Ehkä suhteet saa jäädä tähän, antaa sydän lepää. Menettäminen sattuu enemmän ku veitsen terä. En unohtamal unoha, olit liian tärkee mulle. Puhuminen helpottaa muttei tukahduta tunteit. Tulevaisuus pelottaa, kuka parantaa mun ruhjeet. Kyynel valuu pitkin poskee, sisäl mua koskee.
Ehkä näin on parempiki, en tiiä onko totta. Pidetää nyt välit kunnos, turha täs on siltoi polttaa.
Ehkä pitkä välimatka, kai se oli vaikeet voittaa. Eikä sekään auttanukkaa, vaikka koitin kuinka soittaa. Tiiän tiiän, ei se aina riitä. Oli meillä ihaniiki hetkii, enkä sitä kiistä. Kaikki loppuu aikanaa ja mä alan uskoo siihe ei maailma pyöri paikallaa ja ei täällä mikään kiire.
Koska on ohi tää paha olo, joka mun itsetuntoo kolhi. En jaksa näitä ajatuksii siitä meidän suhteest. Pelasta ei sanat tuskin, mitä tiedät munkin tunteist. Vaikeeta on antaa olla, kumpa oiskin niin helppoo. Satuttaa sun sanat suorat, kannattaako mulle mistään kertoo. Ihminen nyt mäkin olen, enkä mä kaikkee kestä. Suhteen tässä menetin ja kärsin vielä senkin eestä
Rakkautta ei osteta, eikä sitä etitä. Se tulee tulee ajallaan itsestään, tuntuu tyhmält selittää. Vaikeet oli kirjottaa näit sanoi, kerron nyt sen verran, halusin käsitellä tän vaa vikan kerran. </3