IRC-Galleria

Menin tupakalle ja uppoiduinkin ajatuksiin. Totesin, että musta on kehkeytynyt: ei ruma ankanpoikanen vaan todellinen Hannu Hanhi! Torstai oli rankka päivä. Aatu voi huonosti, ja olin koko päivän itku silmässä ja vein poikani yksin lääkäriin. Huonolta näytti. Vingutin viimeiset sataseni siihen, että saisin murun kuntoon.

Tossa parvekkeella tapahtui jotain kummallista! Aatu voi paremmin kuin koskaan, kuin taikasauvan iskusta! Puski kovempaa kuin ikinä, painoi päänsä lujaa mun olkapäätä vasten kun pidin sitä sylissä, eikä sillä tuntunut olevan kiire lähteä siitä mihinkään.

Mun elämä on ollut kummallista. Sisällä ei koskaan ole ollut syvää rauhaa, ja on tuntunut että jotain puuttuu. Aina on halunnut jotain lisää tai jotain pois. Nyt mikään ei voisi olla paremmin, en kaipaa YHTÄÄN MITÄÄN.

Kaikki on... Niin kuin pitää.