja rahan vaikutus vaaleissa kasvaa. Päätäntävallan siirtyessä kansainvälisille markkinavoimille kansa jaetaan prosenttiin ja jäljelle jäävään, 99 prosenttiin. Pilvenpiirtäjän kattohuoneistosta ei hökkelikyliä erota, ja hei, lopuille huonompiosaisille tiedoksi, että slummeissa voi olla ihan hauskaa asua - aina jotain uutta, toiminnantäyteistä elämää ja yhteisöllinen henki. Ja jos nuori tuossa ympäristössä masentuu, niin ryhtiä pyttyyn siitä, mene töihin tai tule kiillottamaan sedän kenkiä.

SDP
Kunnat pyritään pitämään vahvoina. Lakisääteisesti voitaisiin laittaa vaikkapa, että kuntapäättäjiä on 0,6 kansalaista kohden. Uudistuksia voisi laittaa vaikkapa 0,9 kuukautta kohti. Terveydenhuoltoon tulee uudistuksia, kunhan ensin nuo aiempien vaalien lupaukset unohdetaan. Samoin nuorisotakuuseen. Ja kaikkeen muuhunkin tulee kyllä kohta lisää toimivuutta ja uudistuksia. Ihan oikeesti hei.

Perussuomalaiset
EU:n vikahan se on, että kunnan johto on tehnyt tyhmiä päätöksiä. Ja neekereiden, ne pois kunnista. Tai ainakin vähemmälle. Perussuomalaiset tähtäävät siihen, että saadaan peruskuntia, joissa perusihmiset voivat elää peruselämää. Perusghetoissa ei-niin-perusihmiset voivat elää omaa ei-niin-peruselämää - tosin jos menestymme vaaleissa, ne eivät näe seuraavaa joulua. Varsinaisia käytännön ehdotuksia/ratkaisuja ei juuri nyt mihinkään satu olemaan, mutta väitteet kaikesta rasismista ja populismista ja käytännön ratkaisujen puuttumisesta ovat vain poliittista ajojahtia.

Keskusta
Rakentamalla maakunnan laajuisia terveydenhoitojohtoporrashallintohimmelirakenteita pidetään päätöksenteko lähellä tavallista kansalaista, toisin kuin suurissa peruskunnissa. Muitakin ideoita maaseudun kehittämiseksi ja elävöittämiseksi pursuaa nyt, vaikka kahdeksan vuoden hallitustaipaleella ne jäivätkin vähiin.

Vasemmistoliitto
Kaikki yksityistäminen on pahasta - yksityiskoulut, yksityissairaalat ja yksityisterveyskeskukset muutetaan julkisiksi. Koska valtiolla ei tosin ole rahaa niiden ylläpitoon, varmistetaan näin, ettei kukaan saa laadukasta terveydenhuoltoa osakseen - ei julkisella, mutta haha, ei yksityiselläkään enää kohta.

Vihreät
Lopettamalla turkistarhaus, vaikeuttamalla maalla asumista ja estämällä teollisuutta erilaisten muka-ympäristöystävällisten direktiivien avulla pyritään saamaan kaikki Suomen asukkaat muuttamaan pääkaupunkiseudulle kasvattamaan parvekkeillaan orkideoita ja nostamaan työttömyyspäivärahaa. Ruoka tuodaan Argentiinasta ja Brasiliasta, sillä maanviljelyssä käytettävät lannoitteet rehevöittävät suomalaista ympäristöä. Jäljelle jäävä, asumaton Suomi, muutetaan virkistys- ja luonnonsuojelualueeksi.

RKP
On tärkeää, että noin 95 prosentin enemmistö tanssii edelleen viiden prosentin eliitin pillin mukaan. Varmistamalla ruotsin kielen opetus ja tulevaisuus taataan suomenkielisten heikompi englannin osaaminen. Itä-Suomeen ei tule ainakaan liikaa venäläisturisteja, kun kukaan suomalainen ei kuitenkaan osaa palvella venäjäksi, mutta täysin turhalla ruotsin taidolla osataan kertoa esimerkiksi "jag heter Paavo", "jag är 26 år gammal" ja "jag kan inte tala svenska".

Kristillisdemokraatit
Johdetaan maata kuten Jeesus sitä hallitsisi - esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Bush Jr. teki niin. Rukoilemalla kuntien velkaantuminen saadaan loppumaan ja kaikista tulee happy happy (paitsi hinteistä, eikä niiden tarvitsekaan olla happy happy, palakoot helvetissä yhdessä Hitlerin, Stalinin ja pedofiilien kanssa) ! Liikkuva poliisi ja muutkin poliisin voittoa tuottavat elimet voidaan lakkauttaa. Itse asiassa koko poliisi voidaan lakkauttaa, sillä kyllä enkelit suojelevat meitä.

---

// Puolueet ovat eduskuntavaalien 2011 mukaisessa järjestyksessä. Jokaista on pyritty dissaamaan tasapuolisesti. Pienpuolueet on jätetty pois niiden tylsyyden takia, ja kun en rehellisesti sanoen tunne itsekään niitä kauhean hyvin.

Elokuun asteri


Kultapiisku


Maloppi, jota myös huumorimielisesti demarinaisten kukaksi olen kutsunut (siemenet sai ilmaiseksi demarinaisilta tms xD)


Hopeahärkki


Kaunokki

Profeetat sanoo että Jeesus tulee huomenna
Että jokainen on saava tuomionsa
Jotka hyviä oli, niille taivaan portit aukeaa
Ne toiset helvetin liekeissä palaa

Ennen kirkkoon mentiin joka sunnuntai
Kuulemaan Sanaa tai ihan muuten vain
Kun aamusta kirkon kellot joskus soi
Ne kertoi kansalle et sisään tulla voi

Nyt rientää kansa katsomaan
Mustanpuhuvia jumaliaan
Ja kun sähkökitarat ilkamoi
Kansa tietää, tanssiakin voi

Profeetat julistaa että loppu on lähellä
Että kaikki merkit ovat nähtävillä
Vesilähteet, joet ja meret ovat verta
Salamat ja seismit tuhoavat tannerta
Aurinko paahtaa ihmisiä helteellä
Ilmasto lämpenee tahdilla ripeällä
Eikä sitä kukaan pysäytä koita
Ihmisen ahneutta ei mikään voita

Nyt rientää kansa katsomaan
Sädehtivää laatikkojumaltaan
Kun se katsojansa passivoi
Kansa tietää, ajatella itse ei voi

Profeetat huutaa että kohta kaikki ohi on
Kohta maailma loppuu ja on aika tuomion
Ihmiset ympäri maailman katkoo kielensä
Vapaus katoaa virkavalta tekee tehtävänsä

Eihän se hyvältä näytä
Mihin maailma on menossa
Jos emme lopun merkkei täytä
Niin mikä on puuttumassa?
Pelastuksella alkaa olla hoppu
Meillä on sata anti-Kristusta
Mutta entä jos tulee vain loppu
Muttei koskaan Jeesusta?

Nyt rientää kansa katsomaan
Itse tuhoamaansa maailmaa
Kun jokin joskus ihmisen loi
Mitään ei enää lopulle tehdä voi

---
© mie

Venäjän presidenttiä ja ortodoksista kirkkoa esityksessään kritisoinut, venäläinen punk-bändi Pussy Riot on ollut viime kuukaudet otsikoissa ympäri maailmaa. Kirkossa pidetty, lyhyt esiintyminen keräsi huomiota ja vei naiset vankilaan. Pussy Riotin tapausta on pidetty karuna esimerkkinä Venäjän sananvapaus- ja ihmisoikeustilanteesta. Valtion epäkohtia esiin nostanut Pussy Riot tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan muun muassa "huliganismista" ja "epäkunnioittavasta käytöksestä yhteiskuntaa kohtaan".

Pussy Riotin tilanne kertookin surullisen totuuden Venäjän tilanteesta. Venäjällä ei ole vieläkään täysin vapaata mediaa. Venäjällä kansalaisilla ei ole sananvapautta. Venäjällä ihmisoikeudet ovat kyseenalaisia. Venäjällä jaetaan suhteettoman suuria tuomioita teoista, jotka pitäisi laskea vain normaaliksi yhteiskuntakritiikiksi. Venäjällä sitä, Venäjällä tätä. Myös Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman puhemies Josh Earnest kommentoi Pussy Riotin tuomion olevan "suhteeton".

Pitkän aikaa vangittuna olleesta Bradley Manningista tai jo jonkin aikaa Ecuadorin suurlähetystössä pakoilleesta Julian Assangesta Earnest ei sen sijaan maininnut mitään.

Meillä Euroopassa ja Amerikassa on ollut tapana ajatella, että ihmisoikeustilanteemme on täydellinen. Me länsimaalaiset saamme sanoa mielipiteemme, ja niitä kunnioitetaan. Venäjällä tai Kiinassa tai jossain muualla ongelmia voi olla, mutta ei meillä. Valitettavasti tämä on harhaluulo. Myös länsimaissa on omia ihmisoikeusongelmiaan.

Yksi näyttävimmistä esimerkeistä tulee Yhdysvalloista, joka on pitänyt Bradley Manning -nimistä nuorukaista vangittuna jo yli kahden vuoden ajan. Manning vuoti Wikileaks-sivustolle salaiseksi luokiteltua aineistoa. Suurimman kohahduksen nosti video, jossa yhdysvaltalaissotilaat tulittavat häikäilemättä siviilejä Afganistanissa. Monet vuodetut asiapaperit paljastivat Yhdysvaltojen sortuneen väärinkäytöksiin ja rikoksiin. Manning siis osoitti yhteiskuntakriittisyyttä ja paljasti valtion sortuneen röyhkeisiin rikoksiin. Nuori mies joutui teostaan pidätetyksi ja vankilaan, jossa hän on ollut kohta kaksi ja puoli vuotta – ilman oikeudenkäyntiä.

Manningin puolustuksen mukaan Manningia on pidetty eristyksissä pienessä eristyssellissä 23 tuntia päivässä ja ainoaksi liikuntamuodoksi on tunnettu mahdollisuus käydä kävelemässä kahdeksikon muotoista aluetta tunnin ajan päivittäin. Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan väitteet epäinhimillisistä oloista ovat liioiteltuja.

Manningin oikeudenkäynti alkanee viimein helmikuussa 2013. Yhdysvallat syyttävät Manningia vihollisen auttamisesta, sillä vuodettujen asiakirjojen on väitetty auttaneen epämääräisesti määriteltyjä vihollisia. Manningin oletetaan saavan elinkautisen vankeustuomion. Yhdysvaltalaiset suhtautuvat suurimmaksi osaksi Manningiin hyvin kielteisesti, ja maan media on maalannut Manningista epäisänmaallista kuvaa. Valtaapitävä eliitti ja media ovat siis lyöttäytyneet valtion väärinkäytöksiä esiinnostanutta henkilöä vastaan. Manningin tapauksessa se on hyväksyttävää, mutta Venäjää arvostellaan näkyvästi ja tekopyhästi täysin samasta tempusta.

Toinen vastaava tapaus on Wikileaks-vuotosivuston perustanut Julian Assange, joka on piileskellyt kuukausia Ecuadorin suurlähetystössä. Iso-Britanniassa pidätettynä ollut Assange odotti siirtoa Ruotsiin, jossa häntä syytetään kahdesta raiskauksesta. Assangen itsensä mukaan syyt ovat poliittisia, ja hän pelkää Ruotsin luovuttavan hänet Yhdysvalloille. Yhdysvallat eivät ole nostaneet Assangea kohtaan syytettä, mutta valtion on katsottu suhtautuvan Assangeen hyvin kielteisesti. Stratfor-yhtiön vuodetusta sähköpostiliikenteestä selviää, että Yhdysvalloissa odottaisi Assangea varten valmis syyte, kunhan hänet saadaan maahan.

Assangen pelot eivät ole ainakaan täysin kuviteltuja. Raiskaussyytteistä oli ehditty jo tehdä syyttämättäjättämispäätös, mutta se kumottiin pian sen jälkeen, kun Wikileaks raivostutti Yhdysvallat julkaisemalla satoja tuhansia diplomaattisähkeitä. Lisäksi EU-lainsäädännön mukaan syytetty voidaan jättää luovuttamatta EU:n ulkopuolelle vain, mikäli hän voi saada kuolemantuomion.

Olivatpa Assangen pelot aiheellisia tai eivät, on kahden raiskaussyytteen käsittely, maahanluovutus ja eri maiden kiinnostus tapausta kohtaan saanut epäilyttävän suuret mittasuhteet. Assangen luovutusta käsiteltiin Iso-Britannian korkeimmassa tuomioistuimessa asti, ja hänen annettiin liikkua vapaana vasta satojen tuhansien puntien suuruisesta takuusummasta. Myös Yhdysvaltojen puolustusministeri Roberts Gate kiitteli heti joulukuussa 2010 Assangen kiinniottoa Iso-Britanniassa. Raiskaussyytteiden on katsottu ainakin pyrkivän vähentämään Assangen arvovaltaa.

Wikileaks-sivustokin on saanut osansa loanheitosta. Yhdysvallat on luokitellut sen terroristijärjestöksi, ja monet suuret rahoitusinstituutiot, kuten PayPal ja Mastercard, ovat jäädyttäneet sivuston rahavarat.

Väite täydellisistä länsimaista on valhetta, ja tästä on parhaina esimerkkeinä Wikileaks, sen perustaja Assange ja asiakirjoja vuotanut Manning. On mielenkiintoista nähdä, millaisena 2010-luvun alun ihmisoikeustilanne ja Wikileaksin tapaus näyttäyvät tulevaisuuden historian kirjoissa.

Assange ja Manning ovat uhranneet elämästään paljon totuuden ja väärinkäytösten julkituomiseen ja ovat taistelleet sananvapauden puolesta. Minusta he ovat sankareita.