IRC-Galleria

Vuosi: 2009
Ohjaus: F. Gary Gray

Onhan näitä kosto-elokuvia jo nähty vaikka kuinka ja paljon. Mies, joka menettää kaiken lähtee yhden miehen sotaan oikeuden puolesta. Kuulostaako tutulta? Tällä kertaa konseptissa oli tosin jotain uutta, joka herätti oman mielenkiintoni elokuvaa kohtaan.

Gerard Butler on Clyde Shelton, mies, jonka vaimo ja tytär murhataan raa'asti. Toinen syyllisistä tuomitaan kuolemaan, mutta pääsyyllinen pääsee pienemmällä tuomiolla todistettuaan rikostoveriaan vastaan. Tätä asiaa Sheltonin on mahdotonta niellä ja asianajaja Nick Rice (Jamie Foxx), joutuu vain toteamaan, että "näin laki toimii". Elokuvassa loikataan oikeudenkäynnistä 10 vuotta eteenpäin, jolloin toisen rikollisen teloitus astuu voimaan, mutta jokin menee pahasti pieleen ja kivuttomasta kuolemasta tuleekin aivan jotain muuta. Pian myös pääsyyllinen pääsee kokemaan kohtalonsa, mutta mitäs sitten? Kyse ei ole enää kostosta vaan sodasta haperoa lakijärjestelmää kohtaan. Kymmenen vuoden aikana Shelton on suunnitellut tekonsa niin hyvin, että jokainen järkevä ihminen tietää hänen olevan syyllinen jokaiseen murhaan, mutta lain määrittelemien todisteiden puutteessa häntä ei voida pysyvästi tuomita. Sheltonin yksinkertainen mutta "mahdoton" tavoite on muuttaa lakia ja saada ihmiset ymmärtämään sen heikkous. Aina kun opetus ei mene läpi niin ihmiset saavat kärsiä Sheltonin nerokkaista iskuista.

Kyseessä on melko hankala elokuva, joka pyrkii olemaan realistinen, mutta silti tavoittelee niin suurta asiaa että sen melkein jokainen katsoja tietää olevan mahdotonta. Kuinka pitkälle yhden "rikollisen/lainkuuliaan kansalaisen" täytyy mennä muuttaakseen lakia? Niin pitkälle, että siihen ei yksi elokuva riitä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään historialliseen tapahtumaan perustuva elokuva niin katsomista varjosti jotenkin lievä turhautuminen, koska oli jo niin vahva tunne siitä kuinka elokuva päättyy. Elokuvan lopussa kun joutuu toteamaan, että "mä arvasin", niin teos on korkeintaan keskinkertainen. Offtopicina täytyy nostaa esille vertaus historialliseen Tom Cruisen tähdittämään Operaatio Valkyyriaan, joka kertoi Hitlerin salamurha-yrityksestä. Elokuva tempaisi tapahtumillaan kyllä mukaansa, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tietää katsonko dokumenttia vai elokuvaa. Tuntui jokseenkin typerältä jännittää elokuvaa ja sen tapahtumia tietäen alusta alkaen ettei mikään hienoista suunnitelmista tule onnistumaan. Inglorious Basterds olikin sitten jotain paljon parempaa, mutta palataampa oikean elokuvan pariin. Elokuva varmasti myös jakoi katsojat kahteen ryhmään: Sheltonin kannattajiin ja Ricen kannattajiin. Itse näin Sheltonin elokuvan "hyviksenä" ja lain "pahiksena". Lakimuutoksen toteutuminen olisi rikkonut elokuvasta realismin, Shelton olisi saanut tuomionsa ja elokuva olisi päättynyt "onnellisesti" kuolemantuomioon. Oikeastihan Sheltonin suunnitelmat paljastuivat jokseenkin tylsien johtolankojen alta ja viimeiseen oppituntiin kaupungintalolla tarkoitettu pommi päätyikin Sheltonin omaan eristysselliin. Näin elokuvan "sankari" kuoli ja kaikki päätyvät ainoastaan ihmettelemään kuinka nerokkaasti hän toteutti itsemurhansa. Yksikään oppitunti ei mennyt perille, lakeja ei muutettu ja oikeastaan kaikki Sheltonin kosto-murhien jälkeen oli yhtä tyhjän kanssa.

Elokuvan tavoite onkin selvästi vain kertoa se, että lakijärjestelmässä on pahoja aukkoja ja siitä on tullut ylitsepääsemätön muuri jonka rikolliselta puolelta voidaan heitellä kuinka paljon kiviä vain löytyy, mutta toisella puolella ei ole oikeutta vastata kiven heittäjälle, ellei tämä ole kirjoittanut henkilötietojansa murikkaan.

Kokonaisuudessaan pidin elokuvan alusta, ideasta, tunnelmasta ja vastakkainasettelusta sekä siitä, että pystyi jopa kesken elokuvan asettamaan itsensä kumman tahansa päähahmon rooliin tuntematta olevansa huono ihminen. MUTTA elokuvan lopetus oli yksinkertaisesti perseestä. Kuten jo mainitsin niin itse ainakin alusta lähtien tiesin/arvasin Sheltonin taistelevan ensi-sijaisesti lakia vastaan eikä sitä taistelua voi voittaa. En juurikaan keksi mitään järkevää ratkaisua kuinka elokuva oltaisiin voitu lopettaa paremmin, mutta näin nerokkaita käänteitä sisältäneen elokuvan jälkeen on harvinaisen turhauttavaa kokea noin tylsä sekä typerä lopetus.


**