IRC-Galleria

Oon huoneessa tyhjässä, ei oo ketää kenen hihasta nyhjästä.
Hei miks et sä jo tajuu..? ... sul ei näytä olevan minkäälaista hajuu
Toivon et voisin sulle puhuu, etkä levittäis must mitää paskaa huhuu.
Mun sydän on särki, siel on tosi iso jälki. Siks pyydän, älä käännä mulle
selkää, en kestä enää et joudun aina pelkää. Mä haluun tän ajan hyväks
käyttää ja sulle taitoni näyttää. Koska se on vaa niin peini hetki, sit
yhtäkii saattaa vaa päättyy tää retki.

Mä voisin vaik uneen vaipuu, tuntuu niin pahalta tää kaipuu, toivottavasti
se viel joskus pois haihtuu. Rakkauski aiheuttaa usein mun sisällä vihaa,
pyydän et tekisit mulle sydämmessäs tilaa. Sitä voi huomaamattaki
satuttaa, ja sit ehkä jälkeen päin rupee kaduttaa. Ymmärrätkö jo et mua
vaa sattuu, sattuu ja sattuu, mun päässä ei oo koskaa ollu onnen hattuu.

Elämän aikana on kerääntyny niin paljon traumoja, enemmä ku housujen
saumoja. Ja niin paljon joudun asioita kelaa, kaikkien vaikeuksien lisäks
koulukirjoja selaa. Enkä voi elää niiku normaalis perhees, jotenki tää kaikki on
vaa niin perseest. Silti vaa muitten muijien kaa jutskaat, et ilmeisesti
ymmärrä mun tuskaa. Saatat kelata et mitä toi teini tos lässyttää, mut
jos tietäisit, ni mun asiat saattais sua järkyttää.

Mä joudun asioitani salaamaan, ois vaa parempi ku voisin tulla sua halaamaan.
En voi enää sanoin tunteitani kertoo, silmien edes on kaks likasta verhoo.
Voisin vetää pään täytee viinaa, elämä ei oo helppoo ku kaikki asiat mua piinaa.
Välil rukouski tuottaa mulle tuskaa, tuntuu et Isä hylkäis ja heittäis mut puskaa.


But may be it's so that nothing we can't stand happen to us!