Anna mä kerron teille, ette tuu ikinä pääsee meille.
Mun naama on täynnä meikkii, ja kaikki jätkät mun tunteilla leikkii,
en haluu olla niiku alakerran Heikki. Enkä oo huora, vaik oonki aika suora.
Mua ahistaa, ja se tuskin mua vahvistaa. Kävelen ylämäkee, ja mieli tekee
vetää viilotoja kätee. Mä oon ongelma lapsi, joka
röökist otti hatsit, ja telkast katto futis matsit. Tän perhekodin
väki mulle jatkuvasti suutaan soittaa, ja muka oikein mua hoitaa.
En usko et tääl must tarpeeks välitetään, saadaa vaa rahaa ja sitä
käytetään. Mun viha tääl vaa kasvaa, tuu jo rakas mua vastaa.
Mä voisin lähtee hatkaa, tekee ihan omaa matkaa. Mut mä haluun
apuu, enkä juosta karkuu.
Mul ois ihan hirveesti sulle asiaa, eikä ne mahu ees mun isoimpaa rasiaa.
Miten mä sulle voisin kertoo.. tää ei oo mulle ollenkaa helppoo.
Oon ihastunu, vihastunu, en tiiä voitkohan sä musta välittää, en
voi tätä kaikkea koskaa käsittää. Mä en voi vastaan väittää, ku jätkät
mua hyväks käyttää, mun elämä ei oo sitä miltä se päälle päin näyttää.
En haluu itteeni kiusata sulla, muuten oon ku vessapaperirulla. Haluun
vaa sunkaa suhteen, enkä sydämmeeni iso ruhjeen. Mun tunteet sua
kohtaa, ne mun koko ruumista johtaa.
Sun perhekki on mua vastaa, siks tää juttu tuskin tulee natsaa. Mun
pää on täynnä paskaa, en mitenkää voi tätä kaikkea yksin jaksaa.
Sydänki pomppaa kurkkuu asti, ja päälle kaatuu koko lasti. Et voi
mun sydäntä pakastaa, koska sä oot siel, ja sua ehkä voisin joskus
rakastaa, jos antaisit mulle mahollisuuden, voisin alottaa elämän uuden.
En tiiä osaatsä arvata, et oon suhu kusessa, en voi tälläsessa asiassa
ketään narrata. Sä tuskin voit kuvitella, et voisit mun kaa joskus huvitella.
Haluun tutustuu paremmin, ja saada susta kunnon jätkä kaverin.
Haluun et sä tiedät, et oo mulle tärkee, ethän sä sillon voi mun sydäntä
särkee... en tiiä oliks tos järkee, mut oot tärkee!