Mä kirjotan vähintää kaks lainii päivässä,
oon koukussa ku vetäis kaks lainii päivässä,
ja otanki tän päihteenä tää on mulle hyvä olo,
vaik angstinen biitti tekee biisist syvällisen soolon,
mul on päällä kolitsi housut ja päässä huppu,
usein aamusin ku aivot viel jäässä silt must tuntuu,
kädet kohmeessa kalpee naama kattoo peilistä,
jumitus päällä vielki eilisest biisist niinku peltsistä,
täl huumeel ei oo koskaa samaa vaikutusta,
välil ilosta välil hiljasta tai vaa turhaa kailotusta,
mut musta tää toimii tapana purkaa paineita,
ennen hajotin kaiken ku tuntu vaikeelta,
nykyää hajotan vaa ku tuntuu vitun vaikeelta,
silloin ei pysy kädessä läppäri vaa viha on kaikessa,
mulle parast terapiaa on tää ku istun hiljaa,
yksin kirjotan tai rakennan mun ajatuksii siltaa,
josta mä sit kävelen ja astun sisää ovesta,
silloin mä oon parhaimmillani enkä millää lopeta,
sanat tulee suoraa aivoista sormii siitä näppiksee,
läppärii kirjotan räppärin käsiksen,
mä oon runoilija poika vantaan lähiöstä,
parhaat ajatukset tulee kai pimeist öistä,
sit herään kirjotan kaiken minkä muistan,
harvoin kirjotan muista enemmänki omenoista puista,
ja jos suksi ei luista se jää siihen kahtee lainii,
turha ajatuksien kaa painiiÂ… vai niin,
ja ainii tää ei oo biisi vaa kaks lainii,
jotka tuli yöl mielee tai siis nii siitä viis
tää on kaks lainii, -Hämis.
http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1¶meter=420999