mitä sä puhut? mä en haluu kuulla tota,
en kuuntele sua voitko mennä ja kadota,
äläkä muistuta mua ku mä en haluu mitää muistaa,
haluun irti susta ilon irti muista,
voit pitää muistos tai jakaa ne frendeilles,
mut mä oon onnistunu jo sanomaa moi menneille,
enkä tiedä mitä tein eilen tai mitä oikee kelasin,
mut jos sä luulet et ikävöin, meiän ero mut pelasti,
mä elän nyt, mul on elämä tässä, suoraa edessä, mun kädessä,
ja sä oot vaan muisto, ja se muisto on vaa katoovaa ku vana vedessä,
napsautin sormii, toivoin, eikä sua enää näkyny,
miks en aiemmin älynny. tai miks en totuutta nähny,
tää tarina on ollu jo kauan päättyny.
mä en osaa sanoo sanoilla, mille elän näil tavoilla,
tai miten kauan, näil henkisil vaivoilla,
mä tiedän et mul on sydän, koska siihen pistää,
ku mä pyydän nätisti, en muista mitää mistää,
se on tapa unohtaa, kovetan itteni kiveksi,
ja jos sä olit enkeli, niin katkasin siipesi,
pelastaakseni itteni, vaikka en oo itse rakas,
pelkästää merkiks siitä ettet voi enää saada mua takas,