IRC-Galleria

Vuosi: 2010
Ohjaus: Paul W.S. Anderson

Traileri ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta luettuani jonkun elokuvaa kehuneen arvostelun päätin sittenkin tämän tekeleen katsastaa. Ensimmäinen elokuva oli "ihan ok", kakkonen oli hieman tekemällä tehtyä mäiskettä, kolmonen oli jälleen "ihan ok", mutta tämä neljäs olikin sitten kakkaa.

Lainauksia on elokuvissa tehtyä ennenkin enkä niistä yleensä lähde valittamaan sen erikoisemmin. Lainata saa, mutta joskus koko touhu menee kopioimisen puolelle ja siinä tulee seinä vastaan. Afterlife oli järjenvastainen putkijuoksu, jossa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Alicen Umbrella metsästyksestä on kadonnut tämän elokuvan myötä se vähäinenkin kiinnostavuus. Pääpahis oli kolmannen osa lopussa nähty aurinkolasipäinen kaveri, joka jäi kaikesta huolimatta täydeksi paperinukeksi. Resident Evil alkaakin muistuttaa pitkälti Saw-elokuvasarjaa, jota ei osata lopettaa ajoissa. Pääpahiksen takaa löytyy aina joku suurempi ja vaikutusvaltaisempi pomo, jolla on toinen toistaan suurempi armeija takanaan.

Resident Evil Afterlife = "Silent Hill Matrix". Näin sen voisi sanoa. Ruosteinen vankilarakennus soihtuineen, dobermannien kahtia jakautuneet päät, 3 metrinen naamarihirviö, joka kantaa itsensä kokoista vasaraa. Kaikki tunnetuimmat elementit Silent Hillistä oli kopioitu lähes suoraan ja jokainen toimintakohtaus oli terästetty "bullet time" efekteillä sekä tavanoimaisemmilla hidastuksilla. Taustalla soi myös jatkuvasti Matrix-fiilistä korostava techno-action musiikki. Jos esittäisin tyhmää niin odotin näkeväni zombie-elokuvan, mutta jo trailerin nähtyäni oli kyllä päivän selvää, että tavalliset saastuneet olisivat vain sivuroolissa.

Trilogia oli vielä ihan menettelevä... nyt meni paskan puolelle niin rankasti etten toivo enää elokuvasarjalle jatkoa.


*½

ja ihan btw, jos maailmanlopusta on jo neljä vuotta kulunut niin minkä helvetin takia kaupunki on edelleen tulessa?

Elikkäs hommasin hetki sitten uuden koneen ja päätin, etten tarvitse tätä vanhaa enää kakkoskoneeksi.

MSI K8N Neo Platinum - emolevy
AMD Athlon 64 Processor 3400+ - Prosessori
Kingston 512Mt RAM - Muistikampa
DDR400 Buffalo 1Gt RAM DDR400 - Muistikampa
ASUS RADEON X800 PRO/GTO - Näytönohjain
DVDRW IDE1008 HL-DT-ST RW/DVD GCC-4521B (ei vittu harmainta aavistusta, mutta siis kaksi DVD-asemaa)
Creative SB Audigy 2 ZS 7 - Äänikortti
Korppuasema + Kotelo (Kotelossa nähtävästi ainakin yksi vapaa paikka lisätuulettimelle)

Mukaan tulee: (Kaikki mitä alkuperäisenkin paketin mukana tuli)

- Nero Express 5.5.9.9 - Levynpoltto softa
- ASUS manual
- ASUS PowerDirector 3DE - videonkäsittelyohjelma
- Ulead Cool 3D SE 3.0 - 3D teksti-ohjelma
- ASUS DVD XP - DVD-katseluohjelma
- ASUS Medi@Show SE 2.0 - slideshow ohjelma
- ASUS VGA Driver - Ajurit
- ASUS Webcam - Webbikamera
- Audigy 2 ZS - asennusohejlma / ajurit
- NForce Drivers & Utilities - Emolevyn ajurit

Ainoat jotka paketista puuttuu ovat Kovalevy ja Käyttöjärjestelmä. Saatavilla on toki Windows XP Professional ja siihen tarvittava serial, mutta siitä voidaan keskustella sitten tarpeen tullen lisää.

Tein laskelman jo pelkästään komponenttien perusteella ja paketin oikea arvo meni lähemmäksi 500€ mutta haluaisin nyt vaan tuon pois nurkista pyörimästä ja onhan tuo hinta tämän ikäiseen koneeseen vähän liikaa.

Sanotaan siis, että tarjouksen mukaan hankkiudun eroon. Postitteleen en ala joten Tampereelta sen täytyy olla noudettavissa.

Kysymyksiä saa esittää.

Vuosi: 1966
Ohjaus: Sergio Leone
Musiikki: Ennio Morricone

Hävettää myöntää vaikka kaikkiruokainen elokuvien ystävä olenkin niin nämä länkkärit ovat jääneet klassisimpia teoksia myöten näkemättä tai niitä ei syystä tai toisesta ole tullut katsottua loppuun. Opiskeluaikana tuli katsottua muutamia spaghettilänkkäreitä YLE Teemalta ja aloin jo silloin hieman miettimään, että miltä nämä nimekkäimmät teokset mahtaisivat näyttää ja nyt on sitten tämä maailman parhaaksi kehuttu länkkäri katsottu.

En tule varmasti ikinä olemaan mikään erityinen länkkärifani, mutta Clint Eastwood ei petä koskaan ja Blondien rooliin mies istui täydellisesti. Mikä tulee sitten olemaan seuraava leffa länkkärilistalla niin sitä en vielä tiedä, mutta todennäköisesti lähden Eastwoodin kautta tutustumaan. Vertailukohtia ei siis tällä hetkellä tästä genrestä ole, mutta puhutaan nyt sitten yleisesti.

Kyseessä ei ehkä ole pelkästään maailman paras länkkäri vaan ehdottomasti myös yksi maailman parhaista elokuvista. Lähes kolmetuntinen paketti sisältää loistavaa näyttelyä, Morriconen upeat musiikit, klassisimpia "länkkäri-kliseitä", intensiivistä kuvausta sekä loppuun asti mielenkiintoisena kantavan seikkailun. En lähde sen erityisemmin tarinaa käymään läpi koska peruskaavaltaan se on hyvin yksinkertainen, mutta kulkee monen mutkan kautta. Eräällä suurelle hautausmaalle on piilotettu suuri summa rahaa, jonka Hyvä, Paha ja Ruma haluavat kukin kokonaan itselleen. Hyvä tietää hautakiven nimen, Ruma puolestaan hautausmaan nimen ja Paha taas pyrkii ratsastamaan kahden edellisen mukana korjatakseen potin kokonaan itselleen. Seikkailu saatetaan tyylikkäästi loppuun asti eikä lopun koittaessa jäänyt ollenkaan sellaista tunnetta, että olisi haaskannut 3 tuntia elämästään. Elokuvassa ei käydä sekuntiakaan turhaa dialogia; jos ei ole asiaa, ei puhuta. Koko elokuva on myös väritetty Morriconen musiikilla, johon itse tykästyin entistäkin enemmän.

Tämä arvostelu on "tynkä", mutta tämä lienee se elokuva, jota voisi suositella sellaiselle kuka ei ole länkkäreitä katsonut.


*****

Vuosi: 2009
Ohjaus: F. Gary Gray

Onhan näitä kosto-elokuvia jo nähty vaikka kuinka ja paljon. Mies, joka menettää kaiken lähtee yhden miehen sotaan oikeuden puolesta. Kuulostaako tutulta? Tällä kertaa konseptissa oli tosin jotain uutta, joka herätti oman mielenkiintoni elokuvaa kohtaan.

Gerard Butler on Clyde Shelton, mies, jonka vaimo ja tytär murhataan raa'asti. Toinen syyllisistä tuomitaan kuolemaan, mutta pääsyyllinen pääsee pienemmällä tuomiolla todistettuaan rikostoveriaan vastaan. Tätä asiaa Sheltonin on mahdotonta niellä ja asianajaja Nick Rice (Jamie Foxx), joutuu vain toteamaan, että "näin laki toimii". Elokuvassa loikataan oikeudenkäynnistä 10 vuotta eteenpäin, jolloin toisen rikollisen teloitus astuu voimaan, mutta jokin menee pahasti pieleen ja kivuttomasta kuolemasta tuleekin aivan jotain muuta. Pian myös pääsyyllinen pääsee kokemaan kohtalonsa, mutta mitäs sitten? Kyse ei ole enää kostosta vaan sodasta haperoa lakijärjestelmää kohtaan. Kymmenen vuoden aikana Shelton on suunnitellut tekonsa niin hyvin, että jokainen järkevä ihminen tietää hänen olevan syyllinen jokaiseen murhaan, mutta lain määrittelemien todisteiden puutteessa häntä ei voida pysyvästi tuomita. Sheltonin yksinkertainen mutta "mahdoton" tavoite on muuttaa lakia ja saada ihmiset ymmärtämään sen heikkous. Aina kun opetus ei mene läpi niin ihmiset saavat kärsiä Sheltonin nerokkaista iskuista.

Kyseessä on melko hankala elokuva, joka pyrkii olemaan realistinen, mutta silti tavoittelee niin suurta asiaa että sen melkein jokainen katsoja tietää olevan mahdotonta. Kuinka pitkälle yhden "rikollisen/lainkuuliaan kansalaisen" täytyy mennä muuttaakseen lakia? Niin pitkälle, että siihen ei yksi elokuva riitä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään historialliseen tapahtumaan perustuva elokuva niin katsomista varjosti jotenkin lievä turhautuminen, koska oli jo niin vahva tunne siitä kuinka elokuva päättyy. Elokuvan lopussa kun joutuu toteamaan, että "mä arvasin", niin teos on korkeintaan keskinkertainen. Offtopicina täytyy nostaa esille vertaus historialliseen Tom Cruisen tähdittämään Operaatio Valkyyriaan, joka kertoi Hitlerin salamurha-yrityksestä. Elokuva tempaisi tapahtumillaan kyllä mukaansa, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tietää katsonko dokumenttia vai elokuvaa. Tuntui jokseenkin typerältä jännittää elokuvaa ja sen tapahtumia tietäen alusta alkaen ettei mikään hienoista suunnitelmista tule onnistumaan. Inglorious Basterds olikin sitten jotain paljon parempaa, mutta palataampa oikean elokuvan pariin. Elokuva varmasti myös jakoi katsojat kahteen ryhmään: Sheltonin kannattajiin ja Ricen kannattajiin. Itse näin Sheltonin elokuvan "hyviksenä" ja lain "pahiksena". Lakimuutoksen toteutuminen olisi rikkonut elokuvasta realismin, Shelton olisi saanut tuomionsa ja elokuva olisi päättynyt "onnellisesti" kuolemantuomioon. Oikeastihan Sheltonin suunnitelmat paljastuivat jokseenkin tylsien johtolankojen alta ja viimeiseen oppituntiin kaupungintalolla tarkoitettu pommi päätyikin Sheltonin omaan eristysselliin. Näin elokuvan "sankari" kuoli ja kaikki päätyvät ainoastaan ihmettelemään kuinka nerokkaasti hän toteutti itsemurhansa. Yksikään oppitunti ei mennyt perille, lakeja ei muutettu ja oikeastaan kaikki Sheltonin kosto-murhien jälkeen oli yhtä tyhjän kanssa.

Elokuvan tavoite onkin selvästi vain kertoa se, että lakijärjestelmässä on pahoja aukkoja ja siitä on tullut ylitsepääsemätön muuri jonka rikolliselta puolelta voidaan heitellä kuinka paljon kiviä vain löytyy, mutta toisella puolella ei ole oikeutta vastata kiven heittäjälle, ellei tämä ole kirjoittanut henkilötietojansa murikkaan.

Kokonaisuudessaan pidin elokuvan alusta, ideasta, tunnelmasta ja vastakkainasettelusta sekä siitä, että pystyi jopa kesken elokuvan asettamaan itsensä kumman tahansa päähahmon rooliin tuntematta olevansa huono ihminen. MUTTA elokuvan lopetus oli yksinkertaisesti perseestä. Kuten jo mainitsin niin itse ainakin alusta lähtien tiesin/arvasin Sheltonin taistelevan ensi-sijaisesti lakia vastaan eikä sitä taistelua voi voittaa. En juurikaan keksi mitään järkevää ratkaisua kuinka elokuva oltaisiin voitu lopettaa paremmin, mutta näin nerokkaita käänteitä sisältäneen elokuvan jälkeen on harvinaisen turhauttavaa kokea noin tylsä sekä typerä lopetus.


**

Samaan aikaan kun Ridley Scott ahertaa ja ilmeisestikin vielä suunnittelee Alienin esiosan kuvauksia, tulee jo Robert Rodriguezin tuottama Predators jo elokuvateattereihin. Kesäkuun 9. ainakin jenkkilässä päästään näkemään miltä Rodriguezin Predators näyttää ja trailerin sekä synopsiksen perusteella ainakin todella hyvältä. Elokuvan tosin ohjaa ainakin itselleni jokseenkin tuntematon Nimród Antal, mutta Rodriguezin tiimi tuntuu kuitenkin olevan vahvasti mukana, sillä Danny Trejokin nähdään kärkipään roolissa.

Suunta molempien saagojen osalta näyttää jälleen hyvältä pitkän Andersonin ja Straussien raiskauskauden jälkeen. Tietenkään mitään ei pidä mennä liikaa ennakoimaan, sillä näyttihän AvP 2:n trailerikin ihan kivalta mutta lopputuloksen kuvailemiseen ei sanat enää riittäneet. Ridley Scott ei tunnetusti tartu yhteenkään edes lievästi pilaantuneeseen ideaan, joten Alienin osalta voidaan odottaa vähintäänkin saagan arvoista teosta ilman sen suurempaa stressaamista. Näin jaksan uskoa.



Oma näkemykseni AvP-saagasta? Loistava idea, mahtava sarjakuva ja pelaamiseen uusia ulottuvuuksia tuonut pelisarja. Elokuvat olivatkin sitten asia erikseen ja molemmat osat tuotettiin dollarinkuvat heijastuneina verkkokalvoille. En tiedä oliko Anderson oikeasti pelannut näitä pelejä vaan ainoastaan kokeillut nopeasti, sillä pyramidi esiintyi pelissä ensimmäisenä listassa olevan alienin ensimmäisessä kentässä ja oli ylivoimaisesti koko pelin paskin kenttä. Tätä samaista miljöötä käytettiin siis tietenkin elokuvassakin eikä se tehnyt kunniaa kummallekaan lajille ja lopulta siitä revittiinkin jotain pohjustusta ihmiskunnan historiaan jne. Voin lyödä vetoa, ettei yhtäkään AvP-fania kiinnostanut paskan vertaa kyseisen pyramidin historia, josta elokuvassa jauhettiin aivan liikaa. Sivurooleissa olevat Predatorit tappelivat sivurooleissa olleita Alieneita vastaan ottaen reippaasti turpaansa jo ensimmäisessä yhteenotossa. Tuntui sarjakuvien, pelien ja ensimmäisen Predator-elokuvan jälkeen vaikealta ymmärtää kuinka predatoreista oltiin tehty näin munattomia nynnyjä. Liittoutuminen naispääosan vetäjän kanssa elokuvan lopussa ei tullut minään yllätyksenä, mutta sarjakuvassa tällä liittoumalla oli triljoona kertaa pätevämpi syy. Jos elokuva olisi noudattanut Predatorin perinteistä käytöstä niin se, että nainen sai alienin hengiltä olisi tehnyt hänestä vieläkin arvokkaamman saaliin Predatorien kokoelmaan.... seinällä keihään kärjessä eikä liittolaisena... vai hämäsikö pitkät hiukset Predatoria luulemaan naista lajitoverikseen? Olin jo lähes satavarma elokuvan lopussa, että pitkä tuijottelu päättyisi suuteluun.

Jatko-osasta en taida vaivautua avautumaan sen erityisemmin, sillä kirjoitin siitä arvostelunkin... pariin otteeseen. En edelleenkään kykene täysin ymmärtämään kuinka niin huonoja elokuvia voidaan tehdä, mutta yksi syy lienee tuo järjenvastainen rahastaminen nimekkäillä otsikoilla. Yhden seikan olen laittanut merkille näistä läpinäkyvistä rahastus-elokuvista ja se on ehdottomasti tapa, jolla elokuva lopetetaan jättämällä selkeä linkki jatko-osaan. Se on lähes sama kuin korttipelissä kertoisi vastustajalle lyövänsä voittajakäden pöytään, mutta mitä tekee järkevä vastustaja? luovuttaa. En ole korttipelejä pelaava henkilö, mutta uskon että vertaus osui aika lailla nappiin. Nimekkäillä elokuvilla pelaaminen ajaa helposti tekijänsä pimeälle polulle, sillä tuotantoyhtiötäkin saattaa kiinnostaa jatko-osan tekeminen. Tämähän toimii ainoastaan nimekkäiden teosten kohdalla, mutta ei aina. Kuinka kävi esimerkiksi jenkkien versiolle Godzillasta? Elokuva oli täysi floppi, mutta järjen nimissä jatko-osaa ei ikinä nähty vaikka elokuva lopetettiinkin selkeästi sen toivossa. Saman uskon käyvän nyt AvP2:llekin eikä Straussin veljekset pääse imemään enempää rahaa yhdellä potentiaalisimmista otsikoista.

Tulevalla Alienilla ja Predatorilla ei ole selvästikään ensisijaisena tarkoituksena takoa "vitusti massia" vaan jatkaa molempia elokuvasarjoja uskottavasti ilman mitään kytköksiä toisiinsa. Uskon ja toivon myös, että Alienin esiosa heittää läjän paskaa AvP:n niskaan ja katkaisee "huomaamattaan" AvP2:n lopussa nähdyn hölynpöly-liitoksen saagojen väliltä ja Predators tekee saman toisesta suunnasta. Näin jätettäisiin AvP tekijöineen täysin irralleen, yksin pimeään, paskaisena, häpeämään ja miettimään mitä tulikaan yritettyä... Aamen.

Noniin, tuli tuotakin sitten testattua ja huomattua, että 25 fps näyttää leffoissa ja muissa videoissa ihan kivalta, mutta ei pelivideoissa. Myös nauhottamisen suhteen tulee hieman muutoksia asetuksiin jne. mutta ensimmäisenä testinä tuli kuvattua tuo Parishin finaali expertillä juosten ja tietenkin bottien kanssa :)

Se o moro!

Wanhaa tuttua settiä uudessa muodossa tullut ja tulossa sekä kaikenlaista täysin uutta kuvamateriaalia tekeillä parhaillaan ja tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa ei enää mitään tavallista omaa pärstäkuvaa vaan pitkästä aikaa taas sitä perinteisempää manipulaatioshittiä ja tietenkin rimaa on nostettu reippaasti ylöspäin vaikkei se siltä ehkä näiden ensimmäisten kuvien osalta kaikista paistakkaan jokaisen silmään, mutta uutta settiä tosiaan tulee vielä paljon ja yritän saada materiaalia tännekin näytille josta puheenollen ajattelin myös alkaa vääntämään joistakin suuremmista manipulaatioista tämmöisiä "making of" kuvia, joissa näkyy alkuperäinen teos sekä lopputulos jotta hieman mielikuvaa voi saada että mistä sitä on lähdetty liikkeelle mutta kunnon tutoriaaleja en tule jakamaan netissä vaan niitä saattaa lähitulevaisuudessa löytyä kirjan muodossa mutta se onkin sitten oma juttunsa ja tässä teille ensimmäinen making of-kuva...

Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetään vuosittain myös Roskaelokuvafestivaali, joka on suunnattu lähinnä näille "riippumattomille tuotannoille" eli indielle. 2010 on juhlavuosi ja näytöksessä on mukana monenlaista elokuvaa, mukaanlukien OUR Pro:n "Suuret Kuviot", joka esitetään kolmannessa näytöksessä juuri ennen Trash Videon, Insane Bastardsin sekä Blood Ceremonyn yhteistä elokuvaa "Viimeinen taistelu Venuksesta".

Näytöslista on katsottavissa tässä: http://www.tamperefilmfestival.fi/shop2010/product_info.php?cPath=85&products_id=586

Tervetuloa vain mukaan. Liput on 5€ ja sisäänpääsy Yo-talolle tietenkin K-18.

Kirjoitin marras-joulukuussa arvostelun L4D2:sta, jolloin peli oli uunituore tapaus ja ensinäkemys oli lähinnä pelkkää positiivista. Nyt peliä on tullut pelattua ykkösen ohella melko paljon ja lienee sopiva hetki katsoa ja vertailla pelejä hieman ehkä kriittisemmästä näkökulmasta.

Yleisesti ottaen uuteen peliinhän sataa aina roppakaupalla päivityksiä, mutta itse en ainakaan ole huomannut päivityksistä olleen mitään merkittävää hyötyä. Steam yhteisöpalvelun puolella ainakin päivitykset ovat mitä ilmeisin syy tilastojen ja saavutusten sekoiluun. Osalle pelaajista nämä ovat vain tyhjänpäiväistä skeidaa, mutta osa taas tykkää välillä pitää silmällä omia tilastojaan ja kyllähän niihin tilastoihinkin aina pienoinen kilpailumeininki on piilotettu. Ei siis ole kovinkaan hauskaa, että joka kolmannelta pelaajalta katoaa kaikki 50 saavutusta, pelitunnit tai muut pelitilastot. Osa pelaajista on menettänyt tilastojaan jo marraskuun aikana, osa on saanut tilastonsa takaisin ja osa taas ei. Steamin puolelta tästä ongelmasta ei ole tullut mitään selvitystä. Tästä siis ensimmäinen iso miinust koko järjestelmälle.

Jätän suosiolla tästä teksistä pois sen yleisen arvostelulöpinän ja menen suoraan asiaan; tarkoittaa sitä, että jos peliä ei ole pelannut niin kaikista asioista ei välttämättä tajua mitään.

L4D Vs. L4D2
Kentät & Hunter

Selviytyjien osalta kentät käyvät tylsiksi ajan myötä molemmissa peleissä, mutta ykkösessä ehkä hieman nopeammin. Minkä takia sitten otin saastuneista sitten Hunterin tähän vertailuun mukaan? Kakkosen kenttäsuunnittelu on raiskannut Hunterilla pelaamisen lähes kokonaan. Ykkösessä on jatkuvasti katuja, kerrostaloja, torneja, kanjoneita ym. avaria ympäristöjä, joissa saastuneilla pelaavat voivat saada aikaan täydellisen väijytyksen koska tahansa. Kakkosessa tähän ei ilmeisesti ole tarvetta kun Huntereitakin voi olla pelissä vain yksi kerrallaan. Kentistä löytyvät hyvät väijytyspaikat voi melkein laskea yhden käden sormilla. Onnistuminenkin tämmöisestä harvinaisesta paikasta on minimoitu, sillä kentät ovat täynnä näkymättömiä seiniä, kattoja ja muita bugisia esteitä. Hunter on edelleen kaikista pelattavista saastuneista paras, sillä se ei pidä juostessaan mitään järkyttävää meteliä ja sillä edelleen pääsee melko vapaasti paikkoihin, joihin muilla saastuneilla ei ole asiaa.
Kenttäsuunnittelu kusee myös siltä osin, että saastuneille ei ole kehitetty mitään selkeää linjaa, minne saa mennä ja minne ei. Joidenkin rakennusten katolla on kieltomerkit kentän päättymisen vuoksi tjm. mutta sitten on useita rakennuksia joidenka katoille aina yritetään kiireessä mennä hunterilla, mutta pääsy on estetty jälleen näkymättömällä seinällä. Olen myös monesti miettinyt, että "mikä tekee tästä vesirännistä niin erityisen, että vain tätä pitkin voi kiivetä ylös eikä tuosta, joka on seuraavassa talossa?" Tähän kategoriaan kuuluvat myös verkkoaidat, seinillä kasvavat köynnökset, talojen kulmat ym. kiipeämiseen sopivat kohteet. Aina saastuneella pelaavalle on vain se tietty merkitty kohta siinä verkkoaidassa, josta voi kiivetä yli. Ykkösessä tämä ei niinkään paljoa haittaa, koska Huntereita voi olla pelissä 4 samaan aikaan, mutta kakkosessa joukko koostuu usein toivottoman naurettavasta kokoonpanosta, jolla ei saa mitään aikaiseksi.

L4D Vs. L4D2
Boomer

Kakkonen saa plussat aseiden määrästä ja erityisesti lähitaisteluaseiden lisäämisestä peliin. Lähitaisteluaseilla taltuttaa päälle käyvä lauman melko helposti ja saa ainakin saastuneet pois iholta. Ykkösessä Boomerin oksennus osuu melko kauas vaikka hahmo onkin yhtä hidas molemmissa peleissä ja kuolee yhtä helposti. Myös kuoleman yhteydessä tapahtuva räjähdys heittää oksennusta melko laajalle alueelle ja pakottaa pelaajat olemaan varuillaan. L4D2:n suhteen en edes ymmärrä minkä takia koko hahmo on edelleen mukana kuvioissa. Oksennuksella ei enää osu hyvin hajallaan olevaan joukkoon yhtä hyvin kuin ykkösessä vaan koko yritys päättyy yleensä noloon räjähdykseen jossakin katon reunalla. Myöskään kamikaze hyppääminen katolta selviytyjien läheisyyteen ei tuota samaa tulosta kuin ykkösessä, sillä räjähdyksen onnistuminen vaatii melkein lähitaisteluetäisyyden. Pienikin onnistuminen on yleensä aika mitäänsanomaton, sillä laumaa tulee usein melko vähän ja lähitaisteluaseiden ansiosta se ei edes ehdi aiheuttaa sen suurempaa kaaosta. Luin jostakin, että kehittäjillä oli tarkoituksena tuoda peliin uusi saastunut nimeltä "Screamer", joka olisi ilmeisestikin ollut jokin pakkopaitaan sonnustautunut Jockeyn kaltainen kummajainen, joka olisi houkutellut laumaa selviytyjien kimppuun olemalla pelkästään läsnä ja kiljumalla. Hahmo olisi omasta mielestäni ollut tässä tapauksessa Boomeria käytännöllisempi hahmo ja versuksessakin oltaisiin ehkä saatu yksi Hunter lisää, sillä Screameria tuskin olisi voitu pelata. Screamer olisi myös poikennut muista saastuneista ilmeisestikin siinä, ettei se itse hyökkäisi pelaajien kimppuun vaan kiljumisen jälkeen se vain pakenisi paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.

L4D Vs. L4D2
Jockey, Spitter & Charger

Tässä ei voida varsinaisesti vertailua suorittaa, koska näistä hahmoista yhtäkään ei ykkösessä ollut. Hyvä niin.

Jockey:
Jos yhtään epäilet, että jokin asia voisi joskus järkyttää mielenterveyttäsi niin tässä on hahmo, jonka vuoksi en voi suositella L4D2:sta. Jockey on ehdottomasti ärsyttävin hahmo niin pelata kuin kohdata pelissäkin. Tämä saastunut ei aiheuta vahinkoa nimeksikään, mutta sen sijaan se kuolee todella helposti... joka ei tietenkään ole huono asia. Jockeyn yksinkertainen idea on vain loikata jonkun pelaajan niskaan ja johdattaa tämä kauas muista pelaajista, tarjoilla se mahdollisesti Chargerille tai muulle tehokkaammalle saastuneelle tai pudottaa jostain korkealta alas. Pelissä on kuitenkin todella vähän tilanteita, joissa Jockeylle olisi oikeasti käyttöä. Pelaajien niskaan hyppiminenkin onnistuu harvoin ensimmäisellä yrittämällä ja koko yritys päättyy yleensä mielenterveyttä molemminpuolin rasittavaan hyppelyyn edestakaisin selviytyneen ympärille kunnes Jockey tönitään kuoliaaksi, jonka jälkeen joku pelaajista tulee hermonsa menettäneenä tyhjentämään viimeisetkin lippaansa jo kuolleeseen tonttuun. Hahmon ehkä ainoa hyvä puoli on, että se laittaa vastustajan hermot koetukselle. Pelkästään Jockeyn äänen kuuleminen aiheuttaa vastustajissa usein hermoromahduksen.

Spitter:
Tästä hahmosta ei niinkään pahaa sanottavaa. Tarvitsee vain lähes aina yhteistyötä joltakin toiselta pelaajalta, että spitti aiheuttaa riittävästi vahinkoa. Hahmon huonoin puoli on sen heikkous.

Charger:
Tämä ei voi olla Valven kehittämä hahmo. Miten Half-Life 2:n ja Portalin tekijöiltä voisi tulla näin fysiikan rajoja sekä realismia vastustava viritelmä. Charger on uusista hahmoista ehdottomasti käytännöllisin ja onnistuessaan siitä on todella paljon hyötyä, mutta mahdollisuus epäonnistumiseen on kuitenkin noin 80%. Lattialla lojuvat roskat, matkalaukut ym. pienet objektit voivat osoittautua Chargerille ylitsepääsemättömiksi esteiksi, joka hahmon koon huomioiden tekee siitä lähes koomisen. Chargeria ei myöskään ryntäyksen aikana voi ohjata yhtään, joten tarkka tähtääminen täytyy suorittaa usein puolessa sekunnissa. Hahmo olisi vieläkin parempi jos sitä voisi ryntäyksen aikana ohjata edes vähän. Monista pelaajista on tullut jo melko hyviä härkätaistelijoita tässä muutaman kuukauden aikana, joten suurin osa yrityksistä päättyy seinään.

Yhteenveto:
Alkaa jo hieman tuntu turhalta tämä kirjottaminen ja varmasti jotain jäi kertomatta, mutta mitään pisteitä en osaa peleille nyt antaa. Ykkönen on ehdottomasti yksinkertaisempi ja tähän sisältyy toimiva pelattavuus, kentät, hahmot ja peli on muutenkin "ehjä". Kakkonen on huomattavasti ykköstä monipuolisempi lähes kaikilta osa-alueilta, mutta pelimuotoja ja vaihtoehtoja versukseen olisi kiva saada enemmän. Kakkosta voisi olla mielenkiintoista kokeilla pelata ykkösen simppelillä versus-kokoonpanolla. Tästä on paljon väitelty ja mielipiteitä sataa monesta suunnasta, että kumpi peleistä nyt on se parempi. Yksinkertainen vai monipuolinen? Omasta mielestäni kumpikaan ei ole negatiivinen termi...
Itse en pelannut ykköstä heti sen julkaisun jälkeen, joten en tiedä oliko siinä yhtä paljon bugeja ja vikoja, mutta jaksan olla kakkosen suhteen vielä optimistinen, että Valve saa suuren osan näistä bugeista ja vioista korjattua.

Vuosi: 2010
Ohjaus: James Cameron

Cameron lukeutuu ehdottomasti niihin ohjaajiin, jotka harvemmin pettävät katsojansa. Ollaan tultu myös siihen tekniikan aikakauteen, että Avatarin tekeminen oli mahdollista. Titanicin edellisenä ohjauksenaan tehnyt Cameron on tehnyt yksinkertaisesti upean elokuvan.

Elokuva:

Ajatukseni oli pitää tämä teksi mahdollisimman lyhyenä, koska ei näitä taida monikaan lueskella enkä ole tällä hetkellä juurikaan sillä tuulella että huvittaisi kirjoittaa koko lauantai ilta jotain arvostelua. Elokuva on kestoltaan hirvittävät 2 tuntia 44 minuuttia, mutta se ei loppupeleissä haitannut muuta kuin tekniikan osalta ja tähän palaan seuraavassa osiossa. Elokuvan maailma on upea, mielikuvituksellinen, aistittava ja monella tapaa värikäs. Elokuvan asetelmat ovat kaikin puolin mielenkiintoiset vaikkakin muutamaan otteeseen melko pitkälti ennalta-arvattavat. Cameronin elokuvat nyt eivät koskaan sisällä roppakaupalla über nerokkaita juonenkäänteitä vaan tarina on suoraviivainen, puhdas ja sellainen, joka taitavasti kalastaa lähes kaikki valtavirta-elokuvien katsojat kuten kriitikotkin. Elokuva, josta jää yksinkertaisesti hyvä fiilis. En nyt lähde kertomaan sen pidemmin tarinasta mitään, mutta aika pitkälti tuli Disneyn piirretyt ym. satu-elokuvat mieleen tästä.

Tekniikka:

Sitten siihen itse ASIAAN. Elokuvaahan ei pitäisi arvostella heti katsomisen jälkeen, joten voin palata siihen vielä myöhemmin. Tekniikan kehittyminen on nyt tuonut 3D:n mahdolliseksi elokuvien tekemisessä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään uunituore teknologia niin se on silti helvetin kallis. Avatar oli ensimmäinen kosketukseni 3D elokuvaan ja voin sanoa heti ja suoraan, että tekniikka on vasta "lapsen kengissä". Mutta, jos tekniikka tätä vauhtia jatkaa kehittymistään niin seuraavan 10 vuoden aikana 3D-elämys varmasti kehittyy järkevämpään muotoon.

Teatteriin mennessäni olin jo hieman kriittisellä tuulella; En elokuvan vaan pikemminkin tekniikan suhteen. Myöhästyin paikkavarauksestani, mutta onneksi keskeltä lähes täyteen varattua plevna 1:stä paistoi vielä yksi paikka. Tämän härdellin aikana ehdin jo hetkeksi unohtaa koko 3D tekniikan, mutta heti ovella lyötiin kouraan eriskummalliset kakkulat. Kyseisten lasien valmistaja on varmaankin pyrkinyt välttämään mahdolliset iso- tai pieninenäisten ihmisten syrjintä-syytöksen ja tehnyt laseista mahdollisimman epämukavat kaikille. 2 tuntia 44 minuuttia ja ties kuinka monta sekuntia, mutta ei kiitos yhtään ylimääräistä. Lasien tummennus oli myös yksi suuren suuri miinus, joka laittoi minut heti mainosten aikana miettimään lasien tarpeellisuutta. Kirjaimellisesti tuntui siltä kuin olisi katsonut koko elokuvan aurinkolasit päässä. Laseissa oli myös omituinen peilaava pinta sivuissa, siten, että vielä mainosten aikana näin takanani istuvan naisen oikealla ja popcornejaan ahmivan tyypin vasemmalla (toimivat kuten auton peilit). Valojen sammuessa vasempaan silmääni vilkkui edelleen projektorista tuleva valo, mutta onneksi olin pukenut lähtiessäni huppariin ja istuinkin koko näytöksen ajan huppu päässä.

Itse tekniikka vakuutti heti alussa ja etu-alalla kuvassa olevat hahmot olivat mukavasti tulleet valkokankaasta kosketettavalle etäisyydelle. Sivusilmällä oli hauska katsoa muita katsojia kun joku aina yritti tavoitella jotain ilmassa leijuvaa pölyhiukkasta tai puun lehteä. Pakko kuitenkin todeta, että tekniikan suhteen tekijöillä on vielä paljon opittavaa, paljon asioita täytyy ottaa huomioon kuvakerronnassa ja tekniikasta on tehtävä mukavempaa katsojan silmille. Itsehän kärsin tällä hetkellä päänsärystä, joka saattaa johtua lasien epämukavuudesta, mutta myös itse elokuvasta. Elokuvassa tapahtuva liike ei ollut mielestäni erityisen sulavaa. En tiedä mistä tämä johtuu. Oliko elokuva 24 fps? 25 fps? 30fps? vai sitten jotain suurempaa? 3D:nä tehtävien elokuvien kuvanopeus pitäisi varmasti olla yli 60 kuvaa sekunnissa ihan senkin takia, että ihmisen silmä on uteliaampi tämän hienon tekniikan edessä ja vaeltaa kohteesta toiseen ainakin omasta mielestäni nopeammin kuin tavallisessa 2D elokussa. En ole mikään tutkija tai asiantuntija, mutta tuntui siltä kuin silmä jättäisi sen verran kuvia välistä, että hieman nopeampi liike sai kohteen näyttämään suttuiselta ja nykivältä. Rauhalliset kamera-ajot olivat mukavaa katsottavaa, mutta nopeatempoisesti leikatut toiminta-kohtaukset yhtä sotkua, joidenka aikana teki kovasti mieli ottaa lasit kokonaan pois päästä. Tarkennukset ja syväterävyydet täytyy kuvaamisessa ottaa entistä paremmin huomioon sillä rauhallisisa kuvissa erittäin syväterävät kuvat olivat todella upeita, mutta joissakin taas oma silmä ei millään keksinyt, että mitä kohdetta olisi pitänyt seurata. Tekstitys-rivin siirtyminen ruudulla aina tiettyyn paikkaan kai yritti olla jonkinlainen suuntamerkki, mutta keskityin itse elokuvaan omalla englannin-taidollani sillä 3D-tekstityksen seuraaminen vaati silmiltä paljon enemmän ja oli melko raskasta.

Hyvä elokuva, mutta tekniikan suhteen on vielä paljon kehitettävää.

Elokuva: *****
Tekniikka: ***