Rivin alussa on tyhjää ja mä jaksan odottaa
Muistot kun ei häivy minnekkään.
Sävel sanoja pyytää, tiedän mitä kirjoittaa, tähän tulee anteeksi.
Minä kuulin paljon, mutta puhuin vähemmän, kaiken piti olla kohdallaan.
Joskus sanoja on liikaa, joskus vielä enemmän, yksi oli anteeksi
Äidin soma silkohapsi, isän paras kauppakaveri, ei nämä vuodet ole mitään muuttaneet, mä olin onnellinen lapsi, aina rahaa rikkaampi, kun olin saanut anteeksi.
Koko rakkauteni annoin, mutta mitä ansaitsin,
itse en paras ole siitä puhumaan.
Sen mitä mukanani kannoin, tänään tahdon unohtaa antamalla anteeksi.