IRC-Galleria

Oli kirkas lauantaiaamu kun heräsin, edellisen illan treenit ja zembalot olivat venyneet pikkutunneille. Mielessäni pyöri vain ajatuksia päivän ohjelmasta "taas saa juosta kilpaa kellon kanssa".
Puolenpäivän jäljistä painoin kaasu pohjassa rakkaalla Jaakobillani kohti Juffin pihaa, kaarsin pihaan tervehdin elukoita ja otin luotto DickExpressin alle ja kohti Varissuon treenikämppää... Paju saapuikin sovittuun aikaan kämpälle, mutta Juhanista ja Kulmiksesta ei kuulunut mitään, jäimme siis odottamaan, ei aina jaksa kahdestaan roudata. Parivaljakko sitten saapui vihdoin ja viimein paikalle, kamat autoon ja kohti Alastaroa ja Kanarokkia.
Kulmikselle koitti kuskivuoro ensimmäistä kertaa, mutta ensimmäisten parin kilometrin jälkeen kun piti käydä rengaspaineet tarkistamassa siirtyi kuskin tehtävät allekirjoittaneelle.
Ihmettelen syvästi miten ne niitä ajokortteja oikein jakelee... Kaupunkiajossakin sai jo pelätä, että henki lähtee.
Eipä tuo mitään, "Kuutti hoitaa".

Joskus kahden kinttaalla se taisi olla, kun pääsimme Turusta lähtemään kaiken säädön jälkeen. Navigaattorin ohjeita seuraten reilun tunnin matka ja saavuimme Alastarolle, jee!
Kohdetielle saavuttaessa tien reunassa oli kyltti "<- Kanarock", nokka kohti eteenpäin. Tarkempaa osoitetta ei meilläkään ollut joten arpapelillä mietittiin mikä se niistä isoista rakennuksista oli.
"Oisko se ollu toi?"
"Ei kai, mennään eteenpäin."
"Entä toi?" "Eteenpäin vaan."
Epäuskoisina hidastimme vauhtia, tuntui, että tie vain jatkui ja jatkui (tosin, niin se tekikin). Päivän lehdessä oli ollut maininta ja osoitekin, Juhani rimpautti vanhemmilleen jotka etsivät lehdestä osoitteen. Osoite saatiin ja juuri kun oli osoitetta rustaamassa navigaattoriin, niin tulikin oikea osoite vastaan mutkan takaa.
Vihdoinkin olimme perillä, innokkaimmat ihmiset jo meitä odottivatkin pihalla.

Siinä sitten yleishäsläystä, asioiden selvittelyä...
"Aikataulut nyt vähän kus*e. Teidänhän oli aateltu soittavan siinä 18-19 tietämissä... mutta tällä näkymällä se olisi 21-23."
-Selvähän se, sopii kyllä.
"Tuolla on bäkkäri, siellä on juomaa ja jos loppuu, niin tuolta saa lisää ja jos sieltäkin loppuu, niin ilmoitusta meikäläiselle niin auton perä on vielä täynnä. Ei tule loppumaan, 1500e haettiin eilen:"
-Eli tarjoilu siis toimii! Rökrök.

Siinä sitten tuttavuutta bäkkärijuomien ja toisten bändin kanssa.
Ilta alkoi hämärtymään... me elimme siinä uskossa, että soitamme ysin ja yhdentoista välissä. Kunnes seinälle ilmestyi soittojärjestys, no petkele, mehän puutuimme listasta kokonaan!
Nimi sinne väliin sitten vaan ja laskeskelmaan, jepjep, eli jos jokainen bändi vetää tunnin niin mehän soitetaan yhdeltä!
Lisää juomaa naamaan ja kiroilemaan autolle.
Ei kuitenkaan oltu viimeinen bändi listalla, Varissuon jälkeen oli vielä kaksi nimeä.
Meidän jälkeen soittava bändi tuli kyselemään, josko vaihdettaisiin, että he soittaisivat ennen meitä. Me pidimme päämme ja kieltäydyimme tarjouksesta.
Loppujen lopuksi homma meni huutamiseksi ja ei kaukana ollut nyrkkitappelustakaan.
Kaikki kuitenkin johti sitten siihen, että kyseinen bändi hajosi kun basisti ja kitaristi lähtivät koteihinsa pitämään huolta lapsistaan. Hehe.
Ja toinen bändi vain katosi mystisesti.

Ilta hämärtyi entisestään.
Juhani otti välikuoleman.
Toiset tinttasivat lisää juomaa naamaan.
Keikka läheni.
Kello taisi olla puoli kaksi yöllä kun päästiin roudaamaan kamamme lavalle.
Siinä sitten jokunen hetki meni säädellessä.

Ei mitään, setti käyntiin totuttuun tapaan Part III:lla.
Siihen perään Kuoppaan, jolloin sitten tulikin jo joku hyyppä osoittamaan rannettaan, ikään kuin kelloa.
Ei siinä, jatkettiin innoissamme coveroimalla hieman Tehosekoitinta ja siihen perään Savua.
Taidettiin siinä Keskeneräinen:kin rykäistä...
Jolloin sitten kuulemma kello oli sen verran, että oli aika lopettaa ja vedettiin linjat pimeiksi.
Ei järjestäjän taholta, vaan bändien, jotka olivat paikalle roudanneet rummut ja jotain muuta vastaavaa. Meille oltiin ilmoitettu, että paikalla on rummut, että ei tarvitse tuoda omia.
Tämän jos olisi tiennyt, niin tottakai olisimme raijanneet omamme.
Keikka keskeytettiin sitten siihen, ei se oikein ilman rumpujakaan luonnistu...
Kiitimme rumpujen lainasta ja tiedämme ainakin jatkossa mitkä bändit kierrämme kaukaa yhteistyön/-keikkojen tiimoilta.
Mitään nimiä mainitsematta, musicfactoryn/madmousen porukka voi haistaa pitkät.

Lisää juomaa naamariin ja taksilla järjestäjätahon maatilalle jatkoille, saunomaan ja nukkumaan.
Jälleen puoliltapäivin ylös punkasta, aamiaista ja juomaa naamariin, kunnes talon naisväki kuskasi bändimme takaisin pääkallopaikalle josta lähdimme kohti Turkua.

Sellainen reissu tosiaan...
Mahtava reissu kyllä oli, vaikka keikka vähän harmittaakin.
Tulipahan sitä käytyä Alastarollakin keitolla :D