Törmäsin keskusteluun naisten painosta.
Itse myönnän olevani ylipainoinen, enkä todellakaan ole sujut sen asian kanssa, mutta koska olen laiska paska, en jaksa laihduttaakaan. Tottakai haluisin olla normaalipainoinen, huom, normaalipainoinen, en tikku, vaikka oiskin hienoa olla lauta, mutta se nyt ei ole mahdollista näillä geeneillä.
Itteäni ei häiritse jos joku on hieman ylipainoinen, voin pitää tätä ihmistä silti kauniina. Miksi kaikki aina tekee muiden ihmisten ylipainosta kauheen ongelman? Ei pitäisi olla, se on ihan sen ihmisen oma ongelma, mihin yleensä tarvitaan apua, ei ihmettelemistä ja kiusaamista. Ite oon pyrkinyt kannustamaan ylipainoisia kavereitani positiivisella tavalla laihduttamaan. Ois hienoa jos joku tekis miullekin saman, mutta yksin liikkuminen on tylsää ja lähellä ei ole yhtäkään kaveria jonka kanssa lähteä lenkille rehkimään. Koira on muuten hyvä kannustin, mutta turhauttavaa lenkkiseuraa kun se jää joka metri haistelemaan.. : D Mihinkään kuntosalille en todellakaan lähde rehkimään ja tekemään liikkeitä väärin, muutenkin on ihmiskammo niin sekin rajoittaa.. (miksi sitten olen asiakaspalvelussa töissä? No ei se ole sama asia)
Oon kävellyt tämän vuoden töihin ja kotiin, matka ei ole mitenkään raskas tai pitkä, matkaan menee kai jotain 15-20 min riippuen kävelytahdista. Matkan varrella on saatananmoinen ylämäki vielä kaiken lisäksi. Mutta kun ei sekään riitä, pitäisi osata syödä terveellisesti ja käydä vielä erikseen lenkillä ja suorittaa. Muttakun ei jaksa! Ei jaksa monen tunnin(7) istumisen jälkeen.
Viikonloputkin menee möllöilyyn enkä oikeastaan ikinä tee mitään, kun ei vaan jaksa. Kai se sit jaksaminenkin tulis takasin kun vaan alkais tehdä jotain, muttakun nnngh. : D Laiskuus on tosi huono piirre.
Ehkä tämä tästä. Nähdään kymmenen vuoden päästä kun muistutan enemmän Jabba the Huttia kuin ihmistä.