IRC-Galleria

Woop woop! Työmatka mut saan kuulemma PALKALLISTA vapaa-aikaa! Ähääää!

...Ainoona ongelmana esittäytyy; mitä vittua mä teen hesassa ku en tunne sieltä yhtään sen enempää populaatiota kun _nykysestä_ kotikaupungista.

Tää yksinäisyys tekee mut hulluks.

Mun ovessa on mun nimi!

Piti vaan ilmottaa. Oli tosiaan hirveen tärkeetä että kaikki tietää...

Kaikki on niin ihanaa ja kaunista lallallaaa!!!

Mulla on ihan maailman loistavin ja paras duuni ja pomo on paras ja oon niin onnellinen ja tää kaupunki on paras ja vaikka eksyin ni se ei haitannu jee kaikki on hienoa ja kukkasia ja sateenkaaria!

Ps. zefrank on järkyttävän koukuttava. katon niitä videoita vaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... (youtube)

Heräsin tänään aamulla ja ensimmäinen asia mitä kuulin oli vaimea telkkarin ääni. Nukun sellasen silmälappusysteemin kanssa koska oon tosi huonouninen. Kun hetken siinä tokkurassa kuuntelin sitä hiljasta telkkarin surinaa niin ajattelin, että perkele äiti eksä tajuu et må nukun??!!

Sitten nostin laput silmiltä ja tajusin, että edelispäivänä muutin kotoa pois ja telkkarin surina kuului naapurista. Kauankohan kestää oppia, muuttaa sitä 20 vuoden kaavaa?

Aivan jumalattomasti.

Nyt on pakattu kamat kasaan. Kaikkee jännittävää löytyi pakatessa. Mietin vaan että mistä hemsvatista mulla on niin paljon turhaa paperia. Noh, nyt ne on kaikki roskiksessa.

Maanantaita odotellessa.

Sain sen kämpän minkä halusin.. Sieltä yli 100 kilometrin päästä. Ja muutto on tosiaan maanantaina. Joo siis 2.7 maanantaina.

Heihei kaverit, heippa perhe, hyvästi tuttu koti. Moi tuntematon kaupunki. Jos joku on Porista ja haluu uuden tuttavuuden niin ilmottautuu. Olen hukassa ja yksin siellä. Silti oon niin ilonen.

Pitää pakata... Töitäkin on tiedossa (staffarilta). Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu? Pitäs vaan löytää se toimisto missä se haastattelu on...

Jännittää nii et on paha olo, mut ehkä sitäkin enemmän pelottaa. Olenpa nyt meinaa päättänyt muuttaa omilleni. Huomenna on luvassa asuntojen tutkailua ja työpaikkahaastattelu. Eihän se itsessään ahdista kun nyt olen jo kolmisen vuotra suunnitellut "äidin helmoista" pois pyrähtämistä. Kuitenkaan tää ei ollut ihan suunnitelmissa; muutan 157 kilometrin päähän kaikista ystävistä ja perheestä kaupunkiin, jonka hädintuskin enää tunnen. Mut siihen liittyy vielä semmonen pikku juttu, tämä tapahtuu viikon tai kahden varoitusajalla.

Nyt jännittää ja oksettaa. Pelottaa aivan jumalattomasti. Mitä sit ku oon siel yksin enkä tunne paikkakunnalta ketään? Mitäs sitten ku pelottaa ja kaipaan seuraa? ---Mitä jos en löydäkkään töitä enkä saa maksettua vuokraa?

Mitä jos...

Tosiaan. Nukkumaan olin menossa jo nelisen tuntia sitten muttakun se uni ei nyt vaan ole tullakseen. Viiden tunnin päästä pitää herätä.

Voihan.

Kavereista oon kertonut kahdelle. Oon kovasti koittanu saada niitä kiinni mutta kovin ovat kiireisiä töissään ja menoissaan. En millään haluisi puhelimella kertoa tai kutsua läksiäisiin ennenkuin ovat saaneet kasvotusten kuulla... Pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitusvirheitä. Niitä sattuu kun kirjoittaa yhdeltä yöllä iPod touch:lla...

Voisin toki lopettaa Daft Punkin (musiikin tarvetasoon verraten hyvin hiljaa) popittamisen ja näyttelykuvilla fiilistelyn keskellä sitä vuorokauden aikaa jota "normaalit ihmiset" kutsuu yöksi. Tämä aika vaan sattuu olemaan normaalissa elämässäni työaikaa tai työajan jälkeistä oleilua, ja näinollen kelpo valveillaolo aikaa aivojeni mielestä.

Sori naapurit, yritän pitää äänekkyyteni näiden neljän seinän sisällä.

Ps. My dog is much better than yours! Damn right he's better than yours!

-Eri

-Puk1

-SA

-SERT

-ROP

Oli nii tiukka tuomari ettei melle tullu ROP kehään nartuista kilpailijaa. Voitettii sit ilman kehänkiertoa...