IRC-Galleria

mitä sä puhut? mä en haluu kuulla tota,
en kuuntele sua voitko mennä ja kadota,
äläkä muistuta mua ku mä en haluu mitää muistaa,
haluun irti susta ilon irti muista,
voit pitää muistos tai jakaa ne frendeilles,
mut mä oon onnistunu jo sanomaa moi menneille,
enkä tiedä mitä tein eilen tai mitä oikee kelasin,
mut jos sä luulet et ikävöin, meiän ero mut pelasti,
mä elän nyt, mul on elämä tässä, suoraa edessä, mun kädessä,
ja sä oot vaan muisto, ja se muisto on vaa katoovaa ku vana vedessä,
napsautin sormii, toivoin, eikä sua enää näkyny,
miks en aiemmin älynny. tai miks en totuutta nähny,
tää tarina on ollu jo kauan päättyny.
mä en osaa sanoo sanoilla, mille elän näil tavoilla,
tai miten kauan, näil henkisil vaivoilla,
mä tiedän et mul on sydän, koska siihen pistää,
ku mä pyydän nätisti, en muista mitää mistää,
se on tapa unohtaa, kovetan itteni kiveksi,
ja jos sä olit enkeli, niin katkasin siipesi,
pelastaakseni itteni, vaikka en oo itse rakas,
pelkästää merkiks siitä ettet voi enää saada mua takas,

en pystyny tähän, en pystyny jäämää,
et pysty sanoo mitää mikä pääni kääntäs,
mä olen tässä vaikka taas mä olen yksin,
näin pärjäsin ennenkin, miks en pärjäis nytkin?!
en oo heikko, sä vaa teit musta sellasen,
nyt rakkaus on harmaat eikä aurinko oo keltanen,
jäit kiinni valheistas, niin monta kertaa,
mut tää oli jo liikaa, satutit mua vikan kerran,
vaikka oon mäki tehny väärin sua kohtaa,
en ikinä yrittäny sua tahallee harhaa johtaa,
sä yritit, mokasit mihin ikin pyritki,
ei auta enää hymysi ja vaikka anteeks pyysitki,
satutit mua täl kertaa niin pahasti,
sait mut miettimää ja tajusin et olit mitä rakastin,
oon ollu niin sinisilmänen tai rakkaudesta sokeena,
nyt viha saa mut sokeeksi eikä kannata kokeilla.

(kun tänään lähden)
mä en kato taakseni mun on vaa mentävä,
(kun tänään lähden)
katon tähden nään sen mun ohi lentävän,
(kun tänään lähden)
en kadu päätöstä näät mun tän kestävän,
(kun tänään lähden)
tein päätöksen vaan sun tähden,


en oo koskaa ottanu virheistä oppia,
aina jättäny kaiken kesken en edes koittanu sopia,
mut sun kanssas tää kaikki oli toisin päin,
en vaa uskonu et teet näin tai et yksin jäin,
mut en voi elää enää sun kanssas tän jälkee,
ei täs oo mitää järkee kato nää jäljet,
sul oli joskus ainoot silmät mun sydämeen,
nyt kukaa ei nää mun tunteita ja pyydän et,
pysyt kaukana etkä tuu enää lähelle,
sä teit jotain mulle oisit tehny sen hänelle,
ei must ennen saanu kii sä voit kysyy muilta exiltä,
sä muutit mut ennen kyse oli kai seksistä,
mut just tän takii ettei kukaa mua satuttais,
en halunnu rakastuu ettei mua koskaa näin kaduttais,
mut nyt otan opiks mun virheestä enkä anna enää periksi,
et saa mitää multa vaikka sul on tapan velat periikki,

(kun tänään lähden)
mä en kato taakseni mun on vaa mentävä,
(kun tänään lähden)
katon tähden nään sen mun ohi lentävän,
(kun tänään lähden)
en kadu päätöstä näät mun tän kestävän,
(kun tänään lähden)
tein päätöksen vaan sun tähden,


mä lähden nyt, tää päätös on pysyvä,
ei suhde kasas pysynyt, miks ilmees noin kysyvä,
sä teit ite väärin sä tiedät sen itsekin,
vierelläs voin nähdä sen toisen mut en itseeni,
ehkä sittenki… parempi olla vaa yksin,
jossain vaihees kuitenki kaikki kääntyy mun syyksi,
sun virheet mun syy miten sä teet tän,
voin vaa kysyy miks ei mikää pysy miten kaiken menetän,
halusin täst enemmän halusin uuden elämän,
mut parempi olla yksin ku yksin jäämist pelätä,
ja jälleen mä oon yksin kaiken tän jälkeen,
mä jätin sä jätit jäljet luulin et tää oli jotain tärkeet,
siks täs ei oo mitää järkee miks sydän ei käske,
aina asettanu sut kärkee mut jätin just äsken,
ja se mitä sulle liian harvoin lausuinki,
rakastan sua aina… vaikken ehkä haluisi,

Mä kirjotan vähintää kaks lainii päivässä,
oon koukussa ku vetäis kaks lainii päivässä,
ja otanki tän päihteenä tää on mulle hyvä olo,
vaik angstinen biitti tekee biisist syvällisen soolon,
mul on päällä kolitsi housut ja päässä huppu,
usein aamusin ku aivot viel jäässä silt must tuntuu,
kädet kohmeessa kalpee naama kattoo peilistä,
jumitus päällä vielki eilisest biisist niinku peltsistä,
täl huumeel ei oo koskaa samaa vaikutusta,
välil ilosta välil hiljasta tai vaa turhaa kailotusta,
mut musta tää toimii tapana purkaa paineita,
ennen hajotin kaiken ku tuntu vaikeelta,
nykyää hajotan vaa ku tuntuu vitun vaikeelta,
silloin ei pysy kädessä läppäri vaa viha on kaikessa,
mulle parast terapiaa on tää ku istun hiljaa,
yksin kirjotan tai rakennan mun ajatuksii siltaa,
josta mä sit kävelen ja astun sisää ovesta,
silloin mä oon parhaimmillani enkä millää lopeta,
sanat tulee suoraa aivoista sormii siitä näppiksee,
läppärii kirjotan räppärin käsiksen,
mä oon runoilija poika vantaan lähiöstä,
parhaat ajatukset tulee kai pimeist öistä,
sit herään kirjotan kaiken minkä muistan,
harvoin kirjotan muista enemmänki omenoista puista,
ja jos suksi ei luista se jää siihen kahtee lainii,
turha ajatuksien kaa painiiÂ… vai niin,
ja ainii tää ei oo biisi vaa kaks lainii,
jotka tuli yöl mielee tai siis nii siitä viis
tää on kaks lainii, -Hämis.

http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1&parameter=420999