Kun lahdin taipaleelleni karkutielle, sille tielle minne olen aina mennyt, loytyi sielta tallekertaa suuria tunteita.Nama on kai sellaisia joita taytyy kayda lapi,etta jaksaa ottaa vastaan isompiakin asioita.
Yksin pimeassa nyt. Tuntuu turvalliselta.Kaikki uusi sekoittaa. Silti jokin vie minut tutkimaan.Olen onnellisin, olen surullisin. Se on upeaa. Katson pelokkaita ihmisia, eivat uskalla tuntea, nayttaa, myontaa. Oloni on vahva. Tuokoot elama mita tahansa, mina selvian. Tuskaa, viiltavaa, tekee niin kipeaa.Selvian kuitenkin. Aurinko paistaa ulkona paivalla, on lammin. Niinkuin minun sisallanikin.Aluksi hakellyin.Tulkoon mita vain. Mina selvian. Niin sinakin. Toivo, elaman liekki. Anna palaa. Ota kiinni. Nyt ja Aina.