IRC-Galleria

Ohjaus: Peyton Reed
Vuosi: 2008

Näitä Jim Carreyn komedioita tulee aika tasaseen tahtiin ja kaikki ovat jotakuinkin samanlaisia. Odotukset eivät siis olleet Kyllä-miehen kohdalla mitenkään erikoiset. Yleensä Carreyn elokuvat alkavat hyvin, etenevät paremmin kunnes yhtäkkiä asiat on päin helvettiä ja siitä sitten noustaan. Tämä ei suurta muutosta tähän totuttuun rytmiin tuo.

Kun selvisi syy, jonka takia Carreyn näyttelemä Carls sanoo "kyllä" (melkein) kaikkeen niin koko elokuva alkoi vaikuttaa todella "köyhältä". Alustavasti odotin jotain aivovammaa onnettomuuden seurauksena tai muuta vastaavaa, mutta tuohon YES-tapahtumaan osallistuminen oli "really lame". Paikotellen Carl vastaa "kyllä", mitä älyttömämpiin kysymyksiin eikä tuo YES-tapahtuma oikein riitä antamaan ymmärrettävää syytä sille. Carl vastailee myös vähän väliä keskustelun yhteydessä tulleisiin kysymyksiin "ei" ja tämä pisti ainakin heti omaan korvaani. Ok, kyseessähän ei siis ole mikään aivovamma joten Carl tuntee sanan "ei", mutta koko elokuvan idea alkaa jo alusta lähtien hajota käsiin ja tiettyihin kysymyksiin ei kukaan ihminen vastaisi "kyllä" ilman vakavaa aivovammaa.
Elokuvan loppu tosin oli kohtuullisen hyvä ja toi selityksiä moneenkin asiaan, mutta tämä tapahtui ehkä liian myöhään. (Spoileri) Carl siis yksinkertaisesti oli vain pässi kun otti tapahtuman idean niin vakavasti.

Jim Carrey on näyttelijä, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa ja hän vetää roolinsa aivan samalla tavalla kuin elokuvissa Bruce - taivaan lahja, Fun with Dick and Jane, Liar Liar ja Me, Myself & Irene. Näiden elokuvien edellisestä katsomiskerrasta on jo kulunut jokseenkin paljon aikaa, joten suuria vertauksia en lähde suorittamaan. Se on kuitenkin pakko mainita, että Jim Carrey ei osaa näytellä humalaista. Se on monille näyttelijöille oikeasti vaikeaa ja toisille taas äärettömän helppoa. Yes Manin baarikohtaus oli kylläkin niin nolo, että sen voisi luokitella jopa epäonnistuneeksi. Red Bullin vaikutuksen alaisena Jim Carrey puolestaan esittää takavuosien roolihahmoaan Ace Venturaa.

Kokonaisuutena elokuva on "ihan ok" perus-Jim Carrey-paketti, josta ei noloja tilanteita puutu.


***

Voipi olla, että jatkossa en näitä 3- tähden elokuvia jaksa arvostella ellei kyseessä ole sitten jokin erityisen odotettu tai hehkutettu teos. Arvosteluni tulevat siis olemaan jatkossa paskan pH-arvon mittaamista tai tähtitiedettä.

Minkä helvetin takia ei voida kunniottaa tekijöiden alkuperää esim. elokuvissa. Minkä takia tarvitaan jotain naurettavia suomennoksia elokuvien nimistä? Jos joku pelle täällä ei osaa englantia niin itkeskelköön sitä siellä pimeässä nurkassaan. Suora suomennos kuulostaa usein tyhmältä, joten elokuvalle joudutaan keksimään kokonaan uusi nimi, mikä on omasta mielestäni laitonta. Ainakin sen pitäisi olla. Jos itse kirjoitan, ohjaan ja kuvaan elokuvan nimeltä "Vierailijat" ja se lähtee maailmalle niin itse näkisin asian loukkaavana jos jossain vitun Ruotsissa elokuvaa esittäisiin nimellä "Rantasaunan hiipparit".

Tähänkin on varmasti joku laki/säädös olemassa kun näin saa tehdä, mutta alkuperäistä merkitystä ei saisi vaihtaa. Ihan hävettää suomalaisten puolesta kun pitää kääntää noita nimiä. Pitäisikö niitä alkaa peräti duppaamaan (päällepuhumaan) jotta viesti menisi paremmin perille. Korvataan Clive Owen Kari Hietalahdella ja Dicaprio Pääkkösellä... v*ttu!

1. Oletko koskaan suudellut kauemmin kuin 3 minuuttia?
-Hmm... kyllä se ajantaju sen verran katoaa, etten osaa sanoa.

2. Nukkunut jonkun toisen sängyssä?
-Joo

3. Suudellut saman sukupuolen edustajaa?
-E

4. Suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana?
-Hmm... olikohan se sama ilta :/

5. Tullut umpihumalassa yöllä kotiin?
-Njoo

6. Käyttänyt huumeita?
-En, eikä kuulu suunnitelmiin.

7. Ajanut ylinopeutta?
-Aina kun poliisi ei näe

8. Maalannut huoneesi?
-En

9. Tanssinut peilin edessä?
-En

10. Pettänyt suhteessa?
-En.

11. Varastanut rahaa kaveriltasi?
-En

12. Mennyt juuri tapaamiesi ihmisten auton kyytiin?
-Joo

13. Ollut nyrkkitappelussa?
-En

14. Karannut kotoasi?
-En

15. Suudellut "tuntemattoman" kanssa?
-No periaatteessa

16. Lähtenyt kotoasi, ilman, että kerrot vanhemmillesi?
-Joo

17. Lintsannut koulusta, että voit tehdä jotain kivempaa?
-Joo

18. Nähnyt jonkun kuolevan?
-En

19. Ollut lentokoneessa?
-Joo

20. Suudellut valokuvaa?
-En

21. Nukkunut kolmeen saakka?
-Ehkä joskus

22. Maannut selälläsi ja katsellut pilvien lipuvan ylläsi?
-Kyllä

23. Tehnyt lumienkeliä?
-Juu

24. Ollu naamiaisissa?
-Jep

25. Huijannut pelissä?
-Jep

26. Ollut yksinäinen?
-Usein.

27. Nukahtanut töissä/koulussa?
-Oh yeah

28. Inhonnut omaa ulkonäköäsi?
-Joskus

29. Eksynyt?
-Joo, Tampereen Anttilan kulmalle joskus naperona

30. Ollut toisella puolella maailmaa?
-En

31. Itkenyt itsesi uneen?
-No en varsinaisesti

32. Laulanut karaokea?
-Se luokiteltaisiin jonkin asteiseksi terrorismiksi. En.

33. Metsästänyt lumihiutaleita kielelläsi?
-Joo

34. Suudellut vesisateessa?
-En

35. Laulanut suihkussa?
-En

36. Nähnyt unta, että menet naimisiin?
-Joo

37. Leikkinyt meneväsi naimisiin?
-En

38. Laittanut kielesi rautapaaluun talvella?
-En

39. Mennyt kouluun puolialasti?
-En

40. Istunut katolla?
-Joo

41. Matkinut kanaa?
-wat?

42. Yrittänyt iskeä itseäsi huomattavasti vanhempaa ihmistä?
-En

43. Nauranut niin, että kyyneleet valuu silmistäsi?
-Joo

44. Luntannut kokeissa?
-En

45. Menettänyt muistisi ryypätessä?
-Joo

46. Itkenyt jonkun vuoksi?
-Joo

47. Omistanut jonkin soittimen?
-Joo

48. Ollut tekemisissä poliisin kanssa?
-En

49. Onko sinulla ollut tunteita ihmistä kohtaan, joka ei ole tuntenut samoin?
-Joo

50. Ovatko vanhempasi eronneet vai naimisissa?
-Joo

51. Vegetaristi?
-En

53. Syötkö?
-Joo

54. Meikkiä?
-wat? en syö meikkiä.

55. Kuorsaatko?
-Joo

56. Lontooseen, karibialle vai Nykiin?
-Joo

57. Hampurilainen vai hot dog?
-Joo

58. Ranta, kaupunki vai maaseutu?
-Joo

59. Koska viimeksi itkit?
-no vittu. Ehkä vuosi sitten.

60. Oletko antanut pakit jollekin?
-Noh... periaatteessa :P

61. Rullaatko spaghetin haarukan ympärille vai katkotko sen?
-Rullaan tietenkin

62. Puhutko unissasi?
-Joskus jotain

63. Ikkuna- vai käytäväpaikka?
-Ikkuna

64. Oletko ikinä tavannut kuuluisaa bändiä/laulajaa/näyttelijää?
-No periaatteessa.

65. Paras pikaruokala?
-Evin

66. Osaatko laittaa ruokaa?
-Osaan... jotain.

67. Mitä ruokaa inhoat?
-Laatikoita ja kiusauksia.

68. Osaatko laulaa?
-En

69. Paras alkoholiton juoma?
-Aika paha. Appelsiinimehu

70. Paras alkoholillinen juoma?
-Jägermeister

71. Tämän hetkinen ihastuksesi?
-Riski on että se lukee tän... ei voi...

72. Tämän hetkinen mielialasi?
-

73. Kuka sai sinut viimeksi suuttumaan?
-Se keneltä tämän kyselyn pöllin :P

74. Kuka sai sinut viimeksi nauramaan?
-Tanilan Jorma, matikanopettaja

75. Mikä kaduttaa?
-Jotkut hölmöilyt :(

76. Mitä tapahtui viimeksi kännissä ollessasi?
-No ei vittu yhtikäs mitään.

78. Paitasi väri?
-Ei ole just nyt.

79. Oletko huonoa seuraa?
-En tiedä. Ehkä joskus.

80. Pidätkö tanssimisesta?
-Riippuu...

81. Viimeisin baari jossa olit?
-Semafori

82. Oletko valvonut koko yötä?
-Muutaman kerran

83. Ketä aiot seuraavaksi suudella?
-No eipä ole juuri mielessä.

84. Oletko tehnyt asioita, joita et haluaisi joidenkin ihmisten tietävän?
-Olen

85. Kuka viimeksi kouraisi takapuoltasi?
-Eipä kai ole tapahtunut

86. Onko kukaan muuttanut elämääsi?
-On

Paskoihin kysymyksiin paskoja vastauksia...

Rehellisesti, kuinka montaa naista olet suudellut?
-hmm... 7

Rehellisesti, minkä väriset alusvaatteet sinulla on ylläsi?
-hmm... mustat

Rehellisesti, mikä on mielessäsi?
- Vappu... vaikka onkin pääsiäinen.

Rehellisesti, mitä teet juuri nyt?
-No vittu arvaa.

Rehellisesti, oletko omasta mielestäsi viehättävä?
-empä kai.

Rehellisesti, oletko tehnyt jotain pahaa tänään?
-en.

Rehellisesti, katsotko joskus Disney channellia?
-en.

Rehellisesti, oletko kateellinen jollekin?
-joskus.

Rehellisesti, mikä tekee sinut onnelliseksi?
-en tiedä.

Rehellisesti, puretko kynsiäsi?
-en.

Rehellisesti, haluatko nähdä jonkun juuri nyt?
-kyllä.

Rehellisesti, onko sinulla salaisuutta mitä kukaan muu ei tiedä?
-Eipä kai.

Rehellisesti, milloin viimeksi olet käynyt pikaruoka-ravintolassa?
-ehkä viikko sitten.

Rehellisesti, oletko lojaali?
-Olen

Rehellisesti, missä sinun pitäisi olla juuri nyt?
-Kylmäkoskella. Tekemässä lopputyötä, läksyjä, elokuva-käsikirjoituksia ym. kaikkee vittu.

Rehellisesti, oletko ihastunut?
-Olen

Rehellisesti, miten teillä menee jos olet ihastunut?
-No ei mitenkään.

Rehellisesti, mitä sanoit viimeksi ja kenelle?
-"Joo, nähdään sitte" - Hannulle

Rehellisesti, milloin viimeksi harrastit seksiä?
-Ehkä puolisen vuotta sitten.

Rehellisesti, jos suutelet jotakuta naista, kerrotko siitä heti parhaille ystävillesi?
-Miks kertoisin? vittu mä mikään teini ole.

Rehellisesti, mitä teet kun olet todella vihainen?
-Eristäydyn. Vedän kännit ja rauhotun tai keksin jotain muuta rauhoittavaa tekemistä.

Rehellisesti, mikä on pahinta mitä olet tehnyt kun olet ollut todella vihainen?
-Pahoittanu muitten mieliä.

Rehellisesti, oletko saanut jonkun itkemään koska olet ollut vihainen?
-Lue vaikka se edellinen kysymys ja vastaus!

Rehellisesti, oletko onnellinen tällä hetkellä?
-Empä kai.

Rehellisesti, ihastutko helposti?
-Kyllä... turhankin.

Rehellisesti, onko sydämesi joskus särkynyt?
-On.

Rehellisesti, voisitko antaa pettämisen anteeksi?
-En. Se on siinä sitten (piste)

Rehellisesti, oletko säätänyt ystäväsi naisen kanssa?
-En.

Rehellisesti, haluatko lapsia ja olisitko valmis isäksi?
-Ehkä, mutta en ole valmis.

Rehellisesti, kuinka monta?
-En tiedä, ehkä kaksi.

Rehellisesti, voisitko edes harkita adoptiota?
-En.

Rehellisesti, jos joku olisi ihastunut sinuun, haluaisitko tietää?
-Aina.

Rehellisesti, tykkäätkö leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?
-Hmmm... riittää että olen vaikea ihminen.

Rehellisesti, oletko deittailut yli kolmee naista yhtä aikaa?
-En.

Rehellisesti, uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
-Kyllä.

Rehellisesti, oletko romanttinen?
-Ehkä.

Rehellisesti, luuletko voivasi muuttaa ihmistä?
-Joskus.

Rehellisesti, voisitko mennä naimisiin rahan takia?
-En.

Rehellisesti, onko seksisuhde hyvä vai huono asia?
-Joillekin se on hyvä kunhan ei rakastu.

Rehellisesti, oletko koskaan toivonut saavasi jonkun naisen itsellesi mutta pilasit itse kaiken?
-Kyllä kai.

Rehellisesti, oletko koskaan särkenyt jonkun sydämen?
-No en tiedä.

Rehellisesti, mitä tekisit jos näkisit ihmisen jota rakastat sängyssä toisen miehen kanssa?
-En tiedä... mitään hyvää tuskin.

Rehellisesti, oletko koskaan kilpaillut jostakin naisesta jonkun kanssa?
-Eipä ole tullut tilannetta vastaan. En kyllä ole kiinnostunut kilpailemaan.

Rehellisesti, millainen oli viimeisin suudelmasi, kenen kanssa ja milloin?
-...

Rehellisesti, onko sinulla ollut seksisuhde jonkun kanssa?
-Ei.

Rehellisesti, voisitko lyödä jotakuta ihmistä juuri nyt?
-En ketään tiettyä.

Rehellisesti, oletko harrastanut seksiä julkisella paikalla? Jos olet, niin missä?
-En.

Rehellisesti, oletko koskaan varastanut?
-Olen.

Ohjaus: David S. Goyer
Vuosi: 2009

Kauhu on kuollut. Kukaan ei osaa enää tehdä mitään uutta tai omaa. Joku ääliö jossakin meni tätä elokuvaa kehumaan, joten pakkohan se oli katsoa.

Elokuvan juonesta ei tarvitse kertoa mitään, koska se oli vain yksinkertainen ja tylsä putkijuoksu. Hyvännäköinen muija näkee harhoja, tekee itsestään idiootin käytöksellään, alkaa etsimään ratkaisua ja löytää sen. Hahmoja ei pahemmin esitellä ja he jäävät katsojalle aivan tuntemattomiksi. Heihin ei voi samaistua eikä heidän puolestaan osata pelätä, mikä on toimivien kauhu-elokuvien selkäranka. Elokuva tarjoilee alusta lähtien böö-säikyttelyä ja lähes kaikki mahdolliset kliseet liukuhihnalta niin nopealla temmolla että niissä ei ole mitään järkeä. Käsikirjoitus on surkea, näyttelijät ovat keskinkertaisia ja osittain todella surkeita. Elokuva lainaa ja varastaa lähestulkoon kaiken muista genren elokuvista. Kaikki on ennalta arvattavissa kliseiden ja huonon, mielikuvituksettoman toteutuksen johdosta joten en voi antaa tälle edes keskinkertaisen elokuvan arvoa.


*

Ohjaus: Darren Aronofsky
Vuosi: 2000

Muistan henkilökohtaisesti kuinka meille näytettiin ala- ja ylä-asteella koulussa pätkiä Danny Boylen mestariteoksesta "Trainspotting". Kohtaukset olivat tarkkaan valikoituja huumevalistusta varten terveystiedon tunneilla ja joissakin yksittäisissä tilaisuuksissa. Kohtaukset kyllä toimivat, mutta irrallisina ne olivat melko turhaa valistusta sillä elokuva kokonaisuutena kertoo paljon enemmän. Omasta mielestäni Trainspottingin voisi nykypäivänä korvata huomattavasti rankemmalla Darren Aronofskyn ohjaamalla Unelmien sielunmessulla (Requiem for a Dream). Ehkä ala-asteella elokuvaa ei kannata esittää, mutta luulisi, että tämän valistuksen tarkoituksena olisi saada jotakin aikaiseksi.

Darren Aronofsky oli itselleni täysin tuntematon tekijä vielä vuosi sitten. Unelmien sielunmessu on valmistunut vuonna 2000, mutta näin sen ensimmäistä kertaa viime syksynä ja jouduin välittömästi ihmettelemään teoksen tuntemattomuutta. En muista kenenkään maininneen sitä aikaisemmin tai muista lukeneeni siitä yhtikäs mitään. Tämä on lähes käsittämätöntä.

Unelmien sielunmessu kertoo neljän ihmisen tarinan kylmällä ja realistisella tavalla. Kyseessä ei ole ns. hyvän päivän- elokuva, mutta siinä on kuitenkin "onnellinen loppu", joka on tässä tapauksessa erittäin suhteellinen käsite. Sara Goldfarb on TV-riippuvainen vanha nainen, joka saa eräänä päivänä puhelun ja hänelle ilmoitetaan, että pääsee esiintymään suosittuun TV-ohjelmaan. Hän innostuu rajattomasti ja aloittaa rajun laihdutuskuurin mahtuakseen vanhaan punaiseen mekkoonsa. "Keinolla millä hyvänsä" hänen on laihdutettava huomattava määrä kiloja pois ja päätyy käyttämään laihdutuspillereitä. Harry on hänen poikansa, joka on jo kaverinsa Tyronen sekä tyttöystävänsä Marionin kanssa vahvassa koukussa heroiiniin ja muihin aineisiin. Äiti tulee riippuvaiseksi laihdutuspillereistä ja nuoriso tekee rahaa huumekaupalla kunnes kaikki menee päin helvettiä ja markkinat katoavat. Rahan ja huumeiden puute ajaa riippuvaiset nuoret epätoivoisiin ratkaisuihin ja haavemaailma on muuttumassa todellisuudeksi.

Elokuva on toteutettu vain 4,5 miljoonan dollarin budjetilla, mutta todistaa jälleen kerran, että maailman parhaimpien elokuvien tekemiseen ei välttämättä tarvita miljardibudjetteja. Elokuvan tarinat ovat todella uskottavia ja toteutuksen takana lienee ihmisiä, joilla on henkilökohtaista kokemusta huumeista. Tämä päätelmä juontaa juurensa siitä, että elokuvan kulkua oli katsomishetkellä selostamassa ihminen, joka kertoi miltä minkäkin mömmön vaikutus tuntuu. Nämä kuvaukset täsmäsivät 100% kaikkiin elokuvan hallusinaatioihin, ääniin, ilmiöihin ja tapahtumiin sekä tapaan, jolla ne oli kuvattu, leikattu ja näytelty. Teknisesti elokuva on upeaa katsottavaa eikä siitä löydy oikeastaan mitään virheellistä.

Kyseessä on ehdottomasti elokuva, jota voin suositella kaikille katsottavaksi edes kerran. Jos olet juuri viettänyt elämäsi parhaan päivän niin silloin ehkä ei kannata pilata sitä tällä, mutta jälkifiilikset johtuvat aivan jostakin muusta kuin siitä, että elokuva olisi ollut paska.


* * * * *

Ohjaus: Clint Eastwood
Vuosi: 2009

Kaikenmaailman comebackit ovat nykypäivänä muotia. Bändit pitävät jäähyväiskiertueitaan, urheilutähtiä vetäytyy eläkkeelle, mutta kaikki palaavat suuren suosion saattelemina takaisin lajiensa pariin vuoden tai parin kuluessa. Tästä joukosta löytyy kuitenkin joitakin harvoja ihmisiä, jotka ovat aina tienneet mitä haluavat tehdä ja tietävät, koska on aika lopettaa.

Clint Eastwood on jo 79-vuotias supernäyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. En liene ainoa, joka on jo kymmenen vuoden ajan ihmetellyt, että "kuinka pappa jaksaa". Monet ovat vetäytyneet eläkkeelle paljon nuorempina, mutta iästään huolimatta Eastwoodin elokuvat eivät ole olleet mitään kiikkustuolidraamoja. Nähtyäni Gran Torinon trailerin, en voinut kuin hymyillä. Eastwood oli kerrankin tuonut ikänsä roolihahmoon ja teki sen kaiken lisäksi omalla tyylillään. Pian trailerin nähtyäni sain kuulla, että kyseessä olisi Eastwoodin viimeinen elokuva ja pitkä ura olisi nyt tullut tiensä päähän. Tämä nostatti ehdottomasti odotuksia korkealle.

Elokuvassa Clint Eastwood näyttelee Walt Kowalskia, joka on Korean sodan veteraani, kärttyisä, vanhanaikainen, "lievästi rasistinen" ja yksinäinen vanhus, joka onnistuu luonteensa avulla torjumaan lähes kaikki luotaan. Walt Kowalskin vaimo on juuri menehtynyt ja hautajaisten jälkeen koko suku on saapunut Kowalskin luokse. Lapsenlapset ovat kiinnostuneita videopeleistä, pukeutuvat asiattomasti hautajaisiin ja ovat avoimesti kiinnostuneita isoisän tulevasta perinnöstä jos hän sattuisi kuolemaan. Walt on kaiken lisäksi jäänyt asumaan seudulle, jonka on aikojen saatossa täyttäneet kiinalaiset maahanmuuttajat. Walt on pahasti vieraantunut lapsistaan, jotka myöhemmin ehdottavat yksin jääneelle isälleen muuttamista vanhainkotiin. Idea ei kuitenkaan vanhanaikaiseen kaljaa ja tupakkaa rakastavaan Walt Kowalskiin uppoa.

Naapurissa asuva ujo ja hiljainen kiinalaispoika Tao tekee pääasiassa naisten töitä. Hän tiskaa, tarjoilee, hoitaa puutarhaa ja on perheelle eräänlainen häpeäpilkku. Hänen serkkunsa puolestaan kuuluu paikalliseen jengiin, joka yrittää kaikin keinoin saada Taon mukaansa. Lopulta Tao joutuukin jengiläisten tulikokeeseen ja hän saa tehtäväkseen varastaa naapurin kärttyisän Kowalskin autotallissa lojuvan vuoden -72 Gran Torinon. Tulikoe menee kuitenkin pieleen sillä Tao herättää kolistelullaan Waltin, joka ilmaantuu paikalle sodan aikaisen kiväärinsä kanssa. Jonkin ajan kuluttua Tao joutuu perheen maineen puhdistamiseksi töihin Kowalskille ja heidän välinsä alkavat toimia. Walt laittaa Taon kovaan elämän-kouluun, jota varjostavat kuitenkin jengiläiset.

Elokuva on upea tarina Taon kasvamisesta nollasta mieheksi ja Walt Kowalskin suhtautumisesta ihmisiin ja itseensä. Merkityksiä voi löytää monia ja yksi on ystävyyden ja seurallisuuden merkitys vanhukselle. Elokuvan lopetus on koskettava ja edellinen lause kiteytyy vahvasi viimeisiin kohtauksiin. Clint Eastwood lienee myös laulanut itse lopputekstien "Gran Torino"-kappaleen alun, joka toi lopetukseen ainutlaatuisen säväyksen... fiiliksen... "siinä se nyt oli".


* * * * *
(Suosittelen)

http://www.riemurasia.net/jylppy/61315/Hitler_puhuu_kasvatukesta

Nina Mikkonen aiheuttaa päänvaivaa...

Ei ole todellista :D

Eilen sain jo muistutuksen, että tänään on aprillipäivä. IRC-Gallerian tekemät pilat on joka vuosi ollu aika hyviä ja on ollu hauska seurata sivusta kuinka porukka menee niihin ihan täydestä. Tänäkin vuonna näyttää uponneen aika hyvin kun "Pelastakaa IRC" tyylisiä yhteisöjä on perustettu ja porukka tuntuu olevan mukavasti pihalla :D Itse vähän mielenkiinnolla odotin että mitä tällä kertaa on luvassa ja varmasti olisin hetken ollut itsekin aivan kuutamolla jos en olisi muistanut, mikä päivä tänään on :)

Kiitos tästä :D

Ohjaus: John Moore
Vuosi: 2008

Peli, jonka elokuva-oikeudet myytiin Hollywoodiin pian pelin julkaisun jälkeen. Mietin jo tuolloin, että kuinka pelistä voi tehdä elokuvan jos peli itsessään on jo elokuva? Pelin tarina ja kerronta oli niin ainutlaatuista, että sen kääntäminen elokuvaksi täysin identtisenä olisi täysin turhaa ja rankasti muuttamalla se saisi fanikansan vihat niskaansa. Peli ilmestyi vuosituhannen alussa, joten pyöreästi kymmenen vuoden tauko antoi mahdollisuuden muokata tarinaa.

Peli-elokuvien tuskanen taival ei näytä muuttavan suuntaansa vaikka kuinka laadukkaasta ja potentiaalisesta ideasta olisikin kyse. Edes Max ei kyennyt tätä kurssia kääntämään nousuun vaan etsivä Payne vajoaa sinne herra 47:n, Lara Croftin ja muiden alemman keskikastin joukkoon. Elokuva oli visuaalisesti paikotellen hienoa katsottavaa ja peliin sen yhdisti ainoastaan ankea talvinen kaupunkimaisena, muutamat tutut nimet ja tarina. Pelin moneen kertaan pelanneena uskon saaneeni tästä paljon enemmän irti, mutta sellainen katsoja jolle pelin tarina on ennestään tuntematon, tämä tarjosi köyhän, omituisen poliisitarinan, täynnä mustia aukkoja. Henkilöhahmoista tuttuja pelistä oli Jim Bravura, Mona Sax, Jack Lupino, Alex ja tietenkin Max Payne, mutta kukaan ei onnistunut täyttämään odotuksia. Jim Bravura koki elokuvassa samanlaisen muodonmuutoksen kuin Felix Leiter James Bondeissa. Vaaleasta vanhemmasta poliisista tulikin tummaihoinen nuori kyttä. Salaperäisestä, taitavasta taistelijasta Mona Saxista tuli aikuisen naisen sijaan kostonhimoinen teini, joka esitti jonkinasteista kovista täysin sivuroolissa. Jack Lupino pysyi hyvin samanlaisen huumehörhönä, mutta hänen roolinsa elokuvassa oli "jotenkin mitätön". Suurin pettymys oli itse Max Payneä näytellyt Mark Wahlberg, joka ei mielestäni sopinut millään tavalla tunnetun etsivän nahkatakkiin. Pelissä oli lukuisia lainauksia John Woon Hong-Kong klassikoista kuten tupla-beretoilla räiskiminen ja hidastukset. Elokuvassa oli vain muutama ylihidastettu kohtaus, joista yhdessä ammuttiin. Monessa elokuvassa olen ihmetellyt pahisten ampumataidon puutteita ja tässä se vasta korostuikin. Erään hidastuksen aikana pahis ampuu about 3-6 metrin etäisyydeltä "kohti" Max Payneä ja luodit osuvat tyylikkäiden hidastusten saattelemina 3 metriä ohi hyllyyn, jossa huumeampullit räjähtelevät. En tiedä oliko tämä kohtaus tarkoitettu koomiseksi, mutta siltä se vaikutti. John Woon tupla-beretoista täytyy mainita se, että niitä ei elokuvassa nähty kertaakaan. Kokonaisuutena elokuva oli tylsä ja toimintakohtausten osuus elokuvasta oli varmaankin 5 % luokkaa. Max Payne oli elokuvassa ohuempi kuin paperinukke eikä samaistuminen onnistunut millään. Tämä saattaa johtua myös siitä, että Mark Wahlberg ei näyttänyt saatika kuulostanut Max Payneltä, joten en tiedä mitä tavallinen katsoja tästä ajattelee.

Elokuvassa kierrätettiin ihan hauskasti siis pelistä tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta samaa tunnelmaa ei tavoitettu. Tarina oli ailahteleva eikä loppuratkaisu yllättänyt. Pelin pelanneena jouduin siis pettymään taas kerran...


**


EDIT: Pitänee mainita tähän arvostelun hännille, että Max Paynen sijaan olen nähnyt jo useampia vastaavia elokuvia. Clive Owenin tähdittämä Shoot Em' Up oli aivan huippu. Owen myös näytti enemmän Max Payneltä kuin Wahlberg.