IRC-Galleria

Elämä on niin arvoituksellinen... Muutama viikko sitten oli varma, että olen etelä-suomen onnellisin ihminen, ja palaset loksahtelivat yhteen.Kaikki alkoi vihdoin olla järjestyksessä.Kaikki. Tuntui, ettei minulta enää puutu mitään. Sain itseni kevään ja kesän aikana ehjäksi,kokonaiseksi.Olin valmis palaamaan kouluun täydellä energialla, ja palaamaan työhöni, hoitamaan muita. Sisälläni paistoi aurinko. Kaikkea paransi lämmin tuuli joka pyyhälsi ylitseni kuukausi sitten. Paremmin ei enää voinut mennä. Päivät kuluivat. Olin edelleen onnellinen,mutta aistin jotain tuulessani.Se oli edelleen lämmin, muttei kanssani. Ajattelin, että tuulella on tapana kääntyä, mutta ei tällä kertaa.Kuin perhosten siipien iskusta kaikki oli ohi. Sisälläni syntyi myrsky, suuri tornado joka jäljessään toi vesisateen. Sisälläni on syksy..Pelkään todella talvea. Onneksi tiedän, että kaikesta pahasta syntyy lopulta jotain hyvää. Sateen jälkeen tulee poutasää, eikös joku ole joskus niin sanonut? Ja niinkuin hyvä ystäväni minulle sanoi, mikään hyvä ei tuntuisi niin hyvältä, jos ei välillä tulisi rankkasade. Jos lämmintuuli, luet tätä jossain, niin muista, aina tulee loppujen lopuksi aurinko päähän.;)