Nyt on sitten tehotreeni treenattu. Ens viikon sunnuntaina Turku KV!!! Papsukehäs nähää. Voittoonhan tässä mennään just niinku Syyskuussa Raisiossa.
Jos totta puhutaan ni mua jännittää ihan rutosti. Hetki sitten meinas sydän pysähtyy ku en löytäny passia, mihin rokotukset on merkattu. Vaatteet on hankittu, housut on pienennykses ja koira tietää tasan mitä pitäs tehä mut ei. Tänään olis vielä pitäny tulla lisää itsevarmuutta kun tehotreenissä Dima loisti täydellisyydellään... pyh pah sanon minä. Pikkuvirheet loistaa vielä loistokkaammin.
Yksi kammottavimmista asioista on se, että tuomari on keski-ikäinen (luultavasti hyvin oman arvonsa tunteva) mies ja Dima on just päättänyt et vieraat keski-ikäset miehet yrittää myrkyttää hänet kosketuksellaan. Ei ole hyvä tämä. Tätä pelkoa ei yhtään helpota se, että Dima myös arastaa korkeita paikkoja ja eikös se tuomari tutkikin ne pienet koirat pöydällä. Hyvä juttu hyvä juttu.
Mut hei! Kunnialla hautaan! Vai miten se oli?