IRC-Galleria

... lukuloma meinaan. En oo lukenu pätkääkään. Nii ja eilen oltiin taas baanalla. Kotona hiukan ennen kolmee yöllä. Alepub ja El Gringo <- vakio pubit. Hauskaa oli. Huh, me ollaan kaikki juoppoja.

Joo ja heräsin yheltä. Jesjes. En oo ikinä nukkunu nii pitkää.

Paukautettiinpa tosta penkkarit pöytään. Pyhän Martin 12 opetuslasta (ABIstolit) hakkas kattilankansia rekan kylkeen ja huusi "Steiner macht frei!" (suom. Steiner vapauttaa). Oli hauskaa. Meidän teemaan kuului Pyhä Punainen Kolmio, leikeltiin monta viikkoa pieniä kolmioita joita sitten leviteltiin ympäri koulua. Lapset (3lk.) oli hirveen söpöjä kun ne oli tehny meille mitaleja (ks. kuva) niistä pienistä kolmioista ja niissä luki "Olet paras!" ja "Paras" ja "Kivoin". Me ihan liikututtiin. Ne sai paljon karkkia! :)


Täs me kaikki vaa. Pikkuluokka.

Tuli ylipäänsä hirveen vähän bailattuu penkinpainajaisia kun energia ei vaan riittäny monen illan valvomisen jälkee. Nukuin sitten torstai yön kunnolla ja bailasin myöhäset penkkarit rakkaan ystäväni Tiian kaveriporukassa. Oli hirveen hirveen kivaa ja oltiin hirveen hirveen humalassa. Ja väännettiin kättä poikien kaa niinku aina. :D

Mitä muuta? Hirveetä kiirettä ja väsymystä. On tässä jo varmaa viikko pitäny kirjottaa uus blogi blogspottiin mutku ei jaksa! Vaatii toisinaan valtavat aivokapasiteetit kirjottaa englanniks. Tässä kohta aattelin nyt vihdoinkin pitkäst aikaa kirjottaa. Huh! Joku varmaan huomaa kuinka letti on vaihtanut väriä beige/harmaasta kupariksi. Tiia rakas, joka tässä parturikampaajaksi viimestä vuotta opiskelee laitto sen mulle tässä perjantai aamuna kun sillä ei ollu asiakkaita aamulla. Ei siitä sen enempää...

Olen tänään hirveen ylpee mami. Dima toimi tänään koirapelkosen kissan terapeuttina. Tiko, Tiian kissa, on pienenä saanut koirakammon erään tuttavan kouluttamattomasta kaltoinkohdellusta koirasta, jonka jälkeen se on pelännyt koiria ihan hirveesti. Se pelkäs Dimaa vielä vuos sitten kun se oli hölmö pentu. Tänään oltiin Tiialla kylässä ja olin niin ylpee kun Dima anto Tikon ihan rauhassa tutustua vähän etäältä. Pari kertaa ne haisteli läheltä, jollon Dima kävi vähän nuuhkimassa ja peräänty sitten varovasti pois. Voiko niin fiksua hauvaa ollakkaa? Varmaan vaistos Tikon pelon. Oi sentään. Ylpeä olen!


Tirri ja Dimpsku <3

Tästä näin aluksi: Tulipa repästyä elintarvikehygienian osaamistodistus. (suom. hygieniapassi) Oikein 39/40. Eli samat pisteet ku treenikokeesta. Nyt vaan kiinnostaa mikä meni pieleen.

Nyt asiaan. Katottiin tossa hetki sitten Tiiamurun kanssa REC. Se oli huono, haukuttiin sitä pitkin katsomista. (SPOIL ALKAA) En tie otteko kattonu mut se on muka joku zombileffa. Siinä se joku sompivirus leviää jossai kerrostalos. (SPOIL PÄÄTTYY) En ite oo kovin säikky ja oon mm. tunnettu siitä että nauroin Paranormal Activityä kattoessani leffassa. Tämänkin leffan aikana nauroin useempaan kertaan, lisäks niinku kaikki tyhmät ihmiset ni mä huusin sille päänäyttelijälle... "Ole nyt vittu jo hiljaa tyhmä! No voitko nyt olla menemättä sinne! Jaa sä menit sinne.. No ole hiljaa oma moka".
Anyhow lähdin sitten leffan katsomisen jälkeen kotopuoleen ja Tirrimuruhan asuu, ylläripylläri, kerrostalossa. Tyytyväisenä lähin hissillä alas ja kun ovi avautu siinä ulkopuolella seiso semmonen vähän kalpee mies. Myönnän; sydän jätti siinä kohassa yhen lyönnin välistä. Mut selvisin hengissä :D

Ylppäreissä meinaa. Siis kokeita. On muuten Kiva kun kirjottaa kieliä niin kokeita tulee kaks per kieli. Dislike!

Nii sit toki voi ajatella syksyn kokeet messiin. Jos niin ajattelee ni ollaan jo voiton puolella. Kuus ohi kolme jäljel. Like!

Kirjotan kuus ainetta.
Äidinkieli
Pitkä Englanti
Pitkä Ruotsi
Lyhyt Matematiikka
Biologia
Terveystieto

Easy peasy lemon squeasy! (read with sarcasm)

I got le job!
Hain hienoo paikkaa ja olin ihan vitun pr0 ja pääsin töihin! Vituttaak?! Ei mua vaa. Mä oon niin leija!

Avasin bloggersivuston. Vitutti kun muut aina mainosti blogejaan ja ne oli täyttä paskaa. Joo kiinnostaa niin pirusti lukea siitä miten joku kaverinkaveri/tuttu/tuntematon on ostanu korkkarit?

Mutta eilen... eilen tapahtui jotain niin randomia että oli pakko saada se julki! No sitten tein blogin ja itkin koska mun ei koskaan pitänyt tehdä itelleni blogia. Koskakohan mä liityn twitteriin? Ihan vaan jotta voisin rikkoa kaikki periaatteeni ja vaipua anarkiaan.

Ja arvatkaa mitä! Huoraan itseni ulos:
Käykää ihmeessä, en tiedä kuinka usein bloggailen mut siel on ainakin eilisen illan mukava pubireissu.
http://opinions-andlife.blogspot.com/

Käytiin kiertämässä kehässä pitkästä aikaa mätsäripuolella. Onneks mentiin meinaan Dima sai heti kättelyssä punasen ja piruvie voitti koko punasten luokan. Sai hirveesti kehuja kun oli puhdas, kaunis, kulki nätisti ja oli niin hienosti selvitetty kaikki takut. Juu en harjotellu kertaakaan ennen enkä myöskään ollu pessy koiraa kahteen viikkoon. Hiukan ennen kotoa lähtöä vähän harjasin ja kaks minuuttia ennen ekaa omaa kehässä pyörähdystä vähän lämppäsin. Köh...



Enivei punasten kilpailuluokasta vietiin sitten voitto ja nokka kohti Best In Show -kehää. Eipä siinä mitään kun koko BIS kehän odottelun käytin lähinnä kahvion rahastajan hommiin ja koira tyytyväisenä nukkui kopassa. Ei juurikaan sitäkään varten sitten harjoteltu. No voitettiin sitten BIS -kehä perustein: Koira kulkee niin kauniisti ja on niin nätti ja puhdas turkki. (*le me having bad poker face* -Oh, yea. Thank you)

Kävinpä taas luovuttamassa verta. Neljäs kerta nyt kaikenkaikkiaan. Edellisestä käynnistä tuli 3 kuukautta eli 93 päivää tänään. Kyllä on hieno olo kun on tehnyt jotain joka luultavasti pelastaa henkiä. Hirmu tyytyväinen olen itseeni.

Luovuttamisessa ei se itse neula (vaikka se helvetin suuri onkin) ole se paha, mun mielestä. Ilkeetä luovuttamisessa on se saakelin hempan tarkastus, vaikka kuin niitä rautatabuja nappailee niin silti pitää aina tarkistaa "Joo on 148, oikeen hyvä". Semmosen vaatimattoman pienen muovin palan painaa sormenpäähän, mutta v*ttu ku sieltä pitää pongahtaa se miniveitsi ja tekee reijän sormeen. Ja kun ei voi ottaa sitä ekaa veripisaraa ei ku ensin pyyhitään veri pois ja sitten rutistetaan haavaa et tulee lisää verta ja eiköhän sekin sitten pyyhitä ja vielä ja vielä ja kun koko saatanan sormenpäästä on veret imetty niin siitä viimesestä tipasta sitten mitataan hb. Hei kiitti hei. (sormi edelleen kipee)

Asiasta toisenlaiseen: toisella kerralla kun olin luovuttamassa koitin vääntää juttua sen kärttysän sairaanhoitaja tätin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullu. Tulinpa sitten vilkaisseeksi neulaa "Herran jumala noin iso neula pistetään käsivarteen!" Sain tympeen vastauksen siitä miten ohut neula tukkeutuu kun veri alkaa hyytyä. Sitähän otetaan huimat 4,5 desiä... Ei siitä juttua liiemmin tullu. Päätin sitten ohimennen mainita että onneksi tää ei enää satu ja samassa tomera tantta pisti neulan käsivarteen ja refleksinä huusin "AI PERKELE!" Pääs siinä tantallaki pieni naurunpyrähdys ja johan juttu luisti. Tarinan opetus; kiroile?

Luovutatko verta? Jos niin kuinka usein?
Suosittelen kaikille. On kivaa semmonen, mukavia ihmisiä ja ilmasta ruokaa. Onhan siinä kovat vaatimukset mutta jos ees kerran vuodessa.

So there you have it. I lost.



Ps. You lose!

Nyt on sitten tehotreeni treenattu. Ens viikon sunnuntaina Turku KV!!! Papsukehäs nähää. Voittoonhan tässä mennään just niinku Syyskuussa Raisiossa.

Jos totta puhutaan ni mua jännittää ihan rutosti. Hetki sitten meinas sydän pysähtyy ku en löytäny passia, mihin rokotukset on merkattu. Vaatteet on hankittu, housut on pienennykses ja koira tietää tasan mitä pitäs tehä mut ei. Tänään olis vielä pitäny tulla lisää itsevarmuutta kun tehotreenissä Dima loisti täydellisyydellään... pyh pah sanon minä. Pikkuvirheet loistaa vielä loistokkaammin.

Yksi kammottavimmista asioista on se, että tuomari on keski-ikäinen (luultavasti hyvin oman arvonsa tunteva) mies ja Dima on just päättänyt et vieraat keski-ikäset miehet yrittää myrkyttää hänet kosketuksellaan. Ei ole hyvä tämä. Tätä pelkoa ei yhtään helpota se, että Dima myös arastaa korkeita paikkoja ja eikös se tuomari tutkikin ne pienet koirat pöydällä. Hyvä juttu hyvä juttu.

Mut hei! Kunnialla hautaan! Vai miten se oli?