Aamulla heräsin jälleen vähän apeana.Näin unta asioista,joita eniten juuri nyt odotan ja ikävöin.Tietysti mahdollisimman radikaalina tuotoksena. En tahtonut herätä, joten painoin torkkua.Painoin kerran,painoin toisen..ja kun torkkua oli painettu aikansa, nousin ylös. Katsoin ikkusta.Hieno ilma.Mutta en saanut siitä itselleni edes hymyä irti. Laitoin itseni valmiiksi töihin ja hoidin asioita. Hain pyöräkellarista pyörän. Kaikki näyttää olevan kunnossa. (tosin, en löytänyt kellarista kattiloita joista olen pulittanut 1100€, mutta se ei liikuttanut minua.) Muutamat tupakat ja kahvit - lähdin polkemaan töihin. Polkeminen tuntui raskaalta ja vaivanloiselta. Jatkoin sitkeästi matkaani pari kilometriä. Vittu. Vaihteet meni. Kumi puhki. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja jättää pyörä ja hypätä bussiin johon juuri,ja juuri ehdin. Hommasin kyydin töistä kotiin.
Töissä oli hyvä päivä. Kaikki sujui hienosti. Jos ajatukseni lähtivät liitämään takaisin ikävääni, keksin itselleni paljon puuhaa.
Kun vihdoin saavuin kotiin, iltavuoron jälkeen, unohtui työ. Nyt pääni etsii aurinkoa, lämmöstä jota vielä hetki sitten koin. Olen rauhallinen. Suljen silmäni. Näen kaiken.
Hymyilen.:)