IRC-Galleria

Indietaivaassa on tehty monenlaisia muutoksia ja OUR Pro:n toimiin vaikuttaa tällä hetkellä parannettu pakkauksenlaatu ja pikselikorjaus itse videoissa. Tästä johtuu, että nykyisin 4:3 kuvasuhteessa olevat katseluikkunat ovat venyttäneet kaikkia elokuviamme hieman ehkä erikoisen näköisiksi.

Korjaan asian lataamalla kaikki elokuvat uudelleen ja parhaalla mahdollisella laadulla. Tähän voi kuitenkin mennä hetki, sillä viimeisin elokuva "Vierailijat" on juuri päätymässä editointivaiheeseen ja vie kaiken huomion vanhoilta projekteilta.

13.9 tehtyä merkintää päivitetty! Näyttelijä-osastossa tullut hieman muutoksia ja kuvaukset venyvät edelleen. Suunniteltu deadline ollaan nyt ylitetty kahdella viikolla ja kolmas on tulossa.

Elokuvasta on nyt kuvattuna arviolta 95% ja voin henkilökohtaisesti todeta että nämä viimehetken epäonnistumiset ja vituiksi menneet kuvaus-suunnitelmat pistävät hieman jännittämään elokuvan kohtaloa. Tähän mennessä saatu materiaali on hienoa ja vaikka mukaan mahtuu pari heikompaakin kuvaa, ei leffasta saisi toimivaa ilman tätä puuttuvaa 5% sessiota.

Sen voin kyllä jo tässä vaiheessa todeta, että tämä on ollut raastavin projekti OUR Pro:n historiassa ja laitan oman elokuvaurani jatkamisen harkinnan alle kun homma on purkissa. Tämä jää varmasti viimeiseksi syksy/talvi-projektiksi, jossa kuvaustilanteista muodostuu epämukavia vitutuksen, kylmyyden, kosteuden, pimeyden, nälän tai stressin takia. Yksi elokuva on vielä suunnitteilla ja sen toteutus näyttää erittäin mahdolliselta, sillä se sijoittuu kevääseen/kesään ja tarina tuntuu hauskalta. Sen jälkeen keskityn todennäköisesti lyhyisiin erikoispätkiin kuten yritysvideoihin ym.

Jotkut saattavat ihmetellä voimakasta reaktiotani näihin pieniin epäonnistumisiin, mutta todellisuudessa ne eivät ole se päälimmäisin syy. Syynä on kaikki kuvauksia edeltävä urakka, joka kasautuu melko suureksi ja nostattaa paineita onnistumisen suhteen. Sen jälkeen stressi vain kasvaa kun jokin menee vähänkin mönkään ja joudutaan poikkeamaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Harrastelijatasolla tämmöinen stressaaminen ja liiallinen suunnittelu on aivan turhaa, joten senkin puolesta lienee aika rauhoittua ja todeta että aivan kaikki ei ole mahdollista.

Kauan jo puhuttu hieman "kokeellinen" kauhuleffa-projekti on nyt virallisesti käynnistynyt. Ensimmäiset kohtaukset on saatu onnistuneesti purkkiin ja kaikki puuttuvat osa-alueet täytetty suunnitelmista. Elokuvan nimi on vaihtunut nyt kolme kertaa, mutta viimeisin tulee todennäköisesti pysymään loppuun asti ellei jotain ihmeellistä keksitä.

Elokuvassa näyttelevät:

Matti Tikkanen
Eero Sipiläinen
Lasse Talola

Jari Näsi
Jarmo Ellilä
Henri Vauto

Elokuva julkaistaan todennäköisesti lokakuun loppupuiolella. Kahden päivän mittaisiksi suunnitellut kuvaukset ovat venähtäneet nyt seitsemään ja kahdeksatta odotellaan, joten on syytä odottaa että ensi-iltakin venähtää kauemmaksi.

Hieman taas formula-asiaa katsojan näkökulmasta.

Kuten kaikki lajia seuraavat tietävät niin viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista nyhväämistä, masennusta ja kaikki mahdollinen on mennyt pieleen suomalaisten osalta. Myös koko laji on ottanut vastaan järjettömän määrän huonoa mainetta kuluneen kauden aikana eikä muutoksia näytä olevan luvassa. Tähän mennessä koko kausi on ollut lähes alusta alkaen pettymys.

Malesiassa, Espanjassa ja Unkarissa asiat menivät suomalaisten kannalta ihan mukavasti vaikka Heikki Kovalaisen uran avausvoitto jäi hieman muiden tapahtumien varjoon. Jätettäköön käymättä läpi nämä Max Mosleyn tempaukset, koska nehän eivät F1:iin liity millään tavalla vaan tartutaan ajankohtaisempiin epäkohtiin. Tuomaristopeli kusee pahemman kerran ja jatkuvasti satelee kuljettajille mitä erikoisempia rangaistuksia. Usein rangaistukset tulevat ihan aiheesta, mutta F1 piireissä 5000-1000 € sakkorangaistukset eivät paljoa kutittele yhtäkään kärkitallia. Felipe Massan saama rangaistus Valenciassa oli kylläkin aivan naurettava. Kun Massa kiilasi varikolta kierroksella jääneen Sutilin eteen niin häntä rangaistiin kilpailun jälkeen tapauksesta vaikka heti radalle päästyään Sutilin olisi täytynyt päästää Massa ohitse.

Uusin ja puhutuin tapaus on Belgian SPAssa tapahtunut Lewis Hamiltonin ohitus Räikkösestä. Räikkönen peitti Hamiltonin ohitusyrityksen, jonka seurauksena Lewisin piti valita kolarin tai oikaisun väliltä ja hänhän valitsi jälkimmäisen. Oikaisun johdosta hän pääsi hetkellisesti Kimi ohi, mutta tiesi että luvassa olisi rangaistus jos hän ei päästäisi Kimi takaisin edelleen ja antaisi kaikkea saamaansa etua pois. Hamilton kuitenkin kiihdytti heti Kimin perään ja ohitti hänet seuraavassa mutkassa. Sade kuitenkin sotki kilpailun lopun, Kimi ajoi seinään ja Lewis hissutteli maaliin voittajana. Suomalaisista monet tuntuvat pitävän Hamiltonin kilpailun jälkeen saamaa rangaistusta (25 sek aikasakko) oikeutettuna, mutta mielestäni se on pikemminkin säälittävä. Saman totesi myös kolminkertainen F1-mestari Niki Lauda, mutta hänestä lisää hetken kuluttua. Rangaistuksen ansiosta toisella sijalla körötellyt Massa nostettiin kilpailun voittajaksi vaikka hänellä ei koko kilpailun aikana ollut minkäänlaista mahdollisuutta voittotaisteluun. Voittotaistelu käytiin Hamiltonin ja Räikkösen välillä enkä väitä etteikö Hamiltonin rangaistus olisi ollut aiheellinen JOS Kimi olisi päässyt maaliin. Tilanteessa sorrettiin Kimiä ja kun hän ei ollut enää mukana pelissä, menetti rangaistuskin tarkoituksensa. JOS Kimi olisi päässyt maaliin olisi Hamiltonille voitu asettaa 5-10 sekunnin aikarangaistus tai ihan vaan tilastoissa paikanvaihto Räikkösen kanssa ja mieluiten tämäkin olisi hoidettu jo kilpailun aikana. Sääntöihin tarvitaan järkevää joustavuutta ja tuomariston on aivan turha näytellä hämmästynyttä kun toimittajat ympäri maailman keksivät kaikenlaisia salaliittoteorioita. Sellaiselta tämä peli tällä hetkellä näyttää.

Niki Lauda, Laudan Niki on F1-mestari vuosien takaa, mutta välillä hänen lausahduksiaan lukiessaan tulee sama fiilis kuin Sir Jackie Stewartin sanomisia lukiessa. Kyllähän he tietävät F1:stä yhtä sun toista, mutta välillä voisivat mielestäni pitää suunsa kiinni ja istua kiikkustuoliin rauhottumaan. Viime aikoina Lauda on pauhannut mediassa lähinnä tämän Hamiltonin saaman rangaistuksen johdosta sekä Räikkösen kehnon suorituskyvyn takia. Mielipiteen ilmaisussa ei ole mitään pahaa, mutta "Räikkönen Massan apukuskiksi!"-tyyliset KÄSKYT laittavat potuttamaan. Ferrari on tiedottanut harkitsevansa ykköskuskin valintaa siinä vaiheessa kun tilanne sitä vaatii, joten Lauda voisi hieman rauhoittua niitten nitrojensa kanssa.

Kaudessa ei ole enää paljoa kisoja jäljellä ja Kimin urakka nousta maailmanmestariksi toistamiseen näyttää melkein mahdottomalta. Onnistui se jo kerran, mutta salamahan ei iske samaan paikkaan kahta kertaa ja tälläkin kertaa tarvittaisiin Hamiltonilta sekä Massalta paljon epäonnea loppukauden kisoissa. Odotetaan ja katsotaan, mutta vaikealtahan tuo näyttää. Ainakin yksi hieno kisa on toivon mukaan vielä tulossa ja sehän ajetaan Singaporen uudella katuradalla joskus loka-marraskuussa (en muista/jaksa tarkistaa) ja vieläpä keinovalaistuksessa illalla. Kyseessä on mielenkiintoinen tapahtuma toisin kuin Valencian paljon hehkutettu katurata, joka oli täysi fiasko. Rata itse oli varmasti kuljettajien näkökulmasta hieno, mutta katsojalle se oli vain itseään toistava betoni-tunneli ilman minkäänlaista väriä. Kun taustalla häämöttää ankea satama-maisema nostureineen ym. kaivureineen, ei tunnelma kotikatsomossa ollut kovinkaan miellyttävä. Kaiken lisäksi rata ei tarjonnut yhtään ohituspaikkaa ja koko kilpailu ajettiin ilman keskeytyksiä, siististi jonossa. Tylsin ja ankein kilpailu koko kaudella ja voisin sanoa, että kaikkien aikojen suurin floppi radaksi. Ensi kaudella mukaan saadaan myös Abu Dhabin katurata, joka rataprofiilin perusteella on enemmänkin Melbournen kaltainen, mutta valitettavasti kilpailu on vasta kauden viimeinen, joten sitä saa hetken vielä odottaa.

Enköhän ole taas tarpeeksi aikaa tappanut tämän asian suhteen... palailen aiheen pariin kun kiinnostaa.

Vielä muutama vuosi sitten elokuvat olivat minulle pääasiassa viihdettä ja ajanvietettä. Pidin elokuvista, joita monet kriitikot haukkuivat ja arvostelin enemmän niiden tapahtumia hahmottamatta kokonaisuuksia. Elokuvat kuten Godzilla, Daredevil, Mr.Bean, Scary Movie ja vielä uusin King Kong saattoivat liikkua suosikkileffojen listalla. Kuulostaa varmasti uskomattomalta, mutta elokuvien lähes merkityksetön fyysinen sisältö, kuten näyttävät taistelukohtaukset ym. olivat se keskeisin asia vielä tuolloin. Sama pätee nykypäivänä valitettavan suureen osaan katsojista ja elokuva-studiot rahastavat suuria summia tekemällä isoilla rahoilla järjettömän paskoja elokuvia kuin liukuhihnalta. Studioita asia ei kiinnosta, sillä voittoa tulee, ideoita löytyy ja vaikka ei löytyisikään niin sitten tehdään turhia jatko-osioa jo olemassa oleville mestariteoksille. Onko siis järki lähtenyt tuotantoportaasta kokonaan? Epäilen.

Olen aina pitänyt kuvaamisesta, kuvankäsittelystä, videokuvaamisesta, piirtämisestä ja kirjoittamisesta. Kaikkea on tullut tehtyä paljon, mutta onni ei ollut myötä kun hain opiskelemaan TTVO:lle (Tampereen Taiteen ja Viestinnän Oppilaitos). Pääsin kuitenkin 2006 sisään Voionmaan opistolle ja kävin siellä vuoden mittaisen Elokuva- ja TV-linjan opinnot. Käsitykseni elokuvanteosta ja itse elokuvasta muuttuivat tuon vuoden aikana merkittävästi. Voisin jopa sanoa, että monelta osa-alueelta "silmäni aukenivat". Opistolla tuli opittua paljon perusasioita, mutta ehkä eniten tuli opittua muilta opiskelijoilta, joilla oli kokemuksia alalta ja runsas määrä perusteltuja mielipiteitä elokuviin liittyvistä asioista.

Kun asiaan tarkemmin perehtyy niin elokuva-studioiden syyttäminen paskoista elokuvista lienee suurelta osin turhaa. Syy on yleisössä, joka ei osaa katsoa elokuvaa pintaa syvemmälle. He odottavat näkevänsä paljon erilaista "silmänruokaa", kuulevansa paljon (tyhmiä) vitsejä ja saavansa (kliseisen) odottamansa lopun elokuvalle. Puhun nyt siis todella suuresta ihmismäärästä (en kaikista) ja varmasti moni lukija suunnittelee nyt mahdollisimman tehokkaita vastaväitteitä. Tämä on kuitenkin fakta, vaikka ihmiset ovatkin erilaisia ja pitävät erilaisista elokuvista niin nykypäivän elokuvista suurin osa ovat pelkkiä rahastukseen tehtyjä useita sisällöttömiä kuvia sekunnissa. Onko elokuva kuolemassa sukupuuttoon? Alalla on paljon lahjakkaita tekijöitä ja alalle on tyrkyllä vieläkin enemmän osaavaa porukkaa, mutta kysymys kuuluukin, että antavatko suuret studiot heille mahdollisuuksia? Uskaltavatko he ottaa sen riskin, että tätä monen oscarin ehdokasta ei menekään miljoonat ihmiset ympäri maailman katsomaan sen takia, että siitä puuttuu älytön räiskintä, kliseet ja (tyhmä) huumori? Elokuvien keskeisin asia on aina ollut niiden sanoma sekä juoni, mutta "evoluution" saatossa pelkkä ulkokuori näyttää riittävän katsojista suurimmalle osalle. Täytyy myöntää, että suunta näyttäisi olevan jyrkästi alaspäin, mutta niin se on maailmalla monessa muussakin asiassa tänä päivänä. En kuitenkaan suostu uskomaan elokuvan "sukupuuttoon", mutta olen erittäin huolestunut nykytilanteesta niin Suomessa kuin maailmallakin.

Voionmaan opiston aikana ja jälkeen olen itse kuvannut, ohjannut tai ollut muussa roolissa mukana useissa kymmenissä projekteissa. Käsitys elokuvasta muovaantui paljon ja muutos jatkuu vielä tänäkin päivänä. Ensimmäisenä päivänä opistolla kämppikseni kysyi minulta kolmea suosikkielokuvaani. Vastasin: "King Kong, Dawn of the Dead sekä Taru Sormusten Herrasta". Peter Jackson ja Zack Snyder olivat ohjaajina siis vahvasti edustettuina tuolla listalla, mutta tähän päivään tultaessa tilanne on muuttunut lähes dramaattisesti. Selkeää kärkikolmikkoa on vaikea hahmottaa, mutta Pulp Fiction, Kellpeli appelsiini, Fight Club, Unelmien sielunmessu, Mulholland Drive, Alien ja Kummisetä pyörivät siellä kärkipäässä. Quentin Tarantino, David Fincher, Stanley Kubrick, David Lynch sekä Quillermo Del Toro, M. Night Shyamalan, Ridley Scott, James Cameron ja John Woo kuuluvat ensimmäisenä mieleen juolahtavaan ohjaajat-listaan, jonka järjestys tämä ei suinkaan ollut.

Elokuvantekijänä pohdin tulevia suunnitelmiani ja käsityksiäni jokin aika sitten kun tutustuin ensimmäistä kertaa David Lynchin teoksiin. On vieläkin paljon ohjaajia sekä klassikoita, joihin en valitettavasti ole tutustunut, mutta jätettäköön ne toistaiseksi mainitsematta. Lynch on niitä ohjaajia, joista olen kuullut puhuttavan eniten, mutta en ollut vielä nähnyt ainuttakaan hänen elokuvaansa. Elokuvanteon suhteen olen aina omannut tietyt "rutiinit" ja selaillut mielessäni suosikkiohjaajieni teoksia ja koittanut ammentaa niistä ideoita. Pyrin aina tekemään jotain uutta ja haluan tarjota pienelle yleisölle aina jotakin uutta katsottavaa.

Voisin verrata elokuvaa palapeliin. Katsojalle on ennen esitystä tarjottu yksi kuva sarjakuvasta. Tuo kuva on johdatteleva, mielenkiintoinen sekä kysymyksiä herättävä. Kaikki loput kuvat koostuvat palapelistä ja ne tarjoillaan katsojalle elokuvan aikana. Kaikilla elokuvantekijöillä on oma tyylinsä ja elokuvasta sekä sen tarinasta riippuen palaset tarjoillaan vaihtelevassa järjestyksessä. Kliseinen ja tylsin tapa on antaa palaset oikeassa järjestyksessä tasaiseen tahtiin, tarjoamatta minkäänlaisia yllätyksiä. Joissakin elokuvissa katsojalle annetaan elokuvan alussa tärkeitä palasia elokuvan loppupuolelta, mutta lopullinen kuvio onnistuukin olemaan kaikkea muuta kuin osattiin odottaa. Sitten on David Lynch, joka leikkelee tarjoiltavat palaset entistä pienemmiksi. Hän antaa katsojalle palasia sieltä sun täältä ja heittää puolet palapelistä roskiin. Tällä tavalla rikotaan taitavasti normeja ja pakotetaan katsoja ajattelemaan. Saaduista paloista katsoja voi nähdä palapelin lopputuloksen, joka onkin aivan jotain muuta kuin ennen elokuvaa saatu kuva antoi ymmärtää.

Lynch auttoi pääsemään eroon normeista ja tietyistä ajattelutavoista, jotka ovat toistuneet projektista toiseen. Elokuva on todella paljon muutakin kuin pelkkä kaunis ulkokuori. Elokuva on maailman haastavin sekä monipuolisin taiteenlaji. Taiteenlaji, joka tarjoaa järjettömän suuren määrän työkaluja tekijälleen. Ei ole olemassa aikaa, paikkaa, faktaa tai fiktiota ennen kuin luot sellaisen.

Ohjaus: Peter Berg
Vuosi: 2008

IRC-Galleria sitten päätti kirjata minut ulos kesken kirjoittamisen ja palatessani viimeistelemään tekstiä tarjoutui eteeni vain tyhjä sivu. Meni siis hukkaan pitkä arvostelu joten tässä tulee tekstiä aivan väärässä mielentilassa. Vittu!

Traileri = elokuvan ensimmäinen kohtaus = potentiaali = hukattu.
Elokuvaan ei ole keksitty traileria enempää omaa ja siitäkin itse Hancock on teräsmiehen kopio kuten elokuvan toinenkin supersankari, josta spoilasin paljon edellisessä arvostelussa, mutta nyt en jaksa asiaan enää takertua. Juoni on käsittämätön ja lopulta tylsä. Elokuva on täynnä pikkutyperyyksiä, jotka tosin sopivat yhteen älyttömän juonen kanssa.

Hancock on supersankari kuka ei välitä ihmisistä, tuhoaa paikkoja, aiheuttaa sekasortoa ja ryyppää, mutta silti jostain ihmeen syystä tekee pohjimmiltaan hyviä supersankaritekoja. Miksi? siksi.

Ei yllä vuoden supersankarileffatilastolla korkealle, valitettavasti.... mutta on sitä paskempaakin nähty.

Tälläisiä arvosteluja saa kun menee parin sivun mitalta siististi kirjoitettua, perusteltua tekstiä hukkaan.


**

Ohjaus: Rob Cohen
Vuosi: 2008


Olen juuri tuhlannut pari tuntia elämästäni johonkin sanoinkuvaamattomaan turhuuteen. Turhuuteen, jota ei voi sanoin kuvailla antaakseen siitä riittävän mielikuvan. Ensimmäinen Muumio oli ihan ok efektirymistely ja sitä seurannut Muumion paluu taas surkea rahastusyritys. Juuri näkemäni trilogian kolmas osa on jotain, mitä ei ikinä olisi pitänyt julkaista.

Lyhyesti: Edellisten osien tutut sankarit Rick ja Evelyn (Oliko tarkoitus olla edes sama hahmo? näyttelijä vaihtunut? Meni vähän ohitse kun oli kyseessä harvinaisen epäkiinnostava hahmo) haikailevat menneisyyttä. Heidän poikansa kaivaa Kiinassa esiin Jet Lin efektimuumion ja vanhoja muistoja päästään kierrättämään tositilanteessa. Keisarin on tarkoitus vallata maailma ym. kliseistä paskaa ja vain tämä pieni ihmejoukko pystyy häntä estämään. Mukana on myös pari ikuista elämää viettävää "vartijaa" jne.

Ohjaajan nimi kannattaa painaa muistiin. Tämän kaverin tuotoksia ette halua enää ikinä katsoa. Elokuva on käsittämättömän nolostuttavaa kuraa alusta loppuun. Rick "mukamas hauska" O'Connel koheltaa sen minkä kerkiää vaimonsa kanssa ja kun mukaan astuu Evelynin veli Jonathan niin fiasko-trio is back. Vitsit aiheuttavat korkeintaan myötähäpeää, ovat ennalta arvattavissa ja sanalla sanoen typeriä. Jet Li on pelkkä erikoistehoste kuten Pablo Fransisco asian ilmaisi. Näyttelyn taso on säälittävän huonoa, efektit rumia ja elokuva on täynnä mitä idioottimaisempia keksintöjä kuten lumimiehiä, muumioita (LoL) ja yli vedettyjä "läheltä piti"-tilanteita. Teknisestikin elokuva kusee pahemman kerran. Mainitsinko jo, että efektit ovat huonoja? no efektit ovat huonoja, leikkaus ei toimi ja saa Jet Lin näyttämään täysamatööriltä hyppimässä haarniska päällä, kuvaus ärsyttää ja ohjaaja on vastuussa tästä kaikesta.

Hyi saatana, en suosittele kenellekään!


½

Vähänkin flunssaa niin ei kyllä kannata lähtee ryyppäämään. Tuli tämäkin koettua kantapään kautta.

Koulu sitten alkoi taas ja kaksi ainetta (Ruotsi ja Kansantalous) olisivat rästissä. Kansantalouden saan hoidettua pois ens kuun alkupuolella ja tuon Ruotsin jätän taktisesti vasta marraskuulle, koska sanaakaan en ole kyseistä kieltä lukenut sitten maaliskuun. Motivaatio on suhteellisen korkealla ja välillä jopa tuntuu, että tästä voisi jopa tulla jotain.

Huom! Tämä ei ole elokuva-arvostelu, mielipidekirjoitus tai mikään muukaan erikoisempi kirjoitus vaan minulle tyypillinen päiväkirjamerkintä. Näitä tulee about 2-3 kpl vuodessa ja tässä on ensimmäinen tälle vuodelle.

Aikamoista huliviliä ja muutosta on ollut koko vuosi tähän mennessä. Mahdotonta keksiä mitään tiettyä asiaa mistä aloittaa, mutta idean tämän tekstin kirjottamiseen olen saanut viimeaikaisista ajatuksista, keskusteluista ja etenkin unista. Lähestulkoon kaikkien kolmen perusteella katse on kääntynyt menneisyyteen vaikka edessäpäin odottaa todellinen inferno koulun kanssa. Armeija aika, opiskelu Voionmaan opistolla, seurustelu ja työasiat poukkoilevat toistuvasti unissa sinne sun tänne. Tätä myöten myös ajatukset kääntyilevät vähän väliä menneeseen ja vaikka muistelemisessa ei mitään pahaa olekaan niin silti se tuntuu jotenkin oudolta. Toisaalta viimeaikoina motivaatio on kääntynyt vahvasti plussan puolelle ja kaikin puolin olen ollut virkeä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästä voi johtua, että alitajuisesti nuo tietyt tapahtumat menneisyydestä poukkoilevat mieleen, mutta turhaa on etenkin kuvitella että jotain asioita olisi voinut tehdä paremmin. Aikamoista psykologiaa.

Vuosihan ei lähtenyt käyntiin mitenkään maailman parhaalla tavalla, mutta sitten tuli kevät, koulu loppui, työharjottelu alkoi ja sen seurauksena täysimittainen kesäloma. Kesäloma tosin venähti vähän turhankin pitkäksi, mutta voi olla että olin sen tarpeessa. Tällä hetkellä elämä on melko helppoa ja harrastuspuolella tähtäimet ovat seuraavan elokuvan valmiiksi saamisessa, valokuvausprojektien käynnistämisessä sekä "kesäkuntoon 2009"-projektin etenemisessä. Vakavemmat tähtäimet elämän suhteen ovat yksinkertaisesti tällä hetkellä vain ja ainoastaan Yo-Merkonomin papereissa 2009 keväällä. Ei siis mitään kovinkaan vakavaa ;)

Ohjaus: Christopher Nolan
Vuosi: 2008


Järjettömyyksiin mennyt hypetys, käsittämättömät arvostelut, ylistys ja keikkuminen Internet Movie Databasen leffatilaston kärjessä nostivat odotukset melko korkealle. Vastasiko elokuva sitten kaikkia odotuksiani? No eipä tietenkään.

Elokuva ei ollut klisheinen jatko-osa täysin epäuskottavine juonikiemuroineen, paljon puhutut Nokian puhelinmainostukset eivät pistäneet silmään odotetulla tavalla, Batmanin puhe ei ollutkaan ärsyttävää eikä elokuva hajonnut käsiin massiivisesta sisällöstään ja pituudestan huolimatta. Asiat joita valtava hypetys usein saa aikaiseksi, eivät toteutuneet. Vuoden paras elokuva Yön Ritari ei ole, mutta yhden Oscarin voi ojentaa miehelle, joka ei sitä valitettavasti itse enää ole vastaanottamassa.

En lähde kuvailemaan elokuvan tapahtumia, sillä spoilaamisen mahdollisuus on suuri. Yön ritarin huonot puolet lieneekin parasta poimia heti ensimmäisenä. Mikä ikinä lieneekään ollut Katie Holmesin syy kieltäytyä Rachel Dawesin roolista, niin se tuskin on kovinkaan vakuuttava. Maggie Gyllenhaal toimii hyvänä paikkaajana, mutta loppupeleissä tapauksesta tulee ainoastaan mieleen saippuasarjojen halparatkaisut kun näyttelijällä on paska päivä. Kaupungin uusi huippusyyttäjä Harvey Dent ei ole huono hahmo ollenkaan, mutta hänen ilmestymisensä tapahtuu kuin tyhjästä. Dent lienee niitä hahmoja, jonka esittely tapahtui jo Batman Beginsissä, mutta leikattiin pois.

Yön ritarin hyvät puolet taas ovat kuin aurinkokunta, joka koostuu pienistä kappaleista, mutta kaikki ovat merkityksettömiä ilman kaiken keskellä olevaa aurinkoa. Tuo aurinko on Heath Ledgerin versio Jokerista. Koko elokuva alkaa Jokerin pankkiryöstöllä ja siitä lähtien koko show on hänen käsissään. Todennäköisesti en enää ikinä kykene katsomaan Tim Burtonin Batmania ja Jack Nicholsonin Jokeria. Sanottiin, että rima Nicholsonin Jokerin ylittämiseen olisi liian korkea, mutta Ledger tekee täystyrmäyksen. Ledgerin roolisuoritusta tuskin voi paljoa enempää ylistää, mutta ilman häntä elokuva ei olisi yhtikäs mitään. Jokeri rakastaa kaaoksen luomista ja siinä hän onnistuukin tyylillä. Jokerin nauru, vitsit ja teot eivät Nicholsonin Jokerin tavoin aiheuta myötähäpeää vaan pelkoa ja synkkyyttä. Elokuvassa tapahtuu juonittelua puolin ja toisin. Jokeri huijaa kaikkia ja kaikki koittavat jotenkin huijata Jokeria, mutta kuka vetääkään lopulta pitemmän korren? Puolivälissä tuntuu siltä, että elokuva olisi hajoamassa käsiin, mutta lopulta tapahtumat saavat hieman selitystä alleen. Katsojaa tosin saatettiin huijata eräässä vaiheessa vähän turhankin kovalla yrityksellä, mikä saattoi olla turhan kova kolaus joillekin. Jos elokuvaa katsoessa voi unohtaa Jack Nicholsonin niin yhtä hyvin Tommy Lee Jonesin version Harvey Dentistä voi heittää roskakoriin. Harvey "Kaksinaama" Dent on hahmo, jota ei tehdä katsojalle kovinkaan tutuksi, mutta hänen kohtalonsa saa hieman enemmän pohjaa kuin Batman Foreverissä. Kaksinaama on myös hyvin pimennossa pidetty hahmo enkä sen vuoksi spoilaa sen enempää, mutta pääpahiksena Kaksinaama ei toimisi lähellekään niin hyvin kuin Jokeri.

Kolmas Cristopher Nolanin Batman-elokuva vaatiikin tämän jälkeen vähintään yhtä hienon taikatempun kuin Jokeri esitteli elokuvan alussa.

EDIT: (Huom! Spoilers)

Pari asiaa elokuvasta pisti vasta jälkikäteen silmään ja korvaan aika vahvasti. Elokuva todella karkaa hetkeksi ymmärryksen rajamaille kun komissaario Gordon saa luodista. Kyseisen kohtauksen oli tarkoitus huijata katsojaa sekä tiettyjä elokuvan hahmoja, mutta kohtaus onnistuu huijaamaan katsojan pois pelistä sillä myös kaikki elokuvan hahmot käydään tapauksen jälkeen lävitse tässä ns. "surumontaasissa". Toinen negatiivisesti huomioitu asia on Harvey "Kaksinaama" Dent ja upeasti toteutettu palovaurio kasvoissa. Palovauriossa ja etenkin kasvojen toimivuudessa lipsutaan ehkä vähän ulos realismista eikä kieltäytyminen kipulääkkeistä paljoa näy fyysisenä tuskana. Näyttelijäsuoritus on Jokeriin verrattuna täysin alakanttiin vedetty ja syy on jälleen kerran digitaalinen erikoistehoste, josta olen monen elokuvan kohdalla sanonut ETTEI SE TOIMI! Varsinkaan jos se on näyttelijän naamalla. Tässä asiassa Jokeri ja Kaksinaama toimivat täydellisinä vastakohtina. Baarikohtauksessa, jossa Dent kiskaisee ryypyn naamaan ennen lantin heittoa, on visuaalisesti upea ja osa drinkistähän valuu pitkin hänen vaatteitaan, koska mm. vasen poski puuttuu kokonaan. Ongelma on vain näyttelijäsuorituksessa; koittakaa huviksenee kuvitella että puolet kummastakin huulesta ja poski puuttuvat, jonka jälkeen koittakaa puhua. Dentiltä tämä onnistuu liiankin hyvin ja jopa sanat, joissa esiintyy P-kirjain.

Toivottavasti loistavasta elokuvasta ei ala pomppimaan silmille muita typeryyksiä. Jostakin syystä näitä ei ensimmäisellä katselukerralla tullut huomattua.

****