IRC-Galleria

^^

Joulu, se ihana riettaan ylensyömisen ja yltäkylläisen kulutusjuhlan aikaa. Joskus todella tuntuu että joulun idea itsessään unohtuu liian usein... Enkä nyt tarkoita sen uskonnollista taustaa, vaan itse joulutunnelmaa.

Minulle se ei saapunut tänäkään vuonna.

Tuli pikkukränää, tänäkin vuonna, perheen sisällä.

Oi joulu ihana, riemuitkaa ja juhlikaa... :)

Mutta mitäs pienistä, kun ei ne pienetkään meistä... Olen syönyt itseni totaaliseen ähkyyn, tuntuu aivan syöttöporsaalta... Ja lahjoja tuli, vaikka suurinta osaa en olisi edes halunnut. Mutta kivaa se silti on. Urgh, olen niin täynnä että voisin kieriä eteenpäin...


Mutta nyt mennään, syömään vähän lisää, hyvää loppujoulua vaan kaikille!! ^^

Númenorilaiset olivat siis Keski-Maassa. Se oli todettu jo monenmonituiset kerrat, vaikka kukaan ei vielä ollut nostanut ikuista kysymystä siitä onko balrogeilla siipiä vai ei.
Teme: "Mitä helvettiä musta haltia tekee Keskimaassa? *varmaan sitä samaa helvettiä mitä mekin...*"
Luni: "Nooh, ei sen läsnäolo mua haittaa, sen sukupuoli sentään on paremmin määriteltävissä..."

Rille alkaa kysellä drowlta kaikennäösiä tähdentäviä kysymyksiä KUINKA kylmä Jäätuulenlaaksossa onkaan... Rille ja herra drow syventyvät vertailevaan keskusteluun Jäätuulen laaksosta ja Urjala Purumurjulasta. Muut kalkkikset tutkivat leiriä ja löytävät mitä mielenkiintoisimpia asioita...
Äkkiä kuuluu jonkun teltan takaa Aganzirin huuto: "DINOSAURUS! ILMIELÄVÄ DINOSAURUS!"

Drown ja Brillen syventyessä keskusteluun Ardassa silmäilee vienosti kehräten mustan haltian uljasta siluettia.
Samaan aikaan Ungo tekee tupatarkastusta läheisessä haltiakodissa, ja toden totta, herran poistuessa kyseessäollesta kiinteistöstä, pullottavat hänen taskuissaan jos jonkinmoiset helyt ja rahanarvoiset tavarat. Ungo hiippailee seuraavaan taloon laulaen hiljaa tonttu-ukkojen marssia. Jostain kylän taka-aloilta kantautuu Temeteuksen äänekäs pohdinta dinosauruksen latinankielisestä nimestä, ja Agan hilpeät kiekaisut. Lunisia ja Dimavarien ovat kadonneet jonnekin haltiakylän alamaailman syvimpiin (ja komeisiin) loukkoihin. Tarmal katselee taivalle ja mutisee jotain arvostelevaa seurastaan.

Dimavarien alkaa tukehtua astmakohtauksensa kouristuksessa ja tuijottaa kulmiensa alta puita. "Nämä eivät ole normaaleja, levittävät siitepölyä varmaan viisikymmentä prosenttia enemmän."
Lunisia samaan aikaan kirmailee onnellisena kylpyankka kourassaan pitkin kylää ja tutkailee edessä olevaa valikoimaansa tyytyväisesti hyristen.
Temeteus haistelee dinosauruksen luita ja toteaa että ne eivät ole muovia. Samaan aikaan Aganzir antaa Dimalle tekohengitystä suun kautta ja Rilleenan käyttäytymisestä näkyy kyllä sadan km:n päähän että kohta kyllä mustaa haltiaa viedään...

Lunisia harhailee haltialeirin lähistöllä ja huomaa hieman syrjässä pienen lammen. Riemusta hihkaisten hän kirmaa sinne ja laskee kaikki kuusi kylpyankkaansa vesille. Äidillistä ylpeyttä huokuen hän seuraa niiden kelluskelua lammen pinnalla.
Rille ja herra drow keskustelevat suomenkielen hienouksista kun drow osoittaa Lunia ja kysyy: "Mitä ihmettä tyttö tekee noin monlla kylpyankalla?"
"Lunin äidinvaistot ovat vaan pääseet valloilleen ei muuta", vastaa Rille ja nämä jatkavat keskusteluaan eteenpäin.

Luni huomaa erään kylpyankkansa muuttavan muotoaan... Äkkiä lammella on suuri lohikäärme.
Luni kirkuu kauhuissaan; "Kylpyankka! Rakas kylpyankka!"
Lohikäärme kuitenkin keskeyttää soinnukkaalla äänellään Lunin huudon: "Monet ovat nimeni maailmalla. Puff olen númenorilaisten keskuudessa, haltioiden keskuudessa..."
Lohikäärme ei ehdi jatkaa, kun Lunisia ryhtyy jälleen kirkumaan ja polvistuu lähes itkien otuksen eteen. Muut númenorilaiset juoksevat mukaan.
"Oi Mahtava Puff, käskekää!" huudahtaa Temeteus.

Tapahtumien polttopisteen reunalle jäänyt drow kirjoittaa juuri matkalaisten käytöksestä merkintöjä muistikirjaansa, kun Minä-Mistään-Ihmeen-Puffista-Välitä-Ardassa hipsii lähemmäs.
"Nimesi on Drizzt, oletan?" Ardassa huokaa juuri ja juuri ymmärrettävästi. Hienostunut haltiaylimys hymyilee ja päästää Ardassan lumovoimansa piiriin. "Kyllä vain."

*Mutisee jotain siltä kuulostavaa kuin että Drizzt on hänen eikä kenenkään muun, mutta sitä ei voi sanoa varmuudella, tietenkään*

Jatkoa, luonnollisesti, tulossa...

Dodi, laitoinpa minäkin tätäm tänne, an vain malttanut olla laittamatta :D

Númenorin jatkotarina tai ainakin sen alku, nimittäin ainakin MINÄ aion kirjoittaa tätä lisää jos muute heittävät pyyhkeet kehään ;D *nauraa kaksimielisperverssisti*

Erään MIITIN jälkeisenä aamuna númenorilaiset heräsivät oudossa paikassa.
Heillä meni eilisten rientojen jälkeen aikaa siihen että totesivat edes olevansa hereillä, mutta sitten he saivat noustua ylös ja alkoivat katsella kummastuneina ympärilleen.
"Missä me olemme?" kysyi Ardassa, joka oli aina yhtä tietoinen olinpaikastaan.
"En minä tiedä", vastasi Temeteus.
"Hetkinen!" huomasi kuitenkin Prunella, "tämä vaikuttaa tutulta ympäristöltä... Missä minä olen nähnyt tämän paikan?"
Äkkiä Rillena muistaa: "Hobitin kuvituksessa!"
"Miten me muka sinne sopisimme? Vai pääsikö joku vihdoin tunkeutumaankin kirjaan", Lunisia ihmettelee tarkistaen samalla ettei hänen kylpyankallaan ole mitään hätää. Dimavarien suuntaa katseensa erääseen erittäin nättiin puuhun ja tapailee kameraansa pakkomielteenään kuvata puita.
"Ehkäpä Ilúvatarin armosta", toteaa Aganzir fanaattinen kiihko silmissään.

Äkkiä joku huomaa jotakin puiden varjossa... "Mikä tuo on?" kiljaisee Ungo kovaa ja korkealta.
"Haltia!? Oo, ihanaa!" Lunisia lähtee välittömästi juoksemaan metsään.
"Sinne se män. Kaikki aina männee..." Dimavarien mutisee korvat tukittuina.
"Onko se joku tekosuippokorvainen kaksineuvoinen tätisetäpaita? Ei se aito haltia voi olla... Nukahdettiinko me jonku larppiseuran kokoontumispaikan keskelle?" joku ihmettelee.
"Ihmeen hiljaiselta paikalta tämä vaikuttaa larpseuran kokoontumispaikaksi. Mutta minusta tuntuu että meidän kannattaisi etsiä lähin puhelinkoppi taikka jokin muu yhteys muuhun maailmaan?" toteaa Temeteus tietämättömänä vielä että olemme Keski-Maassa. "Vai että mitäkö tässä nyt tehdään?"
"Mitäkö tehdään? Hhah!" huudahtaa Aganzir, joka ei kykene pysymään paikallaan vaan pomppii ympäriinsä. "KESKI-MAASSA, ja te kysytte, mitä tehdään!"
Agan hihhuloinnin keskeyttää kuitenkin Lunisia, joka palaa metsästä nuoren, komean, pitkähiuksisen ja sukkahousuihin verhoutuneen haltian kanssa.
"Öö, Luni, onko tuo mies vai nainen?" kysyy Brillena hämmentyneenä.

"Keskosmaar? Vai sanoitko Kesk...Keski-maa?! Juuhuu!"
Temen katse suuntautuu Luniin. "Vai että tällaista...ei sitä montaa minuuttia voitu olla ilman että piti jo käydä hankkimassa uusi heil..*ynkh* mies." sepittää Teme ja alkaa tarkkailla silmät pyöreinä ympäristöä.
"Mutta kun tämä on niin kaunishh", toteaa Luni ja kuolaa entistä kiivaammin haltiansa korvaan.
Ungoliant tuhahtaa. "Pitkähiuksinen, hmph, se on varmasti homo!"
BoromirsBitch mutisee hiljaa siitä, miten haltiahomous on hieno asia.
Itse haltia seisoo hölmistyneenä paikallaan kastuessaan Lunin kuolasta, ja tuijottaa säihkysilmillään kaukaisuuteen.
"Mikä sinun nimesi on, hanipuppeli? Sinä olet niin söpö, tui tui! Haluatko nähdä kylpyankkani?" Lunisia nipistää haltiaa nenänpäästä. Arsa tirskahtaa.
"Minä aion piakkoin ottaa tämän komistuksen sukupuolesta tarkempaa selkoa." Lunisia söpertää uuden lemmikkinsä tutkailun lomassa.

Prunella katsoo kaikkea ymmyrkäisin silmin ja on pyörtyä ihmetyksestä.
"Ke- ke- ke- Keski-maa.." hän saa änkytetyksi. Aganzir läväyttää selkään Prunellaa, joka intonsa sekoittamana lörpöttää tauotta kaikista uuden maailman tuomista mahdollisuuksista.
Lunisia kuolaa edelleen. BB ja Ungoliant ovat syventyneet vilkkaaseen keskusteluun.
"Puita, suuria puita!" Themeus huutaa ja kipaisee kohti metsää Lunin esimerkkiä seuraten, mutta tarttuukin lähimpään jousipyssyn aineeksi sopivaan oksaan. "Onkohan tämä mallornia?"

Haltia katsoo hiema oudoksuvasti Lunia (johtunee ilmeisesti joko kuolasta tai sitten ei vain ymmärrä sanaakaan suomen kieltä) ja ottaa vaivihkaisen askeleen kauemmas joukkiostamme. Vaikka se vaikeaa onkin, kun Luni riippuu haltiaparan vaatetuksesta kiinni (epäilemättä mielessä että jos vaatteet jäisivät vahingossa käteen...)
"Pitäisikö tuon kanssa yrittää kommunikoidakin? Pakenee pian, raukkapieni..." Dimavarien kohdistaa säälivän katseen pieniä pakokauhun merkkejä osoittavaan haltiaan, mutta ryntää itse sitten metsään huutamaan hallelujaa, koska tajuaa vihdoin ja viimein olevansa Keski-Maassa.

Temeteus kysyy Ungolta ravistaen hiuksiaan: "Ai että ihan homo vai?! Kohta minä sulle homot näytän.. Mutta jos tekisiimme nyt jotain järjestelmällistä, sillä olemme keskellä KESKI-MAATA ilmaan mitään erikoisvarusteita, eikä täällä tilata kinkkupitsoja pizzataksista mihin aikaan tahansa?"

Rilleena kaivaa nenää hölmistyneenä, BB runoilee keihaltioista, Dimavarien on kadonnut jonnekin, Lunisia yrittää ottaa selvää haltiansa sukupuolesta, Ardassa tajuaa viimeisenä että ollaan Keskimaassa, Ungoliant nauraa Temelle ja Aganzir on avaamassa suutaan.

Hetken päästä Dima palaa. Hän retuuttaa takanaan märkää hahmoa. ”Katsokaa, mitä löysin joesta!” Dima huudahtaa.
”Au”, sanoo hahmo.
”Hmm, tuntuu siltä, että olisin nähnyt tuon joskus jossain”, toteaa Arsa ja raaputtaa mietteliäästi leukaansa, ”en vain saa päähäni, miss䅔
”Koulussa?” ehdottaa Ungo.
Arsa tuntuu heräävän hetkeksi: ”Niin! Aivan niin!”

Kaikkien tervehtiessä Tarmania tämä piilottaa pienen, kimaltavan esineen selkänsä taakse...
Númenorilaisten huomion jälleen kiinnittyessä ympäristöön he huomaavat, ettei Lunia ja haltiaa näy enää missään…

Vähän matkan päässä suuri puska heiluu kuitenkin epäilyttävästi ja yht'äkkiä ilmoille kiirii kimakka kiljaisu.
Haltia-parka, ajattelevat kaikki.
Prunella on hiljaa hiipinyt Tarmanin taakse ja riistää kimaltelevan esineen itselleen. "Höh, pieni fisssssu! Törkeetä!"

Lunisia ryömii läheisestä pusikosta huitoen itsestään pois lehtiä ja ruohonkorsia. Samassa hänen päähänsä pälkähtää hassu ajatus, ja hän päästää selvästi miespuolisen sukkahousujaan jalkoihin hätäisesti kiskovan haltian juoksemaan pakoon.
Ehkä tässä oudossa maailmassa on jotain muutakin kuin tämä outoihin sukkahousuihin pukeutunut puusta löytynyt haltia. Ehkä täällä oudossa oudossa maailmassa on LISÄÄ haltioita, joiden miespuolisuus on helpommin määriteltävissä ja hiukset pitemmät ja mustemmat.
"Eiköhän lähdetä tutkimaan ympäristöä ja määrittelemään olinpaikkamme" Luni toteaa reippaasti ja lähtee siihen suuntaan johon tuo haltiaparkakin oli pinkonut.

Brillena taas on vähän liiankin innoissaan unelmansa toteutumisesta (tähän asti hän on näyttänyt hieman vajaaälyiseltä) ja alkaa tanssia ja laulaa. Laulullaan Brille pelästyttää puut sen verran että ne alkavat kurkotella matkaajia kohti...
Ardassa vähät välittää pikkuhiljaa likemmäs hivuttautuvista kasviksista, katselee taivaalle Anar Tulenkultaiseen ja tajuaa valkeana välähdyksenä olinpaikkansa (jonka aikaisemmin oli kuvitellut olevan sisäpiha).
"Keskimaa? Siis SE Keskimaa? Vau... Mutta, sittenhän, sitten, TÄÄLLÄ EI OLE DROWEJA!!!" Ardassa huudahtaa ja pudottaa ison lihavan kyyneleen.
Vieressä Ungo katselee yliolkaisesti ja kiittää sattumaa tästä ihanasta asianlaidasta.
Huomatessaan ihmisten pikkuhiljaa suunnistavan Diman perään verenhimoiselta vaikuttavaan metsään, Arsa ja Ungo seuraavat heitä. Jostain metsän syvyyksistä kuuluu bassosta pääteltävän miespuolisen haltian hekuman ulvahdus.

Dimavarien säälii mielessään haltiamiehen kohtaloa, mutta unohtaa hänet piakkoin, koska on ekstaasissa ajatuksesta että pääsee tonkimaan Keski-maata. Vähän aikaa tanssittuaan oravien kanssa Dimavarien törmää puuhun ja selvittää sen avulla ajatuksensa. "Missähän kolkassa sitä Keski-maata ollaan? Ja mihin suuntaan lähteä?"
Hän yrittää palauttaa mieleensa partiosta jotain suunnistukseen liittyvää ja epäonnistuu täydellisesti.

Aganzir loikkii paikasta toiseen kuin superpallo. Aganzir onkin outo, kaikki tietävät sen – mutta varmasti kaikkein innostunein pääsemään Keski-maahan. Äkkiä hän rikkoo ihmetyksen vallassa olevan hiljaisuuden. ”Monesko aika nyt on? Auringon aika?”
”Emme me tiedä”, kaikki vastaavat kuorossa. Paitsi Lunisia.
”Nyt on Auringon Ensimmäinen Aika ja haltiat taistelevat Morgothia vastaan, tällä hetkellä olemme Doriathissa”, Luni sanoo näsäviisaalla tiedän-kaiken-äänellä. ”Niin se haltia sanoi.” Kukaan ei tunnu ihmettelevän, miten Luni ymmärsi haltiaa. Rakkaus ei puhu yhteistä kieltä, ei.

Aga kuitenkin villiintyy (eikä ole ainoa) – hän hyppää innoissaan puuhun. Lehvistöstä kuuluu ikävä rusahdus. Maahan tippuu valtavan kaunis noldomies, jolla on piiitkät mustat hiukset ja merenharmaat silmät – kallo murtuneena…

Prunella syöksyy auttamaan "kaunista" noldoa jos vielä voisi tehdä jotakin heikolla SPR-koulutuksellaan, mutta, ah ja voih, liian myöhäistä; haltian henki on jo siirtynyt Mandosin saleihin.
"Hyvä veto Aga, ny ne suuttuu meitille, tää ei näyttä onnettomuudelta, osaako kukaan haltiakieltä? Quenyaa, Sindarinia.. jotakin?" Prunella selittää ylinopeudella. Tajuten että haltioiden leirin on pakko olla melko lähellä hän ehdottaa vierailua. Muut nyökkivät myöntyväisinä ja Rune osoittaa kädellään kohti metsän sydäntä: "Tohon suuntaan mars!"

Rille hipsii Runen jälkeen ja ja laulaa hiljaa "Urjalan Taikayötä" . Metsä alkaa hymistä niin kauniista laulusta ja Rune johtaa ryhmän onnistuneesti haltialeirin liepeille.

Arsa huudahtaa kovalla äänellä: "MELLLON!" Metsä hiljenee.

Ardassa häkeltyy hieman kylän reaktiosta ja vilkaisee rintamustaan.
"Ai saamari se on mulla taas. Onneksi ne ei osaa länsimaisia aakkosia."
Muu seurue on silmät pyöreinä, jopa Luni, joka on jo tehnyt tarkempaa tuttavuutta haltiansukuisten kanssa. Teme mutisee jotain talojen fysikaalisesta mahdottomuudesta niiden täysin luontevasti kasvaessa puunjuurista. Brillena hiipii lähemmäksi ja heiluttaa valkoista lippua jossa lukee epäilyttävästi tiedätte kyllä ketkä.

Vastauksena sankareidemme kommunikaatioyrityksiin astelee talojen välistä pitkä, kovin komea ja kiharahiuksinen drowhaltiaylimys.
"Tervehdys Muukalaiset", ylimys lausui uhkaavan sujuvalla suomenkielellä. "Älkää välittäkö tidustelijastamme, hänen poismenonsa oli ystävillemme puille suuri helpotus." Siristeltyään hetken ylimys kysyy Ardassalta: "Oletko tietoinen että paidassasi on kirjoitusvirhe?"
Silminnähden kiihottuneena Ardassa ulvahtaa myöntävästi ja ihmettelee vain hetken miksi Keski-maassa on drow.
Drowylimys huomauttaa kuin vastauksena Aganzirin epäuskoisen, vihaavan, ja inhoavankatseeseen: "Angbadissa on portraali, karkasin sieltä, ette voi kuvitellakaan kuinka kylmä Jäätuulen laaksossa on."